Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te, joilla ei OIKEASTI OLE KETÄÄN

Vierailija

Täällä palstalla, kun jotkut neuvovat (esim. minä) väsyneitä tai sairaita äitejä pyytämään jotain apua itselleen (ystävän, sukulaisen, naapurin), niin moni vastaa siihen ettei oikeasti ole KETÄÄN, jota pyytää. Voiko joku AIVAN REHELLISESTI sanoa olevansa siinä mielessä aivan yksin, että vaikka sairastuessaan joutuu hoitamaan lapset yksin?

Kertokaa mulle, miten olette sellaiseen tilanteeseen ylipäänsä joutuneet?! Mulla ainakin olisi aivan hirveä olla, jos olisin niin yksinäinen.

Yhdessäkin ketjussa yksi äiti kertoi, että sukulaiset asuvat monen sadan kilometrin päässä, naapureita ei ole lähellä, ystävät töissä yms. Tekeekö kaikki teidän ystävät päivätöitä? Ja kai ne nyt joskus on vapaallakin?

Kysyn siis - voiko joku REHELLISESTI sanoa ettei tiedä ketään keneltä saada tarvittaessa apua?

Tuntuupa tosi pahalta teidän puolesta, joiden tilanne tosiaan on sellainen.

Kommentit (5)

Vierailija

Arkisin ja päiväsaikaan. Osa on jopa samassa työpaikassa. Minulla ei todellakaan ole vuorotyötä tekeviä ystäviä tai naapureita. En ole yksinäinen, minulla on paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja. He vain eivät ole päiväsaikaan kotona, kuten en minäkään. Jos he sattuvat olemaan kotona, se tarkoittaa luultavasti sitä, että he ovat sairastuneet, eikä sellaista todellakaan pyydetä kotiin hoitamaan lapsia, koska itse on sairaana =)

Vierailija

Tällaiseen tilanteeseen on varsin helppoa hommata itsensä: muuttaa vain pois kotimaasta ja jättää kaikki uudet tuttavuudet hyvänpäiväntuttutasolle ja pitää etäisyytensä.



No, minulla ei kuitenkaan taida olla asiat niin huonosti kuin ap maalailu, kun on kuitenkin mies ja miehellä on joitakin sukulaisia, joitten kanssa ollaan suht läheisissä väleissä. Mutta siis helpostihan sitä olisi tosi yksin, jos vaikkapa ero tulisi.

Vierailija

Joskus olen joutunut lähtemään pois sairaalasta tiputuksesta koska ei ollut ketään joka olisi katsonut lastani. Lastenkotiin en antanut. Hengissä on pysytty. Mutta kyllä on ihan helvetin kurjaa olla näin " pärjäävä" , että kaikki varmaan kokee, että haudastakin hoidan hommat. Ja kyllä olen ja osaan pyytää apua harvoin vaan sitä saan. Itse annan apua kyllä, nykyään kyllä olen aika erakoitunut koska muutaman ikävän " ei nyt millään voi auttaa" kokemuksen jälkeen olen häipännyt muutaman ihmisen elämästä oman mielenterveyteni takia. Hyvät ihmiset joilla on tukiverkkoa ja läheisiä olkaa heistä kiitollisia, rakastakaa heitä ja nauttikaa yhteisestä ajastanne. Itse anataisin tukiverkosta (vaikaa vähän väljemmästäkin), vaikka vasemman käteni.

Vierailija

ja voisivat tulla jos olisin todella sairas tms. Mutta täytyisi olla todellinen hätätapaus, muuten en kehtaisi pyytää.



Ystäviä ei ole, lapsuudenystävät asuvat muilla paikkakunnilla eivätkä enää ole läheisiä. Aikuisiällä hankitut ystävät ovat samassa työpaikassa eli joko töissä tai omien lasten kanssa kotona, ei heiltä voi vaatia apua. Ehkä ovatkin enemmän tuttavia ja työkavereita kuin ystäviä. Naapurit ovat naapureita, ei heitä vaivata omilla asioilla.

Vierailija

Isovanhemmat eri paikkakunnilla ja ystävät myös. Naapureista ei apua. kesällä ollaan muutettu eikä tunneta juuri ketään. Yhteen 4 lapsen äitiin olen tutustunut ja enpä kehtaa häntäkään liikaa vaivata. on kyllä ulkoillut isoimman lapseni kanssa, kun olin itse kuumeessa. Nuoremmat hoidin kotona. Olisi mielestäni ollut kohtuutonta antaa koko katras mukaan.

Uusimmat

Suosituimmat