Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Aikaisin hoitoon vievät hokevat koko ajan kuinka lapsi nauttii muiden lasten seurasta!

Vierailija

Asia on just näin. Ja että kuinka jo 1v. kaipaa niin kipeästi seuraa ja että on innoissaan kun on muita lapsia ympärillä. Sitten taas ne, jotka hoitavat lapsensa kotona ainakin 3-vuotiaiksi asti, sanovat että koti riittää mainiosti virikkeeksi. Onko äideillä näin huono omatunto, että pitää koko ajan perustella ja pönkittää itsetuntoaan, ikään kuin yrittäisivät sillä todistella itselleen että ratkaisu on oikea? Tosiasiahan on se, että 1-2-vuotias ei todellakaan tarvitse muita lapsia ympärilleen, ei sitä tarvitse ruveta selittelemään vaikka äiti veisikin sen ikäisen tarhaan. Kukaan lapsipsykologi ei puhu tätä väitettä vastaan. Antakaa lasten olla lapsia älkääkä retuuttako heitä kaiken maailman tapahtumissa heti syntymästä lähtien. Ei myöskään kotiäitien tarvitse selitellä, että olen kotona koska lapsi ei tarvitse vielä seuraa. Miksi ei vaan voi sanoa, että haluaa olla lapsen kanssa tai olla vaan yksinkertaisesti hiljaa?

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Jos lapsi viedään isoon päiväkotiin, missä on paljon lapsia, siitä tulee hänelle normaalia elämää. Jos lapsi on yksin äitinsä kanssa päivät pitkät, se on hänelle normaalia elämää. Kaikki tältä väliltä on lapselle normaalia elämää. Jokainen äiti voisi sanoa, että hänen lapsensa tykkää elämästään, koska lapsi tykkää siitä elämästä, missä hän juuri sillä hetkellä elää. Päivähoitokysymys on vain vanhempien oman mielipiteen ja elämäntilanteen varassa: lapselle sillä ei ole mitään merkitystä.

Vierailija

Omaa perhettäsi säälin syvästi, kun joutuu elämään tuollaisen putkinäköisen bimbon komennossa.

Se, jonka lapsen silmät loistaa

Vierailija

Jos ei saa sitä muista lapsista tulee minulle sitten sanomaan: Äiti tule leikkimään. Tykkää todella paljon lasten seurasta ja kaipaa leikkikaveriakin. Jotenkin tuntuu oudolta, että tämän ikäinen ei tarvitsisi muista lapsista vielä seuraa, vaikka huomaan kuinka hän siitä nauttii, kun saa olla leikeissä mukana.

Vierailija

On ihanaa elää niin että ei välitä kauheesti toisten sanomisista vaan tekee kuten parhaaksi näkee. Tää elämä on mennyt sellaiseksi et kaikkien pitäis mennä saman kaavan mukaan ja heikot ei uskalla edes ajatella omilla aivoillaan.

Vierailija

ja se on ihan eri asia kuin liian omatoiminen tai iso lapsi.. Lapsi on oppinut hoidossa syömään itse (silti syötetään kotona satunnaisesti ja tarvittaessa), on oppinut pukemaan osin itse matkimalla (ei kuulu iän mukaiseen kehitykseen ja sen vuoksi saa pukea jos haluaa, yleensä vanhempi pukee)..



tähän voisi vetää sitten vastapainoksi ne äidissään roikkuvat lapset, joiden äidit ylisuojelee lastaan kaikkea vastaan.. EI ole tässäkään kohdin itsetunto paikallaan ja heijastuu sitten myös lapseen lapsen arkuutena, luottamuspulana ja huonona itsetuntona



Vierailija:

Lainaus:


On sitten äidilläkin ylpeilyn aihetta kun oma itsetunto on niin huono.




Vierailija

olen ollut sellainen touhuilija aina, ja siellä oli paljon kavereita ja tekemistä. Äitin piti mennä töihin ja senkin mielestä pk oli mulle tosi hyvä ratkaisu.



Itse en raaskinut viedä yksivuotiastani pph:lle. Halusin olla hänen kanssaan kotona. Käymme pari kertaa viikossa perhekerhossa ja kyllä musta on tärkeää, että lapsi oppii olemaan erilaisten lasten kanssa. Ja kyllä mun lapsi ainakin jo nauttii toisten lasten kanssa olemisesta.



Mutta kaikilla on omat arvot ja tavoitteet, eri tilanteet. Kukin tehköön parhaaksi näkemällään tavalla.

Vierailija

saako selittää jos ei saa perustella tai puolustella... MIten sitten pitäisi keskustella. Saako ap:n kaltaiselle kaverille kertoa ollenkaan, mitä meidän elämään kuuluu, miten menee jne. vai ollaanko heti perustelemassa omia valintoja (jotka ovat erilaisia kun ap:n)..



ja kun seistään omien päätösten takana niin kuitataanko kaikki " keskustelut" sitten jotenkin tylysti " no meillä näin" vai saako kertoa mitä päätöksestä on seurannut, onko päätös ollut hyvä vai huono.. vai mitä te taas odotatte



kyllä ongelma on nyt ihan ap:n oman pään sisässä. Älä tule sitten puistossa kyselemään mitään jos kaiken tulkitset perusteluksi..



ja tottakai jokainen haluaa nähdä oman päätöksen hyvänä, harvoin mikään päätös (edes kotihoito) on ihan täydellinen

Vierailija

Itse ainakin käyn töissä puhtaalla omallatunnolla. Lapseni tykkää hoitajasta ja toisista lapsista. Kehittyy huimaa tahtia matkimalla isompiaan. Meillä ainakin sopeutui hoitoon paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Parhaimmillaan jopa riistäytyy mun sylistä hoitajan syliin heti eteisessä. Ja naureskelee muille lapsille. Ei puhettakaan itkusta, unisen lapsen rahtaamisesta hoitoon yms. Ihan normaalia elämää tämä on. Ensiaskeleet otti hoidossa, mutta sekin aiheutti meissä miehen kanssa vain kauheaa intoa. Ei tullut edes mieleen surra sitä, että hoitaja näki ne ennen meitä.







Vierailija

Totta kai aikaisin hoitoon vievät hokevat tätä, jos fanaattiset hoidon vastustajat hokee omaa kantaansa. Hoetaan kaikki mitä hoetaan. Meidän 1,5-vuotiaan silmät alkaa loistaa, kun aamulla puhutaan hoitoon menosta ja ketä kaikkia siellä on odottamassa. Niin alkaa kuulema hoidossakin silmät loistaa kun puhutaan isistä ja äidistä. Mitäpä lisäämistä siihen voisi olla.

Vierailija

Löysithän sinä sen, kun oikein pinnistit.



Vierailija:

Lainaus:


ja tottakai jokainen haluaa nähdä oman päätöksen hyvänä, harvoin mikään päätös (edes kotihoito) on ihan täydellinen




Hän kysyy _miksi puolustella näitä valintoja. Ainoastaan yksi, ehkä sinä, vastasit kysymykseen. Vastaus taisi olla, että näin voi kannustaa toisiakin samassa tilanteessa olevia.

Mutta kaipa se on vain palstan ongelma, työäiti-kotiäiti-kädenvääntö on käytävä päivittäin, muuten ei hyvä seuraa.



Vierailija

Ap. kirjoittaa kyllä epäselvästi, mutta tarkasti lukemalla ymmärtää kyllä, että hän yrittää potkia äideille vähän itsetuntoa. Harkitkaa päätöksiänne, tehkää päätös ja seisokaa sitten sen takana. Näin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat