synnytys ja tuleva jännittää, pelottaa???

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Onko teillä pian äidiksi tulevilla tälläisiä oloja? Mitä jos synnytyksessä menettää itsehallinnan, osaako hengittää oikein.. osaako vauvan kanssa toimia, hoitaako tosiaan luonto sen, että vähänkuin automaattiisesti osaa. Ja opettaahan joka päivä enemmän. Olen miettinyt näitä asioita välillä ja tavallaan pelottaakoin mitä tulevaisuus tuo.Olenko sitten onnellinen kun esikoinen syntyy, vaikka vauva on todella haluttu ja toivottu... Olenko ihan tyhmä??

Kommentit (5)

Vierailija

sanon ja lohdutan ettei ne kertojen määrät edes konkariksi tee,vaikka moni niin luuleekin...



itselläni kuudes raskaus,kotona lapset 8v, 6v, 5v, 3v, 1v, ja nyt viikko laskettuunaikaan ja jännittää niiiiiiiin vietävästi!!!!



etenkin se synnytys,muu ei.

pidetäänhän peukkuja toisillemme,eiköhän kaikki hyvin mene ja meidät palkitaan pienillä ja niin suloisilla nyyteillä.



en edes usko siihen kun joku sanoo ettei JÄNNITÄ YHTÄÄN,

minusta olisi jo epänormaaliakin jos ei jännitä,itse ajattelin etten ekalla kerralla osannut edes niin jännittää kun ei tiennyt tulevasta,mutta nyt on eri juttu.



korvaamattomia ovat ne ensihetket kun sen oman murun jota on sydämen ala kantanut näkee,tunne on sanoinkuvaamaton.

energia itse kannattaa ottaa ensihetkistä,ne kun ovat niin ohikiitäviä...



kaunista syksyä sinulle ja leppoisia positiivisia ajatuksia.



taikakukka ja katras sekä masupapu 38+6rv

Vierailija

Eihän kukaan ole seppä syntyessään, ei voi oletttaa että osaa heti kaiken kuin vanha tekijä jos on ensimmäistä kertaa asialla. Varmasti jokainen tuleva äiti miettii asiaa, ensikertalaiset vielä enemmän.



Mutta ole huoleti, synnytys ei ole mikään suoritus jonka voi tehdä oikein tai väärin. Väärää tapaa ei ole olemassakaan. Eikä sinun tule etukäteen pelätä, osaatko hengittää oikein tai pyytää lääkkeitä oikeassa kohdassa jne. Tilanne etenee omalla painollaan, ja kyllä, kuuntelemalla omaa kehoasi tiedät kyllä kestätkö kipua vai joko tarvitset helpotusta jne. Kätilöt opastavat koko ajan vieressä ponnistusvaiheessa, ei siitä etukäteen tarvitse opetella mitään tekniikkaa. Kätilö sitten sanoo, että nyt vedät henkeä ja nyt ponnistat, otappa henkeä uudestaan ja nyt huilaat, ja sitä rataa...



Mitä taas vauvanhoitoon tulee, sitähän ei opi kuin yrittämällä. Itse olen koskenut vauvoihin vain töissä, en yhtään ainutta kertaa hoitaakseni niitä. En ole vaihtanut vaippaa, en antanut tuttipulloa, en leikittänyt, en mitään. Ei ole mitään hajua, kuinka paljon vauvan pitää syödä että se on normaalia. Ei mitään hajua, kuinka vellejä, puuroja ja soseita aloitellaan sitten 4-6kk iässä ja missä järjestyksessä. Minusta vauvat huutaa aina samalla tavalla, ja ällistyn joka kerta kun vauvan äiti tuntuu tietävän mitä se milloinkin huutaa, että nyt on nälkä, nyt pitää vaihtaa vaippa jne. Minusta siitä huudosta ei voi mitään päätellä, itse jos sitä kyseistä vauvaa hoitaisin niin kokeilisin kaiken järjestyksessä läpi, että mitä se oikein haluaa. Mutta juju onkin siinä, että jokainen äiti oppii ajan kanssa vauvansa tuntemaan ja tietämään, mitä milloinkin kuuluu tehdä. Kyllä luonto opettaa, usko pois. Mutta ei se aina näin mene, tiedän vanhempia jotka eivät vielä kuukausienkaan jälkeen osaa vauvaansa lukea sillä tavalla. Silti heidänkin lapsensa kasvavat hyvin ja normaalisti, vaikkakin joka itkulla kurkataan vaippaan, tarjotaan pulloa, kokeillaan syliä jne. Ei vauvanhoidossakaan ole mitään tiettyä oikeaa tapaa, jonka mukaan sen kuuluu mennä. Vauvat ovat sitä paitsi niin yksilöitäkin, ettei niitä voi hoitaa saman muotin mukaan.



Kyllä se siitä lutviutuu, ei murehita etukäteen =) Tuolla vauvojen puolella on mielenkiintoista palstailua, alappa lukea niitä pinoja jo nyt. Näet miten paljon äidit miettivät kaikenlaista vaipoista soseisiin, unirytmeistä pukeutumiseen jne.



Kitty rv 34+4

Vierailija

teille kahdelle. haluan kuitenkin mielelläni kuulla vielä lisää muiden ajatuksia. Tuli vedet silmiin kittykatin sanoista, koska niin asia tosiaan on kuin kirjoitit, mutta kuitenkin asiat mietityttää.. ja pelottaakin välillä..

Vierailija

Itsekkin muistan esikoisen odotusaikana pohtineeni samoja asioita, tai varmaan aika lähes jokainen joka esikoistaan odottaa tuntee olonsa joskus epävarmaksi. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus mukanaan tuo.



Hyvin on kaikki mennyt esikoisen kanssa joka on jo 15kk vanha vesseli =) Joskus huonoja ja joskus parempia päiviä. Toisinaan nyt toista odottaessa huomaan miettiväni taas samoja asioita (eka lapsi syntyi suun. sektiolla) varsinkin synnytystä, mutta ei kai sitä auta turhaan hermoilla. Lapsi tulee miten tulee ja koska haluaa =)



Pois turhat huolet. Kaikki menee todennäköisesti ihan hyvin.



-sitruuna ja möhköfantti 21+4-

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat