Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko täällä muita alkoholistivanhempien lapsia?

Vierailija

Se jos mikä on raskas taakka kantaa elämässä mukana. Lapsuus täynnä muistoja humalaisista vanhemmista. Itsellä aina jotenkin turvaton ja ulkopuolinen olo. Ja se jatkuva huoli näin aikuisenakin omien vanhenevien vanhempien juomisesta. Sitä en tahdo siirtää omille lapsilleni. Vaikka kuinka yrittää elää omaa elämää ja olla ajattelematta, niin silti he ovat vanhempiani ja huoli heistä on suuri. Tämä on taakka, jota kannetaan vain mukana - omasta tahdosta riippumatta:(

Kommentit (12)

Vierailija

nykyään eivät edes soittele ryyppyputkiensa aikana, tietävät että jos koittavat sotkea elämääni, eivät näe lapsenlastaan enää. (minulla esikoinen ½ puotta). asuin sijaisperheessä pari vuotta ennen kuin muutin omilleni. pikkusisarukseni (lähes täysi-ikäiset) asuvat edelleen vanhempien luona, ja huoli heistä kova.

Vierailija

monen vuoden terapia ym. takana. en ole enää katkera vanhemmilleni, yritän keskittyä omaan elämääni ja tehdä asioita toisin. jälkensä se kuitenkin jätti loppuiäksi..

Vierailija

Mulla on alkoholisti isä. Vanhempani erosivat, mutta jostain kummaa tapahtui oikeudessa koska, äitini todettiin kykenemättömäksi hoitamaan lapsiaan ja näin ollen isästä tuli huoltajamme. Isä joskus sanoo että, on ihme ettei mulle oo tullu tän suurempia traumoja... Mitä helvettiä hän niistä tietää, eikä kiitos ole todellakaan hänen.

Nyt itse vanhempana ei halua lasteni olevan tekemisissä humalaisten kanssa ja mollaan humalaisen täydeksi pelleksi. Yritän ehkä shokkihoidolla säästää lapseni samalta helvetiltä minkä olen itse elänyt. Itse en todellakaan ole mikään absolutisti kieltolain kannattaja, juon minä itsekkin joskus, mutta silloin lapset eivät ole paikalla

Vierailija

Koska " näyttöä" vanhempien sairaalloisesta juomisesta, väkivallasta ym. ei ollut tarpeeksi, lähtöni katsottiin teini-ikäisen oikutteluksi. Pikkusisarukseni olivat jo tuolloin sen ikäisiä, että heitä (=vanhempien syöttämiä peitetarinoita) kuunneltiin, ja sisarukset " saivat" jäädä vanhempien luo. Nyt tosin katuvat päätöstään aika ajoin..

Vierailija

Juopottelun lisäksi sain jo aivan pienenä nähdä ja kuulla kaikkea sellaista, mikä ei lapsen silmille ja korville kuuluisi.

Kyllä, olen myös ajoittain vieläkin ahdistunut. Oletteko te muut alkoholistiperheiden lapset tulleet ajatelleeksi sitä, miten jo pieni lapsi ottaa sen häpeän taakan omille harteilleen, peitellen ulkopuolisilta sitä kauheutta, joka kotona vallitsee?

Nyt vanhempani ovat jo kuolleet, mutta vieläkin häpeän lapsuuttani, en mielelläni puhu siitä edes ystävilleni. Vaikka EIHÄN SE MINUN SYYNI OLLUT.

Vierailija

Alkoholistien viattomat lapset sen sijaan sairastuvat ja kantavat taakkaa loppuikänsä.

En usko että olisin näin turvaton ihminen ilman lapsuuden painajaistani.Lisäksi saan jatkuvasti tehdä työtä itseni kanssa, etten tuntisi itseäni niin helvetin HUONOKSI. Jos hyviä puolia on etsittävä, tiedän tasan tarkkaan, millaista lapsuutta en omalle lapselleni ikinä aio antaa.

Lapseni ei tarvitse kotona pelätä omia vanhempiaan.

Vierailija

Olen kymmenisen vuotta asunut poissa vanhempieni luota ja ei tuo alkoholismi pyöri joka päivä mielessä eikä siten hallitse arkeani. Mutta mitään hyviä muistoja ei juurikaan lapsuudestani ole. Ja niin kuin joku jo kertoikin, sitä joutui näkemään, kokemaan ja kuulemaan kaikenlaista, mikä ei ole lapselle sopivaa. Itselläni on nyt kaksi lasta ja parhaani olen tehnyt, että he saisivat elää normaalin lapsuuden ja ennen kaikkea OLLA LAPSIA.

Uusimmat

Suosituimmat