Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

mä oon niin täynnä tätä paskaa...

Vierailija

ei olis koskaan pitänyt lasta tehdä. mä oon kaikkea muuta kuin äiti-ihminen. mua ei kiinnosta ottaa vastuuta toisesta ihmisestä. mä en jaksa enää yhtään paskavaippaa. mä en jaksa kuunnella taaperon kitinää. mä en jaksa sitä, ettei se suostu syömään mitään. mä en jaksa mua miestä. se ei suostu kuuntelemaan yhtään mitä mä haluan sanoa. yritin jutella, että ei musta oo äidiksi. se vain kuittas: kyllä toi menee ohi. sen jälkeen asiasta ei oo puhuttu. mä oon niin loppu. mä en toivon koko päivän että mies tulis töistä. mä toivon koko illan että taapero kävis nukkumaan. mä toivon aamulla ettei taapero heräisi. mä toivon että se kävis pitkille päiväunille. mulla ei oo ketään kenen kanssa mä voisi jutella tästä. mies ei kuuntele ja mun paras kaveri on vakavasti sairas ja en halua vaivata häntä mun murheilla. mua vaan pelottaa että jonakin päivänä mä suutun taaperolle niin paljon että mä lyön sitä. pahinta tässä on se, että mun menkat on jo viidettä päivää myöhässä. me ollaan käytetty ehkäsyä. mä en kestä että mä olisin raskaana. mä en pysty alottamaan tätä rumbaa uudelleen kun esikoinenkin on vasta niin pieni ja avuton.

APUA!

Kommentit (9)

Vierailija

hakeudu johonkin juttelemaan, neuvolaan vaikkapa. Yritä päästä lähtemään itseksesi johonkin, tekemään sitä mitä teit ennen lasta, tapaamaan ihmisiä, virkistymään, ottamaan omaa aikaa. Jos vain jaksat, mene jonnekin ihmisten keskelle, avoimeen päiväkotiin, muskariin, johonkin. Itselläni nämä keinot auttoivat pahimpien vaiheiden yli. älä epäröi hakea itsellesi apua, tuo vaihe vie voimia!

Vierailija

jospa se paska alkais valua susta toisesta päästä pois, ja alkais se toinen pää täyttyä jollain ihan muulla kun sillä itsellään..

Vierailija

7 -tuskin ovat provoja, itelläni oli ihan samat tunteet esikoisen aikaan.



8 ja 9- te lienette sama ihminen joten yksi kommentti: Ryömikää takas sinne paskapurkkiin mistä ootte tullutkin!



ap. ota rohkeasti neuvolassa asia puheeksi. Mulla oli ihan samanlaisia tunteita, joista en kylläkään kenellekkään puhunut kun en viitsinyt. Aikani sen kanssa kärsin ja toivoin päivien menevän nopeasti ohi, lisäksi sain oireeksi jatkuvan huimauksen. Kunnes tulin uudestaan raskaaksi kaikki pimeys elämästäni hävisi. Nyt vaan toivon että oisin aikanaan jonkun kanssa asiasta puhunut ei ois tarvinnu yksin kärsiä.

Vierailija

tuntuu. Se lapsi voi olla paljon, mutta se ei ole kaikki. Vaadi itsellesi huilitauko ja muuta elämää muutoin oot pian ihan lopussa!

Uusimmat

Suosituimmat