Mieheni kieltää minulta äitini avun lastenhoítoon...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei,

olemme muuttaneet ja asumme nykyisin vain puolen tunnin ajomatkan etäisyydellä mieheni vanhemmista. Nyt myös minun vanhempani ovat muuttamassa varttitunnin matkan päähän meistä.

Ongelmaksi näyttää muodostuvan se, että ehdin iloitsemaan siitä, että saan silloin tällöin äitini kahden lapsen hoitoavuksi, kun mieheni on töissä. Äitini on myös paras ystäväni....

Mieheni kuitenkin kielsi jyrkästi avun, KOSKA EN OLE HÄNENKÄÄN VANHEMPIAAN AVUKSI PYYTÄNYT !!! En olekaan, koska koen heidät vieraammiksi ja " joudun" aina heidät sen mukaisesti myöskin ottamaan eli laitan ruokaa ja leivon yms. Oma äitini ei moista passaamista " vaadi" . En kuulemma saa ottaa apua sen enempää kuin ennenkään ja jos en jaksa itse hoitaa lapsiani (10kk ja 2v 10kk), niin pitää mennä töihin ja laittaa lapset ulkopuoliselle hoitoon.

Olen tyrmistynyt. Sanonko suoraan äidilleni, että " sori vaan, et saa auttaa" ???

Mitä mieltä olette ? Olen todella puhki välillä lasteni kanssa ja miehenikään ei kuitenkaan suurta apua iltaisin anna, vaan tekee omia juttujaan.

Miten menettelisitte ??????

Kommentit (9)

Vierailija

koska sinun pitäisi laittaa kaikki valmiiksi, niin vie lapset anopin luo, niin anoppi saa sitten siellä touhuta lasten kanssa, eikä sinun tarvitse murehtia muuta kuin vaihtovaatteet ja vähän leluja, jollei anoppilassa ole omasta takaa.

Vierailija

teille tuhannesti hyvistä ja rakentavistakin vastauksista.

Olen aikalailla samoilla linjoilla, että otan apua vastaan, siihen sen kummemin lupaa kysymättä. Sehän ei ole mieheltäni käsittäkseni pois, kun on kuitenkin töissä. Äitini on kuitenkin äitini ja anoppiakin voin tasapuolisuuden vuoksi silloin tällöin kysyä.

Mieheni pyytää oman isänsä pienimpäänkin työhön avuksi, joten enköhän minäkin ole oikeutettu :).

Tuohon erään vastaajan epäilemään hallintaan, on todellakin aihetta, sillä mieheni jopa kontrolloi rahankäyttöäni. Nykyisin en kuitenkaan anna sen enää kauheasti vaikuttaa, vaan olen mielestäni oikeutettu ostamaan samalla lailla kuin hänkin tarpeen vaatiessa.

Asiaan palatakseni...kiitos vielä kerran tuesta. On ne hienoja nämä nykyajan palstat - tukea saa alta aikayksikön ;).

Hyvää jatkoa kaikille ja eiköhän tästä selvitä.

Vierailija

Sehän on ilmiselvää! Mies pelkää, että sun vanhemmat alkaa roikkumaan teillä jatkuvasti. Harvasta ihmisestä kuulostaa kivalta, että appivanhemmat käy päivittäin ja hyvässä lykyssä alkaa puuttumaan ja sörkkimään teidän elämää. Tässä varmaan syy, miksi mies haastaa asiasta riitaa. Oletteko antaneet sellaista kuvaa, kuinka tässä aletaan elämään " suurperhe-elämää" ? Voi olla, että miehen mielikuva on väärä, mutta pelko varmaan todellinen.



AP. Puhu miehesi kanssa tästä ja sopikaa pelisäännöt keskenään ja sun vanhempien kanssa, kun nyt muuttavat nurkille. Mies ei varmaan halua anoppia jatkuvasti kotiinsa eli vaikka siitä, ettei sun äiti ole enää paikalla, kun palaa töistä jne. Tästäkin keskustelusta kävi ilmi, ettette tekään haluaa anoppianne kotiin, niin miehen kannalta asian on tasan sama.



Vierailija

Miten ihmeessä joku voi edes ajatella noin. Äläkä anna periksi. Jos tarvitset lastenhoitoapua, pyydä sitä keltä haluat. Jos miehesi haluaa olla " tasapuolinen" , pyytäköön apua mistäa haluaa silloin kun sitä tarvitsee. Jos miehesi ei osallistu lastenhoitoon kuin silloin kun huvittaa, ei pitäisi olla varaa valittaa hoitajasta. Ei ole sinun tehtäväsi ylläpitää lastesi ja anopin suhdetta.



Mun anoppi asuu ONNEKSI niin kaukana, ettei sitä voi pyytää apuun, mutta en kyllä pyytäsikään vaikka asuisi lähellä. Mun vanhemmat auttavat aina kun tarvitaan (monet pitävät omituisena, kun maksamme heille hoidosta, ei tietenkään samaa hintaa kuin vieraalle,mutta siten kehtaa pyytää toisenkin kerran...) Luulenpa, että vaikka mieheni äiti asuisi lähellä, niin mieheni veisi lapsemme mieluummin kuitenkin minun vanhemmilleni. Appiukolle voisin hyvin jättää lapset, mutta hänkin asuu eri kaupungissa.



Koita jaksaa, ja pyydä hoitoapua jos siltä tuntuu.

Vierailija

Osuit ytimeen, mutta vanhempani eivät todellakaan aio tulla meille asumaan. Kyse olisi ensisijaisesti esim. lenkkeilyharratuksen jatkamisesta, jota en ole voinut harrastaa noin vuoteen toisen lapseni syntymän jälkeen. Mieheni ei jaksa iltaisin - mielellään - katsoa sen aikaa lapsia, kun käyn tunnin lenkillä.

Hän kielsi nimenomaan jyrkästi sen, että pyytäisin äitini 3 kertaa viikossa meille tunniksi PÄIVÄLLÄ, hänen ollessan töissä, jotta voisin tehdä lenkin. Tästä kaikki lähti. Vanhempani nimenomaan sanovat, että olisi hyvä, jos pyytäisin välillä myös anoppiani avuksi.

Vierailija

Mitäpä jos ehdotat alkajaisiksi sille" miehellesi" , että menee jonnekin kasvamaan ensin tosiaan MIEHEKSI ja tulee sitten takaisin?



Jos miehestäsi ei ole sinua auttamaan, niin sinulla totta toki on lupa pyytää sitä apua keneltä itse haluat. " Jos et jaksa itse hoitaa lapsiasi..." Voi jestas, että alkoi kiehuttamaan... =)



Olen siis sitä mieltä, että miehesi joko kantakoon oikeasti osuutensa hoitovastuusta tai sitten antakoon sinun hoitaa asian kuten parhaimmaksi näet.



Mutta koska en missään nimessä halua yllyttää teitä turhaan kinailuun, ehdottaisin kyllä kompromissia: siitä huolimatta, että joudut anoppia varten siivoamaan ja leipomaan, pyydä myös hänet välillä apuun. Sillä tavalla saanet miehesi tyytyväiseksi ja saat hyvällä omatunnolla pyytää omaa äitiäsi tarvittaessa avuksesi. Tosin jos miehesi tosiaan on niin keskenkasvuinen, kuin minkä olin aistivinani kirjoituksestasi, nin hän tässäkin kompromissitapauksessa alkaa pitää lukua, että hänen äitinsä on sitten paikalla tasan 50% tilanteista... Huh huh, että taitaa joskus miehen elämä olla monimutkaista, kun siellä päässä kulkee niin monia asioita... =)



Kysypä vastavuoroisesti, että rupeaako miehesi jokaisessa tapauksessa, jossa tarvitsee isänsä apua (esim. auton/talon remontti jne.) pyytämään tasan yhtä paljon appiukkoaan eli sinun isääsi apuun? jne. Monasti asia vaan on niin, että anopissa ei ole mitään vikaa, mutta oma äiti on oma äiti. Oman äidin kanssa on enemmän juteltavaa ja hänen kanssaan viihtyy itsekin. Kyse ei siis ole siitä, että haluaisi lapsiensa olevan enemmän oman puolen isovanhempien kanssa, vaan että haluaa itsekin nähdä ja olla omien vanhempiensa kanssa. Höh, taisipa tulla sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti tajusit pointin.



Eli vielä kerran, yritäpä tehdä joku kompromissiratkaisu tässä asiassa, jotta kärpäsestä ei tulisi härkänen. =) Mutta kuten sanottu, loppuviimeksi asiasta päätät sinä, varsinkin jos miehesi ei kerran itse ota siitä vastuuta, mikä hänelle kuuluu, vaan " tekee iltaisin omia juttujaan" . Koska sinä saat tehdä sinun juttujasi, voitaisiin kysyä?



Itselläni on tilanne, että mieheni on yrittäjä ja aina poissa. Mutta eipä mies ole sentään minua kieltänyt apua pyytämästä vanhemmiltani! No, uskon kyllä, että mies olisi saattanut jotain nurista, jos en koskaan pyytäisi anoppia apuun, mutta vaikka mäkin joudun puunaamaan taloa ennen anopin tuloa, tai keräämään välillä hermoja sieltä pois tullessani =) niin olen häntä kuitenkin myös apuun pyytänyt. Kun kerran tykkää auttaa.



Tsemppiä nyt, älä kuitenkaan tuohon yhteen sanomiseen alistu, ethän?

Vierailija

Minulle tuli vähän sellainen mielikuva että miehesi haluaa hallita sinua, pidä varasi että saat pidettyä puoliasi ennen kuin huomaat että tarvitset häneltä luvan joka asiaan. Sinun kannattaisi kyllä vähäsen relata appivanhempiesi suhteen, vanhan sananlaskun mukaanhan talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan. Eli ennen heidän vierailuja ei tarvitse tehdä suursiivousta ja kaupan pakastepullat kahvin kera riittävät varmasti hyvin. Voithan myös viedä lapsia appivanhemmille hoitoon heidän kotiinsa. Jos oma äitisi muuttaa lähelle niin sehän on ihan luonnollista että silloin myös tapaatte usein, ja tarvittaessa hän voi katsoa lapsien perään jos sinulla on jotain asioita tai tarvitset pienen lepohetken, eikä siihen mitään miehen lupaa tarvita. Keskustele asiasta miehesi kanssa, sano että voit vähän enempi pitää yhteyksiä myös hänen vanhempiinsa (vaikka sehän on myös miehesi tehtävä eikä vain sinun vastuullasi!), ja hoitoapua tulet pyytämään myös äidiltäsi, silloin kun tarvitset.

Vierailija

Kyllä miehesi kommentti on aika lapsellinen, mutta ymmärrän toisaalta häntä eli jos hän ottaa tavallaan loukkauksena sen että sinun äiti kelpaa mutta hänen ei? Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Siis en todellakaan pahalla. ymmärrän täysin sinun ajatuksesi siitä että oma äiti on helpompi ottaa vastaan, kun taas anoppia pitää " passata" ja häntä varten tulee siivottuakin jne..



Meillä ei oma äitini ole auttanut yhtään joten jouduin nojautumaan täysin anoppiini kun lapseni oli pieniä. Onneksi anoppini itse sanoi että älä siivoa häntä varten ja tosiaan hän auttoi imuroinnissa jne..ja tosiaan loppujen lopuksi en enää jaksanutkaan siivota häntä varten kun hän meillä miltei päivittäin jossain vaiheessa kävi (lapset kun syntyivät vuoden ikä erolla niin apua tarvitsin).



Mutta voittehan te yrittää tehdä jonkunlaisen kompromissin, toivotaan parasta! Mutta älä ihmeessä alistu siihen että sinun pitäisi yksin jaksaa hoitaa lapset! Se on kohtuutonta!!

Vierailija

Hyvä, että aiot pitää oman pääsi ja pyytää äitiäsi teille auttamaan. Kyse on sinun tekemistäsi valinnoista, miehesi voi sitten pyytää omaa äitiään. Ja kiva juttu toki sekin, jos pyydät anoppiasikin aina silloin tällöin. Minun mielestäni sinun kannattaisi kuitenkin jutella ihan suoraan ja rehellisesti asiasta myös anoppisi kanssa, jos teillä on sellaiset välit, että voit kuitenkin puhua hänelle. Toki se voi tuntua vaikealta, mutta luulen, että anoppisi olisi kuitenkin iloinen, jos kertoisit, että pyydät omaa äitiäsi enemmän siksi, että oma äiti on kuitenkin tutumpi. Ja voit varmasti sanoa anopille senkin, että tunnet tarvetta aina siivota ja laittaa kotia/tarjoomuksia enemmän, kun he ovat tulossa teille ja siksikin se oman äidin avuksi pyytäminen tuntuu helpommalle. Jos anoppisi on mukava ihminen, hän todennäköisesti ymmärtää että sinulle tulee hänestä " paineita" ja osaa sitten sanoa, että ei hänen takiaan tarvitse kotia siivota.



Mitä muuten tulee siihen kodin laittamiseen ennen anopin vierailua, niin itsekin olen sitä mieltä, että se on ihan turhaa. Ei sinun tarvitse tehdä anoppiin vaikutusta. Onko sillä oikeasti mitään merkitystä, vaikka hän ei pitäisikään sinua " tehokkaana superäitinä" ? :) Eli siis vaikka kotona olisikin vähän sekaisempaa ja kahvin kanssa olisi tosiaan kaupan pullaa tai keksejä? Tiedän, että on vaikeaa yrittää tietoisesti suhtautua appivanhempiinsa samoin kuin omiinkin vanhempiinsa, mutta ajattele asiaa sillä tavalla, että appivanhemmat ovat miehellesi samaa kuin omat vanhempasi sinulle. Jos miehesi tahtoo, että koti on viimeisen päälle siisti kun hänen vanhempansa tulevat käymään, se on hänen tehtävänsä siivota. Jos hän ei välitä siitä, vaikka koti olisikin vähän sotkuisempi, niin miksi sinunkaan pitäisi? Sinun tehtäväsi on tällä hetkellä lastenhoito, ei kodinhoito. Kodinhoito kuuluu teille molemmille ja jos koti ei ole siivottu, niin ei se ole sinun " vikasi" . Tsemppiä vaan, älä tosiaan anna miehesi hallita sinua, mutta opettele myös rentoutumaan appivanhempien läsnäollessa ja muista, että sillä ei ole mitään merkitystä, mitä mieltä anoppisi loppujen lopuksi on kodinhoidostasi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat