Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Antaisitko lapsesi leikkiä ad/hd-lapsen kanssa? Jos kerron naapureille, jotka

Vierailija

kieltävät lapsiaan leikkimästä lapseni kanssa, että lapsellani on diagnoosi, pahentaako se tilannetta entisestään?

Pihapiirissä on sattunut ja tapahtunut, ei kuitenkaan mitään vakavaa, mutta lapseni kanssa aiemmin leikkineet lapset eivät saa enää leikkiä.



Iso lapsiryhmä lällättelee lapselleni ja tämä ärtyy entisestään lisää ja saa syitä niskoilleen muidenkin kolttosista. Yksi entinen hyvä kaveri puolusti lastani ja nyt hän mennyt tuohon samaan ryhmään ja käyttäytyy samalla tavalla, eli ei enää hyväksi kaveriksi. :(



Tietenkään ei voi pakottaa ketään kaveriksi, mutta miksi pitää tökkiä ampiaispesään?



Miten saan lapseni itsetunnon kasvamaan?, kun joka päivä lohdutan, ei pääse leikkeihin ja koulussakin nämä samat lapset pitävät huolen lapseni maineesta.



Olen ihan puhki, onneton ja väsynyt. En jaksa uskoa hyvään tulevaisuuteen. Naapureiden kanssa selvitellään lapseni tekoja ja maksellaan rikkoutuneita tavaroita. Vastaavasti lapseeni kohdistuneet haukkumiset ja lyömiset torjutaan ja ovi paiskataan kiinni tai minulle karjutaan päin naamaa: " ole hiljaa vaan, sinun lapsesi on kaikista pahin"

Myöskään meillä muiden hajottamia tavaroita ei korvata, tuntuu ihan kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi.



Verhotkin pitää olla kiinni ikkunoissa, ettei lapseni näe muita iloisena lekkimässä ja kirmaa anelemaan pääseekö mukaan, usein kuuluu tuttu vastaus, ei saada leikkiä sun kanssa jne.



Osaako kukaan lohduttaa tai sanoa, että onko tälläisillä lapsilla mitään valoa tunnellissa??

Tämän lisäksi on monia ketkä haukkuvat meitä huonoiksi kasvattajiksi, minulla on vatsahaava kun suren ja pitäisi jaksaa. :(

Onneksi minulla on myös niitä ystäviä, jotka lohduttavat ja ymmärtävät.

mutta kysyn täältä onko kohtalotovereita ja miten olette selvinneet ja miten lapsenne jaksaa kun hänet syrjäytetään vaikean piirteensä takia?



Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Itseäni ainakin " helpottaisi" saada tietää ja varmaan suhtautuisin ymmärtäväisemmin. Osaisin sitten myös neuvoa lapsia suhtautumaan leikeissä ja muissa vähän eri tavalla.

Ei tilanne tuosta ainakaan pahemmaksi voi muuttua!

Vierailija

Minä en ole ollenkaan varma siitä, auttaako se, jos kerrot lapsesi diagnoosista. Onpa täälläkin av:llä vähän väliä tosi ilkeitä kirjoituksia, joissa äiti-ihmiset väittävät " tietävänsä" , että adhd johtuu huonosta kasvatuksesta ja lapsen kärsimistä traumaattisista kokemuksista :=(



Mutta kuten joku tuossa sanoikin, niin onneksi FIKSUT ihmiset ymmärtävät, ettei adhd:n kaltaisia neurologisia häiriöitä aikaansaada kasvatuksella (vaikka kasvatuksella vaikutetaankin niiden oirehtimisen asteeseen jossakin määrin) ja ettei diagnoosi tipu pelkällä mutu:lla.



Upeaa, että sentään koulun suhteen voitte olla rauhallisin mielin.



Mutta todella ikävää, että lapsesi itsetuntoa nakerretaan tuolla tavalla kaveripiirissä. Tuo vain - ikävä kyllä - on yhä monen erityislapsen osa! Isoilla paikkakunnilla on erityislapsille harrastepiirejä (jos lapset ovat sen verran selviä erityislapsia, että saavat diagnoosin, väliinputoavat rajatapaukset ovat heikoimmilla!)



Pienillä paikkakunnilla ei tuollaisia välttämättä ole. Löytyisikö mitään apua vaikkapa adhd-liiton sivuilta, siis vinkkejä siitä, mistä löytäisitte vertaisryhmiä ja harrastuksia lapsellenne?



Jos ja kun lapsesi on ulkona, kuulostaa siltä, että sinun olisi hyvä olla itse mukana valvomassa leikkien etenemistä. Jos lapset kokevat aikuisen läsnäolon kiusallisena, voisitko mitenkään valvoa tilannetta vähän etäämmältä? Vaikeaahan se on ja pitää tehdä hommia myös muun perheen/kodinhoidon parissa, mutta tuota valvontaa on pakko monien erityislapsien kohdalla jatkaa pidempään kuin ns. normaalilasten.



-as-pojan surullinen äiti-

Vierailija

Luultavasti ihan ensimmäisenä minä kävisin kertomassa naapureiden vanhemmille diagnoosista, lisäksi hankkisin infolehtisiä siitä mitä ad/hd on ja kertomisen yhteydessä antaisin sellaisen.

Sitten odottaisin, että lapsi menee pihalle ja tilanne pamahtaa päälle. Menisin pihalle ja pyytäisin lapsia kuuntelemaan ja kertoisin heille rehellisesti ja kaunistelematta, että meidän XX on tälläinen, koska hänellä on tietty sairaus ja sitten kuinka riitatilanteita voidaan välttää ja myöskin sen, että lapseni haluaisi olla kaveri heidän kanssaan, muttä tämän sairauden takia se on hänelle vaikeaa. Yrittäisin vaikkapa demota asiaa jotenkin.

Ennen mitään näistä toimenpiteistä keskustelisin lapsen kanssa onko hänestä ok, että muut saavat tietää.

Pahimmassa tapauksessa mikään ei muuttuisi, parhaassa tapauksessa pihalta saattaisi löytyä edes muutama kaveri, jotka haluaisivat kokeilla olla kaveri.

Harrastus olisi tietysti hieno lisä.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


riitatilanteet lähes kokonaan. Lapseni ei pulise luokassa, mutta paikallaan pysyminen on vaikeaa.

Ymmärrys ei riitä, se on totta, siksi kysynkin neuvoa, auttaisikohan lääkitys yhtään??



ap




Ystäväni lapsella on tuo ad/hd. Muuta en oikeastaan tiedä, kuin sen mitä sivusta olen seurannut ja jakanut ystävän kanssa tämän äärettömän rankan asian.



Tämä poika meni ensimmäiselle luokalle pienryhmään. Luokassa 8 oppilasta 3 opettajaa. Poika ei meinannut millään oppia lukemaan ja oli erittäin aggressiivinen. Joskus hänen koulupäivänsä loppui lyhyeen, kun opettajat eivät kertakaikkiaan pärjänneet hänen kanssaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista keskittymistä ja ensimmäinen lukukausi meni ystäväni " tapellessa" opettajien kanssa ja yrittäen pitää poikansa kuitenkin tuossa ryhmässä.



Poika on erittäin liikunnallinen ja menevä, joten keskittyminen sai hänet usein raivon valtaan. Hän oli pelottava jopa aikuisten mielestä, joten ymmärrän jos muut lapset pelkää. Sitten pojalle aloitettiin tuo ritanol? lääkitys ja se auttoi. Poika oppi lukemaan heti ja nyt pärjää erittäin hyvin koulussa. Riitatilanteita tietenkin tulee, mutta lapsi kuitenkin saadaan rauhoittumaan.



Ihanaa on kuitenkin näin sivustaseuraajana huomata, että poika on perusluonteeltaan todella ihana, hän on älykäs ja hyvä monissa liikunnan lajeissa. Ja se, etten hänen sairauksestaan tietäisi, niin ikävä kyllä, luulisin hänen olevan vain todellinen riiviö. Onneksi tiedän, joten osaan suhtautua tähän lapseen paremmin. Tsemppiä sinulle, teet arvokasta työtä lapsesi kanssa ja muista, että hänen sairautensa ei tee hänestä huonompaa, kerro se myös hänelle itselleen. Toivotaan, että naapuruston vanhemmat ymmärtää kertomasi jälkeen paremmin ja jos ei , niin suositteisin minäkin muuttoa. Ei varmasti ole mukava olla yksin pienestä pitäen.

Vierailija

Mielestäni kannattaisi ehdottomasti kertoa diagnoosista ja oireista ym. Mitä enemmän faktoja on tiedossa sitä helpompi asiaan on suhtautua. Ratkaisevassa asemassa ovat vanhemmat ja miten he kertovat asiasta lapsilleen.

Vierailija

että rehellisyys olisi aina parasta. Itse osaisin suhtautua neutraalisti ja ymmärtäväisesti mutta valitettavasti aikuisista löytyy myös ymmärtämättömiä ja sivistymättömiä yksilöitä jotka pelkäävät kaikkea erilaisuutta ja jopa voivat pelätä " sairauden" tarttumista. Ja näin ollen kieltää lapsiaan leikkimästä.



Voivat jopa ymmärtämättömyyttään kertoa sairaudesta/diagnoosista lapsilleen jotka alkavat lällättelemään ja pitämään poikaasi kummajaisena/ jollakin tavalla vajaankykyisenä. Itse välttäisin kertomasta diagnoosista.

Vierailija

13, lääkityksestä voisi olla apua. Meillä on lääkitys (Concerta, ritalinista ei ollut apua), mutta sitä ei ole käytetty toukokuun jälkeen ja keskusteltuani opettajan ja lääkärin kanssa, tulimme siihen tulokseen, että lääkitys aloitetaan vasta, jos tilanne huononee. Eikä ole toistaiseksi huonontunut.



Poika (7v) on kiltti ja paljon rauhallisempi kuin useat luokkatoverinsa, joilla EI ole diagnoosia. Meillä tuo levottomuus ilmenee ainoastaan siinä, että ei jaksa keskittyä tehtäviin, vaan hänen pitäisi välillä saada liikkua...

Vierailija

Helpottaa oloa kun kuulee, etten ole ainut.

Meillä taas opettaja ja avustaja tekee erittäin hyvää työtä lapseni kanssa. Ehkä kun on tuo diagnoosi, niin osaavat suhtautua ammatillisesti.



On vaan niin surullinen ja voimaton olo, kun tietää ettei voi tämän enempää tehdä hänen hyväkseen ja voimia pitäisi riittää muillekin sisaruksille ja koko perheelle.



Kaikenlaista on kokeiltu ja aiemmin leikit sujuivat hyvin. Sehän on selvä kun tuntitolkulla leikkivät niin aina voi jotain sattua. Siihen ei tarvita kuin yksi hetki, kun tulee riitaa. Aikuinen pitää olla koko ajan ohjaamassa ja vahtimassa, muuten mopo pääsee karkuun.



ap

Vierailija

Paljon voimia sinulle ja koko perheelle. Erityislapsen asema ei ole koskaan helppo, millään paikkakunnalla. Toivottavasti saatte asiantuntevaa apua ongelmiinne.

Vierailija

Suosittelen viemään lapsesi johonkin liikunnalliseen harrastukseen.Siellä asaa purettua sitä liika energiaa jota adhd lapsilla on.Ja levottomuus vähenee,siellä myös saa uusia ystäviä ja nämä pihan kurjat unohtuvat.Harrastuksen myötä itsetuntokin kohenee.

Voimia vaatii adha lapsen kasvatus mutta ajan kanssa se rauhoittuu ja mieli tasaantuu.

Vierailija

Tämä ehkä auttaa heitä ymmärtämään lapsesi käytöstä paremmin, kun nyt he tuntuvat vain pitävän häntä ilkeänä/tuhmana ja kurittomana tms.

Vierailija

eihän se tarvitse olla sinä, se voi olla miehesi, kaverin isä, toisen kaverin äiti. Jos kertoisit vanhemmille mikä on ongelma, he ymmärtäisivät miksi lapset tarvitsevat valvovaa silmää.



esimerkiksi se voi olla että jos kaverukset ovat naapurin pihassa leikkimässä, äiti on siinä puutarhahommissa tai haravoimassa, tai isä korjaa autoa tai pyörää ja pitää samalla poikia silmällä.



Jos tämä ei onnistu, kaverit pitäisi aina kutsua teidän pihaan ja jommankumman teistä olla vaikka muiden lasten kanssa siinä saatavilla ja vähän valvomassa.



varmaan kukaan ei ihmettelisi jos yhdellä lapsella on vähän tiukemmat säännöt kotona. Ainahan niitä löytyy joita äiti ei päästä yksin naapurustoon vaikka muut saa mennä. Parempi pieni nössön maine kuin ei kavereita ollenkaan. ehkä kavereille ei tarvi kertoa, mutta heidän vanhemmilleen jos voivat osallistua. Ja raportoida siinä vaiheessa kun poika pitäisi hakea kotiin siltä päivältä.

Vierailija

Kertokaa rehellisesti tilanne ihmisille. Ei tarvitse pelata mitään peliä- ymmärtämättömiä ihmisiä on aina (ja usein paljonkin), mutta omaa oloasi helpottaaksesi; ihmiset elävät yhteisössä jossa on tarkoitus elää yhdessä. Ja jokainen ihminen vaikuttaa yhteisön elämään- joka ei tätä tajua- muuttakoon onnekin erämaahan elämään- asuinyhteisö kuuluu yhtä lailla lapsellesi kuin muillekin. Etkä sinä voi mitään sille, mitä luonto tekee- esim. persoonallisuuden piirteille, sairauksille jne.

Minun lapsillani on yksi adhd- ystävä. Ihmettelin ensin joitakin hänen piirteitään- sitten kuulun muilta että hänellä on tämä " ominaisuus" . IHmettelen mikseivåät vanhemmat ole kertoneet sitä itse- vaikka olemme paljon tekemisissä- koska olisin voinut ymmärtää heidän lastaan jo heti alussa paljon paremmin. Vanhemmat eivät edelleenkään ole sanoneet mitään, mutta minä tiedän miten lasten leikkejä kannattaa ohjata. Eikä minulla ole mitään tätä lasta vastaan. Päinvastoin. ja lapsenikin pitävät hänestä. Eivätkä tiedä mitään mistään adhd;sta.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat