Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko täällä yhtään *joulu-04* mammaa? :)

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Tulin pitkästä aikaa palstalle ja kiinnostaisi tietää miten muut touhuaa. Meillä poika on tosi reipas ja aurinko! Syö aika paljon, nyt tosin havaittavissa pientä hangoittelua ruuan kanssa mutta eiköhän se siitä ala sujumaan. Meillä ei ole havaittu vielä juuri mitään äitin lahkeessa roikkumista ellei olla väsyneitä tai nälkäisiä. Isi taas on aivan huippu! :)



Poika kävelee tosi hyvin tukea pitkin, melkein juoksee. Ikää on viikon päästä 10kk. Vauhti on kova ja touhottaminen on kokopäiväistä. Päiväunet nukkuu todella hyvin sekä yöt. Hampaita on alhaalla keskellä kaksi ja ylhäällä molemmat kulmahampaat ja toinen etuhammas vasta tullut puhki. Vähän väliä on äitillä ja/tai isillä hampaan kuvat poskessa. :) Painoa pojalla oli kuukausi sitten jotain vähän yli 10kg ja pituutta oli 77cm. Että ei mikään pikku poika! ;)



Mä otin vauva-ajan jotenkin niin raskaasti vaikka poika ei mikään super vaikea tapaus ollut, että en tiedä haluanko toista lasta enää ollenkaan. Tuntuu että hyvä kun tämän yhden perässä jaksaa juosta vaikka mullakaan ikää ei ole kuin 22. Ja kuinka vaikeaksi se elämä sitten menis jos olisi vaikka kaksikin lasta! :O)



Kirjoittakaa kuulumisia!

Kommentit (3)

Vierailija

Meillä poika syntynyt 28.12. On jo yli 2kk noussut tukea vasten pystyyn ja vauhdilla menee tuen kanssa eteen päin. Isoveikan (2v3kk) kanssa on tosi kiva leikkiä. Välillä on jo kunnon painit menossa, kun ehdin väliin. Näyttää joskus tosi hurjilta nuo poikien leikit, mutta pojat vain nauravat.

Hampaita on meidän nuorimmaisella kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla. Ruoka maistuu hyvin, vaikka jotkut 8kk soseet ovat vielä vähän vaikeita syödä, kun on niin isoja paloja. Jäätelö on suurta herkkua (en tiedä saisko antaa, mutta se näyttää kivasti viilentävän ikeniä). Yöt nukutaan hyvin (noin 12h:n unet yhdellä herätyksellä), niin kuin on melkein koko ajan tehty.



Kareen & pojat

Vierailija

Tosiaan tulee harvoin kirjoiteltua, useimmiten lueskelen mitä muille kuuluu. Itse kuulun joulu -03 ja joulu -04 mammoihin ja uusi tulokas kuuluu sitten la:n mukaan huhtihurmureihin-06.

Meillä on ihan älytön mammanpoika joka täyttää ihan näinä päivinä 10kk, isi on ihan out.

Kaikki uppoaa mitä eteen kannetaan ja söisi kyllä muidenkin ruuat jos sais. Pystyyn noustaan, eteenpäin mennään ryömimällä, mut usein heilutaan konttausasennossa ja vasta ollaan opittu myös itse istumaan nousu. Hampaita on jo useita ja niitä teroitetaan usein äiskän tisuihin.

Eiköhän tässä ollut tärkeimmät, kun tuli tuo poju tuohon viereen huutelemaan, joten täytyy tästä mennä...



M@nsikk@ + muut

Vierailija

mutta ei olla ihan aktiivisemmasta päästä kirjoittelemaan. Syyllinen itsekin, tuntuu että silloin kun poitsu on päiväunilla, on miljoona tekemistä odottamassa eikä ehdi kirjoittelemaan. Tai sitten nukutaan.



Meidän Ällä on syntynyt vasta joulukuun 29., joten ei vielä edes ihan ysi ja puol oo täynnä. Kontataan kovaa vauhtia ja tukea vasten noustiin seisomaan viime viikolla. Meillä tuo syöminen on ollut aina vaikeaa, ja nyt on ihan hirmuinen flunssa, joten sekä syöminen että nukkuminen on nyt entistäkin problemaattisempaa. Yöt on nukuttu erityisen huonosti tosta kasikuisesta saakka, mikä lienee kausi - herättää 4 krt yössä ja parhaassa tapauksessa jää kukkumaan. Toivottavasti menee ohi joskus. Tissitelty ei enää ole noin kuukauteen, edes öisin. Hampaita 4.



Päivällä on kyllä iloinen ja menevä tapaus, puuhailee paljon itekseen nyt kun pääsee liikkeelle. Mutta silti oli kiva huomata, että joku muukin aattelee samoin kuin minä, että on kokenut tän ajan jotenkin niin hankalaksi että harkitsee josko toiselle enää on perheessä tilaa - vaikka ei ole ollut koliikkia, allergioita, tai mitenkään " vaativaa" tyyppiä tää vauva... Kun melkein kaikilla viime vuoden puolella synnyttäneillä on jo vauvakuume. Joskus aiemminkin totesin, että joskus olen ihmetellyt, että oonko jotenkin tunnekylmä ihminen., kun mulla ei oo semmoista hirveetä hinkua kokea tätä kaikkea uudestaan - ainakaan heti. Masennusta mulla on vähän ollut, ja osansa on silläkin, että mun mies on tosi meneväinen eikä juuri osallistu lapsen- tai kodinhoitoon. Mulla toi ikäkin nyt tulee vastaan, kun en joka tapauksessa toista halua heti perään.



Ja silti tuo meidän poika on NIIN ihana. Tää on ollut jotenkin niin ristiriitaista aikaa tää vauvavuosi, yhtä tunteiden vuoristorataa. Itkua ja naurua. Taitaa hormonit jossain myllerryksessä vielä olla: luin uusimmasta Kaksplussan Asta Lepän kolumnista, kuinka sen esikoispoika oli vannottanut äidilleen - traagisesti kyllä, isän kuoleman jälkeen - että " ethän sinä vain koskaan lähde pois" . Kun äiti oli vastannut, että " Mihin minä menisin, täällähän minun kotini ja te olette" , niin poika oli todennut että " Niin, minähän olen äidin rakkaus." Niin meikäläinen istui ja itkeä vollotti varmaan vartin. Musta se oli jotenkin NIIN liikuttavasti sanottu, " Minähän olen äidin rakkaus." Niisk. Onko muilla tämmöisiä melankoliakohtauksia?



Että tämmönen tapaus tällä kertaa. Ihana syksyinen päivä, toivotaan vaan että tuo flunssa helpottaisi...



Jaksuja!

Uusimmat

Suosituimmat