Lyhyt ikäero. Mikä on ollut raskain vaihe?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Minulla on pojat 1v6kk ja 3kk. Olen tässä haaveillut ajasta kun molemmat pojat ovat vähän isompia, reilun vuoden kuluttua. Onhan tämä vauva-aikakin ihanaa, mutta kuvittelen että aika kahden taaperon kanssa voisi olla helpompaa kuin vauvan ja taaperon. Esim. kuopuksen voi jättää hetkeksi silmistään lattialle yksin, eikä tarvi pelätä että isoveli satuttaa pahasti puolostuskyvytöntä veljeään. Lähtemiset ovat helpompia kun on vain yhdet päikkärit molemmilla ja samaan aikaan (toivottavasti)... yms. olenko hakoteillä vai helpottuuko arki kun lapset kasvavat... Ei tämä nyt niin äärettömän rankkaa siis ole näinkään, mutta mitä se on vuoden kuluttua...



Kiitos jos viitsitte vastata ja kertoa kokemuksistanne, olivatpa ne sitten sitä mitä haluaisin kuulla tai sitten palautus maan pinnalle ;)



Kommentit (5)

Vierailija

ja nyt kun pienempi täytti vuoden niin jo on elo lokoisaa. pahin aika oli juuri tuonne 7kk ikään asti kun nukkuivat ihan eritahtiin. nyt kun on jo ikää niin yhtä aikaa nukkuvat, yhdessä leikkivät ja äitikin saa välillä huokasta. kyllä ne kasvaa, tsemppiä jaksamiseen sinne asti!

Vierailija

Omaa kokemusta ei ole, kun kakkonen on vielä mahassa ja sittenkin ikäeroksi tulee 1v 9 kk. :) Mutta yksi kaverini, jolla on lapset juuri tuolla 1v 3kk ikäerolla sanoi, että siinä vaiheessa helpotti, kun nuorempi täytti puoli vuotta. Ja sen jälkeen on helpottunut aina vain enemmän. ;) Toki se on varmasti sitten se toinen vaikea paikka, kun nuorempi lähtee liikkeelle ja menee " sotkemaan" isomman leikkejä, mutta voit siis ehkä odottaa jotain helpotusta n. 3 kk kuluttua... ;)

Vierailija

Ovat nyt siis 3v. ja 1,5v. Jo jonkin aikaa on ollut helpompaa. Minusta toistaiseksi rankinta on ollut se aika, kun pienempi oli ihan pieni eli ehkä ekat 3 tai 6kk. Tuolloin pienempi roikkui tississä ja sylissä koko ajan ja isompikin olisi tarvinnut paljon vielä sylittelyä. Nyt tuntuukin, että kuopus tuli vähän liian aikaisin siinä mielessä, että esikoinen joutui luopumaan erityisasemastaan vähän turhan aikaisin.



Mutta nyt on minusta helpompaa, kun jo leikkivätkin jonkin verran yhdessä. Paljon joudun tietysti erotuomariksi ja katsomaan vielä peräänkin, ettei esikoinen ihan rusikoi kuopusta. Ulkona on kyllä välillä hankalaa, kun pienempi lähtee juoksemaan esim. kadulle. Mutta onneksi esikoisella on jo yleensä vähän enemmän järkeä päässä eli ulkona ei - yleensä - tarvitse juosta kahteen suuntaan samaan aikaan.



Tosin pakko on sanoa, että kun esikoisen 3v. uhma alkaa olla oikein kunnolla päällä ja samalla kuopuskin jo aloittelee, niin jos tämä vielä tästä pahenee, niin voi olla että perun puheeni ;-).

Vierailija

Nyt lapset ovat 1v3kk ja kohta 2v5kk, enkä voi kyllä todellakaan sanoa että olisi helpommaksi mennyt, päinvastoin... :) Siis vauva-aikaan verrattuna. Tokihan oletan että tämä tästä ehkä viiden uvoden aikana helpottaa ;)

Nyt kun nuorempikin kävelee/juoksee/koettelee äiskää, niin on tämä aika kaaosta. Yksi menee yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Yksi kiipeää olkkarissa pöydälle, toinen seisoo keittiön pöydällä, jne. harva se minuutti saa järkeillä että kun olis itestä kloonikin vielä... Vauva-aikana tämä oli helpompaa kun jätit nuoremman lattialle, ja tiesit, ettei se siitä mihinkään karkaa vaikka lähtisitkin pelastamaan esikoista jostain kiipelistä.

Mutta, kuten sanottu, eiköhän tämä tästä... Sekin vielä pelottaa, että jos/kun ovat uhmassa yhtäaikaa...esikoisella aivan mahoton koittaminen joka asiassa, kyllä sekoo pää kun ne alkavat molemmat yhtä aikaa kokeilemaan äitin sietokykyä... :D

Vierailija

Kuopus on nyt kohta 9kk ja esikoinen 2v. Täytyy sanoa, että tietyssä mielessä on helpottanut, mutta toisella suunnalla on sitten taas vaikeutunut nää jutut:)

Nyt on helpompaa kun kuopus jo liikkuu ja pitää myös " itselleen seuraa" ei siis tarvitse koko ajan olla viidyttämässä pientä jää sylittely aikaa isommallekkin. Ruokailut menee useimmiten yhtä aikaa ja piäkkäritkin nukutaan ainakin osittain yhtä aikaa. Ulkonakin kuopus on ruvennut konttailemaan ja tutkimaan ympäristöä.

Mutta sitten se toinen puoli;)

Esikoista täytyy vahtia aika paljon kun ei yhtään tykkää, että kuopus menee hänen leikkejään sotkemaan. Nopeasti isompi tönäisee pientä ja sitten ollaan nurin:( Isomman leluihin ei saisi pieni koskea ollenkaan ja juuri sillä lelulla pitää saada leikkiä millä pienempi leikkii, vaikka se ei olisi hetki sitten kiinnostanut ollaénkaan. Välillä isommalla on liian rajut otteett kun haluaisi silittää ja halia pientä. Joten vahdittavaa riittää:)

Ja vielä lopuksi positiivista.

Pojat ovat ruvenneet touhuamaan yhdessä (ainakin pieniä hetkiä silloin tällöin). Isompi viihdyttää ihan onnessan pientä ja pienempi nauraa rätkättää isoveikan jutuilla. Ja isoveikka on onnellinen kun saa toisen nauramaan:)

Välillä jopa 30min pojat voivat touhuta keskenään lastenhuoneessa ja minä teen vaikka ruokaa (toki kuuntelen koko ajan juttuja ja välillä käyn katsastamassa tilannetta).

Mulla on kuitenkin vakaa usko siihen, että koko ajan helpottaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat