Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapseni on tarhassa vaikka olen kotona vauvan kanssa.

Vierailija

Viitateen eiliseen " virikelapsikeskusteluun" , tässä minun perustelut.



Minä olen sitten teidän mielestänne kamala äiti. Kahden vuoden ikäinen tyttäreni käy parina päivänä viikossa tarhassa. Kävin pyörähtämässä töissä vähän aikaa kunnes jäin mammalomalle uudestaan. Myönnän, ei hoitovapaasta saatu raha riittänyt elämiseen. Uusi kämppä oli pitänyt hankkia hieman aiemmin kun pikkuruiseen kaksioon ei enää mahtunut. Vaikka pelkkiä korkoja maksettiin niin muu eläminen maksoi sen verran, ettei ollut mielekästä jäädä kotiin. Tyttö siis meni vuoden ikäisenä tarhaan töitteni vuoksi.



Uusi lapsi teki tuloaan, tyttö tuntui viihtyvän tarhassa ERITTÄIN hyvin, sosiaalinen luonne kun tuntuu olevan. Tarhapaikka oli kaikin puolin upea, sinne jätti lapsensa hyvillä mielin. Juttelimme ahkeraan miehen kanssa ja isovanhempien kanssa mitä mieltä he olivat, tarhassakin keskustelimme asiasta. Tulos: pikkukakkosen syntymän jälkeen tyttö jatkoi tarhassa kahtena päivänä viikossa. Hyvää tarhapaikkaa emme halunneet luovuttaa, koska kyseinen tarha hoitajineen on oikea helmi tässä kamalassa tarhojen viidakossa.



En minä olisi hankkinut lapsia ollenkaan, jos haluaisin elämäni olevan helppoa. Mutta myönnän, että hieman helpompaa minulla on kuin äideillä, joilla on kaksi pientä lasta kotona.



Olen kasvattanut ja kasvatan edelleen lapseni suurella lämmöllä ja rakkaudella. Esikoinen on äärettömän suloinen tapaus ja toisesta on näköjään kasvamassa samanmoinen. Esikoisen ollessa tarhassa pystyn keskittymään vielä enemmän vauvaani, jolle annan jakamattoman huomioni kahtena päivänä viikossa (Mitä nyt normaalit arkirutiinit vievät oman aikansa). Kyllä esikoisen täytyy ymmärtää kotipäivinäkin se, että vauvan kanssa minun on myös oltava, mutta eri tavallahan vauvan kanssa pystyy olemaan niinä päivinä jolloin tyttö on tarhassa. Ja ei, en minä niinä päivinä kun tyttö kotona on jätä tyttöä paitsioon. Tuntuu, että vauva reppana jää kakkoseksi kaikessa, vaikka kuinka yritän olla tasapuolinen. Katsokaan, pusuilla ja haleilla ja normaalilla rakastavalla kotikasvatuksella sopivat rajat mukaanlukien olen kasvattanut sellaisen tytön, jota kehtaa esitellä kenelle tahansa ja jonka luonnetta ja käytöstä ihaillaan kaikkialla.



Tarhapäivän avulla pystyn myös keskittymään siivoamiseen eri tavalla. Niin, olen pölyallergikko ja siivoaminen on tehtävä perusteellisesti. Tämän asunnon siivoamiseen menee aikaa aika paljon kun huonekaluja on siirreltävä jne. Tytön kotipäivinä perusteellinen siivous on poissuljettu. Päikkäriaika ei siivoukseen todellakaan riitä (varsinkin kun vauva herää päikkäreiltään esikoisen mentyä nukkumaan) ja esikoisen ollessa hereillä ei siivoamisesta tule mitään. Hän kun on niin halukas auttamaan. Pieniä siivouksia toki teen hänen ollessa hereillä. Nyt joku kommentoi varmaan, että kyllähän mieskin voi siivota. Miksi se pitäisin olla pois taas perheen yhteisestä ajasta. Ja itse olen sellainen pilkunviiraaja, että tiedän ainakin käyneeni jokaisen paikan läpi kun itse sen teen.



Miksi sitten tarha eikä kaiken maailman kerhot? Yllä mainittujen asioiden lisäksi siksi, että minusta ei ole lähtemään mihinkään kerhoon. Talvella liikkumisesta ei tulisi mitään, meillä päin kun säästetään aurauksesta. Meillä on vain yksi auto ja mies tarvitsee sitä töihin mennessään, hän kun haluaa viettää aikaa perheensäkin kanssa. Työmatka autolla vien 15 minuuttia, julkisilla menisi 1 h 10 minuuttia, testattu on. Jos minä tarvitsen autoa, niin saan sen kyllä lainaan, mutta jonkun vastenmielisen kerhon takia en sitä lainaa.



Niin, vastenmielisen... Minulle riittää kotipihan hiekkalaatikkojutut monena päivänä viikossa, pari kertaa päivässä. Minä en vain ole sitä tyyppiä, joka jaksaa jauhaa pelkistä lapsista päivästä toiseen. Vertaillaan ja kerrotaan kakkavaippakuulumiset. Minä kun nautin siitä, että voi keskustella jostain aivan muusta, ja siksi olen yhteydessä kavereihin, jotka eivät todellakaan ole samassa tilanteessa. Heille kerron lapsista kun kyselevät, muuten en lapsista paasaa. Ja silti rakastan lapsiani yli kaiken!



Niin ja siitä kotipihan hiekkalaatikosta, samanikäistä seuraa tytölleni ei ole. Nuoremmat opettelevat kävelemään, isommat ovat 5 vuodesta ylöspäin... Tarhassa tytöllä on sopivia kavereita ja kuten sanoin, hän nauttii tarhassa olosta täysillä. Sen me tiedämme!



Tukiverkostoa ei hoitotarpeen suhteen ole. Isovanhemmat kaukana, kaverit on töissä kuten myös yksi lähisukulaispariskunta. Talon äityleihin en halua luoda liian läheisiä suhteita, koska minä en vain halua joutua tilanteeseen jossa joudun sanomaan että ei kiitos, minä EN halua hoitaa lapsiasi tai kuskata sinua kauppaan yksin tai lapsinesi. En halua sinua myöskään kotiini lastesi kanssa. Minulla on hyviä ystäviä ja olen heille myös hyvä ystävä, mutta mammakahveet ja kaikenmaailman superäidit lapsijuttuineen ja pyyntöinen kauhistuttavat minua. Minä en vain jaksa ihmisiä, joiden elämä ja tarinat ovat vain lapsia.



Muutakin elämää kun sattuu olemaan.



Kiitos muutaman tarhapäivän minulla on kaksi aivan upeaa, onnellista ja tasapainoista lasta, joilla on hymy herkässä. Koti on puhdas ja vaaleasävyinen. Meillä on homma hoidettu niin, ettei tarvitse pelätä vaikka koti on kahden vanhemman koti sisustukseltaan ja väritykseltään. Emme pidä kodeista joissa on tummat sävyt ja kaikki jotain räjähtänyttä kamaa koska lapset ne kuitenkin sotkee tai rikkoo. Jos meillä jotain likaantuu tai hajoaa, syytämme siitä sitten itseämme, koska olemme sisustuksen valinneet. Onpahan koti, jossa me viihdymme. Isompi on jo erittäin tietoinen että kädet pestään myös ruokailun jälkeen ja esim. kengät ja vaatteet riisutaan tuulikaapissa eikä muualla. Pienillä jutuilla tämä koti on pysynyt edelleen vaaleana ja siistinä, eikä mitään pahaa pakottamista tapojen oppimiseen ole tapahtunut.



Minä itse olen ihana äiti lapsilleni vaikka niin sanonkin. Kyllähän sen lapsista huomaisi jos joku mättäisi. Oma olo on rauhallinen ja tasapainoinen kun ei tarvise juosta kerhoissa kuulemassa juttujanne. Ennen meni viikonlopusta iso osa siivoamiseen, mikä oli pois perheen yhteisestä ajasta. Nyt olen virkeä niin lapsilleni kuin miehellenikin, parisuhteemme voi erinomaisesti. Summa summarun, kaikki voivat hyvin ja koti on siisti, allergia ei vaivaa.



Jos tyttömme rupeaisi reagoimaan tarhaan vientiin jotenkin negatiivisesti, varmasti ottaisimme kotiin. Mutta hän haluaa todella mennä tarhaan, sen hän itsekin sanoo. Ja kaiken lisäksi nauttii kotipäivistään suunnattomasti.



Ja viimeiseksi, varmaan joku arvostelee kun näin pitkän kirjeen sain kirjoitettua. kirjoitin tämän monessa osassa muulla ohjelmalla, esikoinen on KOTONA päikkäreillä, vauvalle olen laulellut, viihdyttänyt ja imettänyt tässä välissä. Niin ja nimenomaan vauvan sylissäolon takia en nyt tarkistele oikeinkirjoitusta.



Että pitäkää vain huonona äitinä, voin seisoa sanojani takana ja väittää olevani hyvä äiti ja hyvät vanhemmat lapsillemme.



P.S.: Ja täysi tarhamaksu maksetaan hoitopäiviltä.



Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Olen siis yrittänyt keskustella muusta, eikä ylimielisyyttä ole pystynyt havaitsemaan. Minulla on muutama hyvä mammajuttukaveri ja iso liuta muita hyvän päivän tuttuja. Mutta ehkä olen väärässä paikassa kun ei tunnu millään jutut muuttuvan.



Kotiin siis en ole jäänyt. Hankin vain muualta sen, mitä en mammoista ole saanut.



Ja edelleen, kotiini en näitä av-mammoja halua siki, että en halua joutua tilanteeseen mihin useammat ovat kertoneet joutuneensa. " av-mamman" lapset tekevät jotain semmosta, mistä pitäisi kieltää ihan oikeasti. (Esim lyö meidän lapsia) Minä näen punaista ja sanon hienovaraisesti että voisiko teidän x olla vähän rauhallisemmin tms. Ja mites käy, av-mamma hermostuu ja rupeaa karttamaan ja huonossa tapauksessa kertomaan yhtä sun toista hiekkalaatikolla tai kerhossa. Olen seurannut läheltä tämmöistä tapausta ja ellen olisi puuttunut tilanteeseen, olisi haukunnan kohteelle tullut ikävämmät paikat.



Minä siis uskallan kääntyä " hiekkalaatikkokiusaajaakin" vastaan tarpeen tulleen, tuskin se huonosta itsetunnosta kertoo.



Ja tuo av-mamma-nimitys nyt ihan vain sen takia, että kun muutkin sitä nimitystä käyttävät.



Vierailija

selityksiä päätökselleen, jonka jo selitysten määrästä päätellen tiedät itsekin olevan väärä.

Minä hoidan kaikki lapseni kotona, koska saan vielä kotihoidontukea. Selitykset tälle: niitä ei tarvitse antaa, koska tiedän itse tekeväni oikein, se riittää minulle.

Vierailija

Kirjoituksestasi päätellen olet fiksu ihminen, joka varmasti pohtii asioita joka puolelta. Sinä olet ratkaisusi tehnyt ja se voi olla hyvä tai huono. Tn. ei kuitenkaan huono. Täältä palstalta vaan on turha hakea minkäänlaista myötätuntoa, kykyä nähdä vivahteita jne. SIINÄ on eroa, onko lapsi hoidossa 7-18/5 vai parina päivänä viikosta. Nämä av-mammulit vaan ei näe sitä. Ja siinäkin on eroa, että toiset lapset oikeasti viihtyy hoidossa ja toiset ei.



Ja turha syyttää mua. Itse olen vasta esikoisen kanssa äitiyslomalla, joten puolustamisessa ei ole omaa lehmää ojassa...

Vierailija

tuossa kohdassa repesin.



Tiesitkö muuten AP, siellä kerhoissa puhutaan ihan muistakin jutuista kuin lapsista. Se riippuu nääs ihan itsestä, millaiseen seuraan siellä hakeutuu ja minkälaisia asioita itse ottaa puheeksi.



Onnea sinulle vaaleaan kotiisi. Miksi ihmeessä sinun pitää noin valintojasi perustella?

Vierailija


Että pitäkää vain huonona äitinä, voin seisoa sanojani takana ja väittää olevani hyvä äiti ja hyvät vanhemmat lapsillemme.



P.S.: Ja täysi tarhamaksu maksetaan hoitopäiviltä.



[/quote]




Vierailija

Ei meilläkään ole ollut yhtään mustasukkaisuutta, tyttö hoitaa innoissaan vauvaa, halaa ja pussaa. Avioerofiilistä hänellä ei ole tarhapäivinäkään.



Ap.

Vierailija

Lue viestini nro 23. Minä siis tapaan noita mammoja ja keskustelen lapsista koko ajan, vaikka alkaa jo tympimään pikkuhiljaa.



Ja 24. Koulutusta myöskin löytyy täältä, mutta eipä ole tarvinnut sitä mainostaa.

Vierailija

ihan kivasti kirjoitit, oikeasti.



Mutta pakko korjata, pakkoneuroottinen siivoushullu en ole, vaikka niin luulis. Olen vain nähnyt kaikenlaista lapsiperheiden kodeissa. " Sillä siisti" -ohjelmalla olis ollu töitä.



Vierailija

Ap taas. Niin, olen miettinyt olenko ylimielinen miettteissäni. Sanon jo samantien, että teillä kenelläkään ei voi olla aavistustakaan mitä päässäni ajattelen, niin suvereenisti olen muutamat kerrat kerhossakin pyörähtänyt :-)



Mutta olen ollut tekemisissä ja joudun olemaan tekemisissä mammojen kanssa. Ne jutut pyörii vaan siinä kodissa, oli tilanne mikä oli. Ymmärrän, että aluksi jutut liikkuvat väistämättäkin lapsissa, mutta kun homma jatkuu, jatkuu ja jatkuu. päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, muusta ei ole juteltu. En ihan ole sitten viitsinyt ruveta juttelemaan paljoa muusta, jutut kun tuntuvat palaavaan lapsiin aina vaan.



Ihanaa, jos kuulut niihin, joka on löytänyt mammoja, joilla on muuta, sitä minäkin kaipaisin.



Rajoittunut en ole kotiin, tapailen muita kavereitani, käymme miehen kanssa ulkona ja matkustelemme perheen kanssa paljon ulkomaillekin. En halua stressata elämääni juoksemalla kaikenmaailman mammatapaamisissa kuuntelemassa " meidän Niko teki sitä" -juttuja.



Eli, jos joku mamma puhuu muustakin kuin lapsistaan ja osaa arvostaa erilaisia kasvatuspäätöksiä tehneitä, niin hyvä. Sellaisia haluaisin nähdä enemmänkin täällä kaupungissa.







Vierailija

ap roikut täällä palstalla, jos et halua tavata av- mammoja, tai keskustella heidän kanssaan? mikä tarve on täällä todistella omaa paremmuuttaan??

Vierailija

vai kauhistut " superäiti" jutuista sun juttusi kun luki niin nostit itsesi kulta tarjottimelle kuten lapsesi " kuinka hyvä äiti olen ja kasvattanu lapseni toooodella hyvin. Vain ne av-mammat kirjoittaa näistä tänne jotka kaipaa hyväsynnän omalle ratkaisulleen.

Vierailija

niin saat välillä keskittyä ihan vain siihen pienempäänkin.. monesti se nuorempi jää vähemmälle huomiolle.. ja saat vähän itsekkin välillä hengähtää. sehän on vain hyväksi lapsille, että äidillä on välillä aikaa huolehtia myös itsestään ettei lopen uuvu.



tää palsta on kyllä just semmonen missä ei kovin usein ymmärrystä saa. mielestäni ihmisten pitäisi olla hieman avarakatseisempia ja ymmärtää toisiaan vaikka joku ei toimisi just samoin kuin itse. eikä näissä asioissa yksinkertaisesti ole yhtä ja ainoaa oikeaa toimintatapaa vaan kukin toimii omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla. on hyvä ottaa myös huomioon miten erilaisia ihmisiä kaikki olemme. ja erilaiset elämät. miksi pitää ajatella että minun tapani on paras ja pitää toisia huonompina? se on vaan oman huonon itsetuntonsa pönkittämistä kun pitää yrittää päteä. miksei voitaisi kannustaa toisiamme jaksamaan arjessa kukin omalla tahollaa omassa elämässään? :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat