miten pyytäisin kohteliaasti lapselle vaativampia läksyjä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

No niin ongelmani ei ole suunnaton, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Meillä on ekaa luokkaa käyvä poika, joka on todellinen lukutoukka ja " pikkuprofessori" . Hän oppi lukemaan jo 4-vuotiaana (päinvastoin kuin äitinsä;) ja lukee nykyisin jo sujuvasti kokonaisia kirjoja (esim. Rieto Räppääjiä, tietokirjoja ja jopa Iso Kiltti Jätti -romaanin). Kaiken kaikkiaan hän on haka kaikessa " tiedollisessa" , sorminäppäryys taas ei ole vahvimpia puolia (kirjoittaminen ja piirtäminen sujuvat kuitenkin tosi hyvin)



" Ongelma" on siinä, että läksyt sujuvat poikkeuksetta viidessä minuutissa eivätkä tarjoa minkäänlaista haastetta. Lukuläksyt on periaatteessa eriytetty lukutaidon mukaan, mutta ovat vaativimmillaankin vain puolisen tusinaa helppoa lausetta. Pelkään, että poikamme ei opi tekemään huolellista työtä, kun kaikki sujuu joka tapauksessa helposti. Tiedän, että aikaa myöten käsiteltävät aiheet vaikeutuvat, mutta en haluaisi pojan sitä ennen muuttuvan alisuoriutujaksi.



Miten voisin puhua asiasta opettajalle vaikuttamatta sietämättömältä besserwisseriltä? Olen itse kielenopettaja ja tiedän että voi olla todella rasittavaa, kun vanhemmat luulevat olevansa ainoita, jotka tietävät, miten heidän kullanmurujaan pitäisi opettaa...:)

Kommentit (10)

Vierailija

Ajattele pientä ekaluokkalaista, joka menee kouluun aluksi innosta hehkuen. Nyt hän pääsee lopulta opettelemaan asioita kunnolla ja saa ihan oikeita läksyjä! Kyllä se on lapselle suuri pettymys, kun jo yli vuoden paksuja romaaneja lukenut lapsi saa läksykseen vain yksittäisten tavujen ja sanojen lukemista. Ja matematiikankin tehtävät ovat paljon helpompia kuin mitä lapsi on tähän asti laskenut. Lapsi turhautuu aika nopeasti, kun hän huomaakin, että ei opi mitään uutta, vaan päinvastoin joutuu tankkaamaan tuntikausia asioita, jotka hän on oppinut jo aikaa sitten. Opettaahan se kärsivällisyyttä, mutta joku rajansa silläkin pitäisi olla. Vanhempien mahdollisesti antamat lisätehtävät eivät todellakaan korvaa sitä, että lapsi ei koe koulussa oppivansa mitään uutta.



Toinen ongelma on se, että lapsi ei välttämättä saa kokemusta siitä, miten ratkaistaan tehtävä, joka aluksi näyttää mahdottoman vaikealta. Jos ei ole lapsena saanut tällaista kokemusta, isompana helposti luovuttaa heti hankalamman tehtävän nähdessään, kun kuvittelee, että ei osaa ratkaista mitään sellaista tehtävää, jonka ratkaisua ei keksi heti saman tien.



Ei täällä varmasti kukaan haluakaan, että ekaluokkalainen joutuisi käyttämään aikaa tuntikausia läksyjen tekoon. Mutta tuskin lapsi siitä liikaa rasittuisi, jos niihin läksyihin kuluisi 20 minuuttia päivässä ja ne sisältäisivät tehtäviä, joita joutuisi pari minuuttia miettimäänkin.

Vierailija

oppi lukemaan 6-vuotiaana, joten ei mikään ' nero' . Tehtävät myös hänelle hyvin helppoja, menee suunnilleen se 5 minuuttia aikaa, eikä vaadi ponnistuksia.



Lisätehtäviähän saa tietysti aina tehdä. Mutta vaativampia... En tiedä. Ainahan voi kysyä. onko syytä miettiä esim. 2. luokalle siirtymistä, tiedän yhden tytön, joka on siirtymässä.



Minusta tuntuu, että noissa tehtävissä on kyse vaan siitä, että oppii rutiiniin että tehtäviä tulee, ja tarkoitus kai onkin, että ne ovat (lähes) kaikille melko helppoja, etteivät heikommatkaan oppilaat putoaisi kärryiltä heti koulutien aluksi.



Eiköhän aika paljon eroista esim. lukemisen osalta tasoitu ekan vuoden aikana. Kannattaisi ehkä vielä seurata tilannetta jonkun aikaa. Luulisi, että opettajakin viestisi jotain kotiinpäin, jos huomaa asian suhteen ongelmia.

Vierailija

Kirjotit tämänkin viestin niin kohteliaasti, että tuskinpa ope viestistäsi " ottaa itseensä" . Ymmärrän kyllä, että tuo ammattisi hieman " jarruttaa" asiaa. Laitapa reissuvihkoon viestiä, löytyisikö opettajalta jotain lisätehtäviä, kun poikasi niitä mielellään tekisi. Mielestäni voit myös suoraan sanoa, että läksyihin ei mene kuin 5 minuuttia ja olisi kiva tehdä hieman enemmänkin. Matikasta ja äidinkielestä löytyy jonkin verran monistettavaa lisämateriaalia suoraan opettajien oppaista, lisäksi on tarjolla eriyttäviä kirjasia. Laskutaidon Lisä- ja erityisesti Tuumavihot ovat loistavia lisäpuuhia nopeille. Kaikilla kouluilla ei välttämättä kyllä ole tätä sarjaa käytössä tai resursseja tilata ekstramateriaalia.

Vierailija

Lapselle saattaa olla haitaksi myös se, että annetaan liikaa tekemistä liian varhain. Eri asia tietsyti, jos tekee mielellään ja on sopivassa kehitysvaiheessa. Sekin saattaa vaihdella samankin lapsen kohdalla eri aikoina.



Onhan olemassa monia oppimispelejä, lasten kirjoja ja tehtäväkirjoja, joita vanhemmat voivat teettää kotona lisätehtävänä lapsella. Opettajalla on yleensä luokassaan monen tasoisia lapsia ja valitettava tosiasia on se, etteivät lahjakkaat tai kehityksessä pidemmällä olevat läheskään aina saa yhtä paljon opettajan aikaa kuin oppilaat, joissa on täysi työ pitää heidät edes niissä ykkösluokan tavoitteissa.



Älykäskin lapsi varmasti mielellään tekee koulutyön ohella kaikkea muuta lapsen maailmaan kuuluvaa kuten piirtämistä, leikkejä ja vapaaehtoista lukemista. Miksei sitten käyttäisi niihin sen ajan, mikä muilla menee läksyihin? Tai vaikka hyvissä, sosiaalista puolta kartuttavissa harrastuksissa?



Vierailija

Overpowered:

Lainaus:


MUTTA: kaikesta huolimatta olen silti sitä mieltä, että jos lapsi on selkeästi poikkeuksellisen paljon edellä ikätovereitaan, niin minusta on myös hiukan kohtuutonta odottaa yksityisohjausta opettajalta, jolla on kädet täynnä tuon muutenkin heterogeenisen ryhmän kanssa... Sorry. Lapsi, joka ennen eskaria on lukenut Hobittia (eikö se ollut sen ikäiselle pelottava??) on selkeästi ikätovereitaan edellä... Totta kai hänelläkin on oikeus saada itselleen sopivaa opetusmateriaalia, en ollenkaan vähättele sitä turhautumista ym., mutta opettajan kannalta tilanne voi olla aika eriskummallinen ja uusikin.




En toki ajatellutkaan, että opettajan olisi pitänyt antaa lapselle täysin yksilöllistä opetusta. Mutta ei olisi minusta ollut opettajalle kohtuuttoman työlästä huomioida lasta edes vähän ainakin silloin tällöin. Olisiko vaatinut opettajalta kauheasti työtä, jos hän olisi esimerkiksi kerran viikossa antanut lapselle lukuläksyksi vaikka lukea 10 sivua jostain koulukirjaston kirjasta sen sijaan, että lukuläksynä oli vain niitä muutamasta kirjaimesta muodostuvien tavujen ja yksittäisten sanojen lukemista? Toki tämäkin läksy olisi ollut lapselle tosi helppo, mutta ei kuitenkaan läheskään niin turhauttava kuin ne tavuläksyt. Matematiikassa opettajalla oli jopa käytössään tuumavihkoja, joissa olisi ollut enemmän miettimistä vaativia tehtäviä. Hän ei kuitenkaan ollut halukas antamaan tehtäviä niistä ennen kuin lapsi olisi ratkaissut kymmeniä sivuja niitä lisätehtäviä, jotka olivat täsmälleen yhtä helppoja kuin varsinaiset tehtävät. Lisätehtäviä ei saanut tehdä kotona, ja koska lapseni halusi kirjoitttaa vastauksensa tosi siististi ja huolellisesti, ei hän koskaan ehtinyt tehdä koulussa niin paljon lisätehtäviä, että olisi saanut tehdä noita vaativimpia tuumatehtäviä.



Lainaus:

Ja kuitenkin. Jos lapsi on esim. liikunnallisesti erittäin lahjakas, kyllä häntä yleensä kuskataan tasolleen sopivissa treeneissä ym. kotijoukkojen toimesta eikä oleteta hänen saavan tasolleen sopivaa valmennusta koulun taholta. Mainiotahan on jo se, että saa loistaa liikuntatunneilla...




Tilanne ei ole kuitenkaan ihan sama. Liikunnallisesti lahjakkaalla lapsella on yleensä hyvinkin hauskaa liikuntatunnilla, hän vain tekee asiat paremmin kuin luokkakaverinsa. Sen sijaan akateemisesti edellä oleva lapsi ei saa mitään kiinnostavia tehtäviä luku- ja matematiikan tunnilla, jos opettaja ei niitä hänelle anna. Ei ole todellakaan motivoivaa laskea satoja 2+3 -tasoisia laskuja, jos on osannut ne jo kaksi vuotta sitten ja harjoittelisi mieluummin jotain hankalampaa.





Lainaus:

Entäpä jos turhautumisen välttämiseksi aloittaisi vaikkapa vieraan kielen opiskelun?




Omalle lapselleni olikin pelastus se, että koulussa alkoi vieras kieli (lapsellani saksa) jo ensimmäisellä luokalla. Kuvaavaa on lapsen vastaus, kun häneltä kysyttiin, mistä oppiaineesta hän pitää eniten: " Saksasta, koska siinä oppii jotain" . Ei tämä kuitenkaan poistanut sitä ongelmaa, että äidinkielen ja matematiikan tunneilla oli turhauttavaa.



Lainaus:

Jatkossa voisi olla viisasta harkita (paikkakunnasta tietenkin riippuen) johonkin haastavampaan kouluun siirtymistä. Pk-seudulla esim. SYK voisi olla yksi vaihtoehto - mutta sinne taitaa päästä vasta 3. luokalle.




Tämä lapsi on nyt jo 5. luokalla, mutta kyllä minä SYKkiä harkitsin. Tuntui kuitenkin vähän hankalalta se, että koulumatka olisi vienyt tunnin yhteen suuntaan ja vaatinut 1-2 vaihtoa. Käyväthän sitä monet koulua kauempanakin, mutta kun vaihtoehtona oli 1,5 km:n pääsä oleva lähikoulu, tuntui lapsen rasittaminen noin paljon pidemmällä koulumatkalla aika vaikealta. Lisäksi lapsella oli luokassa yksi tosi hyvä kaveri. Jos olisin tiennyt, että kaverin perhe muuttaa puolen vuoden päästä (muutti siis kolmannen joululta) toiselle paikkakunnalle, olisin harkinnut SYKkiä kyllä huomattavasti vakavammin.



Nykyisin lapsella kyllä riittää koulussa tarpeeksi tekemistä. Siitä kaksi vierasta kieltä (saksa ja englanti) pitävät huolen, kun lapsi ole mikään varsinainen kielinero ja nykyinen vieraiden opetustyylikään ei oikein suosi matemaattisia tyyppejä. Matematiikka on edelleen älyttömän helppoa ja siinä ei tule juuri koskaan tehtäviä, joita joutuisi edes vähän miettimään. Onneksi täällä pääkaupunkiseudulla on kuitenkin mahdollisuus hakea yläasteelle mennessä matematiikkaluokalle.

Vierailija

Tämä taitaa olla taas kyllä niitä toisaalta ja toisaalta -juttuja... Olen toki sitä mieltä, että hyvän ja ammattitaitoisen opettajan tulee paneutua luokkansa tarpeisiin myös yksilöllisesti - ei 20 ihmisen lössi (iästä riippumatta) voi olla mikään homogeeninen joukkio! Eli tämä uuden systeemin mukainen eriyttäminen esim. lukemisessa on jo askel oikeaan suuntaan. Minun keskimmäiseni aloitti myös ekan luokan nyt elokuussa ja koskapa on hänkin osannut lukea jo reilun vuoden, pelkäsin, että hänelle kävisi kuten äidilleen - muistan, miten turhautunut olin, kun piti tankata kirjaimia ja tavuja ekalla. Lukemaan olin oppinut niinikään jo 4-vuotiaana. Mutta ilahduin tämän uuden systeemin myötä, ja meidän koulussa ainakin on erityisopettajakin valjastettu auttamaan ja arvioimaan tässä erityksessä, eli kaikki saavat tietääkseni tasoisiaan tehtäviä. Ainakin äidinkielessä - matematiikka tosiaan lienee vähän eri asia.



Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että pieni patistus ja opettajan antamat lisätehtävät voisivat olla hyvä lääke moneen - meillä ei myöskään läksyihin mene juuri tuota 5 minuuttia kauempaa, mutta eipä oikein ole kiinnostustakaan... Olen yrittänyt saada itse poikaa tekemään lisätehtäviä, mutta kun niitä " ei tullut läksyksi" , niin on kiva kirmata muihin juttuihin. Itse olen ollut todella laiska opiskelija ja läksyjen tekijä ja kuka tietää, vaikka osasyynä olisi se, että totuin ja opin siihen jo ekalla?? MUTTA: kaikesta huolimatta olen silti sitä mieltä, että jos lapsi on selkeästi poikkeuksellisen paljon edellä ikätovereitaan, niin minusta on myös hiukan kohtuutonta odottaa yksityisohjausta opettajalta, jolla on kädet täynnä tuon muutenkin heterogeenisen ryhmän kanssa... Sorry. Lapsi, joka ennen eskaria on lukenut Hobittia (eikö se ollut sen ikäiselle pelottava??) on selkeästi ikätovereitaan edellä... Totta kai hänelläkin on oikeus saada itselleen sopivaa opetusmateriaalia, en ollenkaan vähättele sitä turhautumista ym., mutta opettajan kannalta tilanne voi olla aika eriskummallinen ja uusikin. Totta kai jokaisessa luokassa on aina jollain saralla " erityislahjakkaita" , joten ehkäpä joitain valmiuksia voisi ajatella tosiaan olevan.



Ja kuitenkin. Jos lapsi on esim. liikunnallisesti erittäin lahjakas, kyllä häntä yleensä kuskataan tasolleen sopivissa treeneissä ym. kotijoukkojen toimesta eikä oleteta hänen saavan tasolleen sopivaa valmennusta koulun taholta. Mainiotahan on jo se, että saa loistaa liikuntatunneilla... Asia ei tietenkään ole sama, sillä koulussa pitäisi saada ne akateemiset valmiudet, mutta sanoisinpa silti, että kotonakin voi järjestää mielekästä tekemistä lahjakkaalle pienelle koululaiselle - ja hauskallakin tavalla. On olemassa kaikenmaailman puuha- ja pulmakirjoja, joissa voisi olla haastetta, puhumattakaan Internetistä löytyvistä koulutehtävistä. Käykääpä esim. osoitteessa www.perunakellari.fi. Sieltä voi ekaluokkalainenkin valita itselleen haastavia hiukan isommille tarkoitettuja tehtäviä ja sieltä löytyy hyvä linkkihakemisto muille vastaaville sivuille. Entäpä jos turhautumisen välttämiseksi aloittaisi vaikkapa vieraan kielen opiskelun? Kirjastostakin löytyy vaikka mitä. Jatkossa voisi olla viisasta harkita (paikkakunnasta tietenkin riippuen) johonkin haastavampaan kouluun siirtymistä. Pk-seudulla esim. SYK voisi olla yksi vaihtoehto - mutta sinne taitaa päästä vasta 3. luokalle. Tosin mikään ei estä tiedustelemasta, josko sinne voisi mennä jo aiemmin??

Vierailija

Yleensä nämä kehityserot tasaantuvat kuitenkin jossain vaiheessa, tokalla ovat jo kaikki samalla lähtöviivalla. Minusta ei kannata kuitenkaan edistyä liian nopeasti, jos osaa jo tokaluokan asiat tokalle mennessä.Ollaan taas samassa tilanteessa. Lisätehtäviä tietty voi antaa jos lapsi niitä haluaa, mutta kuitenkin ekaluokkalainen on ekaluokkalainen vaikka se onkin edellä muita. Tämä siis maallikon mielipide ;)

Vierailija

Esitin asian opettajalle, joka suhtautui asiaan tosi myönteisesti. Nyt poikamme saa usein oman lukuläksynsä ja se on selvästi mieleistä tekemistä ja läksyjen tekoonkin kuluu nyt huomattavasti säällisempi aika:) Sen lisäksi esimerkiksi olemme lähdössä matkalle ja poika sai muiden koulutöiden lisäksi tehtäväkseen pitää matkapäiväkirjaa, johon kirjoittaa vähintään kolme lausetta joka päivä.

Vierailija

Mitä jos reilusti kysyisit asiasta ja mitä opettaja on mieltä?

Varmaan löytyisi vaikka jotain monisteita lisäksi.

Tuttavaperheen tyttö teki ekaluokalla kakkosen kirjoja, oli oppinut lukemaan 4v ja sitä rataa.

Olisihan se pojallekin mukavampi saada sitä tekemistä.

Vierailija

Minulla vanhin lapsi luki kokonaisia romaaneja (esim. Tolkienin Hobitti) jo ennen eskariin menoa. Ihan samat lukuläksyt hän silti sai 1. luokalla kuin vasta lukemista opettelevat, vaikka yritimme opettajalta pyytää vaativampia. Matematiikassakin tyttö hallitsi suurimman osan 1. luokan asioista jo ennen koulun alkua. Opettaja ei kuitenkaan antanut hänelle pyynnöistä huolimatta hankalampia tehtäviä. Lisätehtäviä kyllä sai niin paljon kuin halusi, mutta kaikki annetut lisätehtävät olivat yhtä helppoja kuin varsinaiset tehtävät. Mainittakoon, että opettaja oli kyllä muuten erittäin hyvä ja pätevä, mutta hän ei vain tuntunut tajuavan tämän asian tärkeyttä.



Nuorimmalla lapsella on nyt 1. luokalla opettaja, joka eriyttää lukuläksyjä. Tosin meilläkin ne lukutaitoisten lukuläksyt ovat vain muutaman lauseen mittaisia (+ parin rivin mittaisia omien juttujen kirjoitustehtäviä), mutta tälle lapselle täsmälleen sopivia. Matematiikan tehtävissä ei ole ainakaan toistaiseksi annettu mitään hankalampia tehtäviä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat