Sekundan valitusta

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Mulla on nyt eka clomikierto, meneillään kp 18. Viime viikolla aloin tehdä ovistestejä mutta unhdin ne kotiin kun oltiin viikonloppu reissussa, joten en nyt tiedä yhtään, että onko mitään tapahtunut. Eilen oli kyllä vähän alavatsa kipeä, voihan se olla oviksestakin, viikko sitten oli yksi follikkeli 14,5 mm joten kai se näihin aikoihin viimeistään puhkeaa jos puhkeaa.



Mulla on viime aikoina alkanut yhä enemmän pyöriä päässä ajatus luovuttaa. Yritystä on nyt takana jo vuosi ja 8 kuukautta, ei plussan plussaa. Usein olen huomannut miettiväni niitä hyviä puolia siinä, että on vain yksi lapsi, olen vakaasti harkinnut vieväni kaikki äitiys- ja vauvanvaatteet kirpputorille. En vaan jaksaisi enää tätä päivien laskemista, tikuttelua, lämpöjä, oman navan jatkuvaa tarkkailua. Haluaisin hoidattaa kuntoon aina vaan pahenevan aknen. Haluaisin lopettaa jossittelun opiskelun ja töiden suhteen, sillä odotuksella että ehkä olen vielä raskaana joskus. Haluaisin voida sanoa kaikille sitä kysyville, että meille ei tule lisää lapsia. Haluaisin kerrankin itkeä tämän surun kokonaan pois ja sitten unohtaa. Haluaisin ettei minun enää tarvitsisi nieleskellä kyyneleitä joka kerta kun kuulen jonkun olevan raskaana.



Hassuintahan tässä on se, että mieheni ei ota kuuleviin korviinsa tällaisia puheita. Hänen mukaansa on turha mennä asioiden edelle, vaan katsoa mitä tapahtuu. Hän suorastaan VAATI minua tässä kierrossa mittaamaan lämpöjä ja pitää huolen siitä, että ainakin yritystä on. Ja sanoo aina että kyllä meille se toinen vielä tulee.



Clomit loppuvat tammikuussa. Silloin tulee myös kaksi vuotta siitä, kun jätimme ehkäisyn pois. Tammikuuhun saakka vielä jaksan yrittää, mutta sitten luovutan. Vaikka toiveeni eivät enää korkealla olekaan, en halua enää pettyä joka kuukausi.



Kommentit (6)

Vierailija

Mulle aukiolotutkimuksen tehnyt lääkäri määräsi vaan clomit, ilman seurantaa ja kyselin inssiä, mutta ensi keväänä vasta sitten. Hoitaja sitten sanoi mulle, että niitä ei kannata syödä ilman seurantaa, et hän selvittää asiaa. Nyt odottelen verikoetuloksia ja jatkot sen mukaan. Yritän vielä kysellä sitä inssiä, josko toinen lääkäri antaisi yhden mahdollisuuden ennen kevättä. Mua hirvittäisi aloittaa clomit, jos ne on mun tapauksessa turhaan (ilm. ovuloin luomusti) ja sitten jos ne lisää monisikiöraskauksia (kaksosia suvussa muutenkin).

Jännä, että lääkäreillä noin erilaiset käsitykset asiasta, ollaan yhtä kauan yritetty kakkosta ja olet lähes 10 v nuorempi kuin minä. Meillä esikoinen myös kohta 3 v.

Olen nyt niin jumiutunut julkisen puolen odotukseen, täytyy miettiä sitäkin mahdollisuutta josko tekis yhden inssin yksityisellä. Täytyy kysellä hoitajalta, kun saan tulokset, voihan olla että niistä paljastuu nyt jotakin odottamatonta. Ihmettelen vaan, että verikokeita ei olla otettu jo viime keväänä. Ja hölmö olen ollut, kun olen tuonne julkiselle vaan jonottanut, kun tajusin jo yli vuosi sitten että kakkosta ei nyt niin vaan tulekaan ja kävin jo sillon eri lääkäreiltä kyselemässä jotakin avitusta. Kaikki oli kuulemma paremmin kuin hyvin, enkä saanut pyynnöistä huolimatta edes teroja.

Taisi olla sekava selitys...

Vierailija


... muistan itse, että tuo aika lapsettomuudessa oli sitä raskainta aikaa... mun mielestä on kyllä ihan tarpeetonta surra näitä juttuja kotona, vaan mennä kunnon tutkimuksiin... meillähän itsellä meni jopa 5 vuotta, ennen kuin tajuttiin, että kakkonen ei tule noin vaan - siinä ajassa simpat huononi niin, että ei ollut enää yhtään spermassa, vaan niitä piti leikkauksella saada suoraan kiveksistä...



Mulla on sellainen tuntuma, että haluat suojella itseäsi pettymyksiltä... jos näihin kovempiin hoitoihin päädyt, niin yritystä on ehkä kerran pari vuodessa, että sen suhteen saa olla " rauhassa" joka kuukautisen yrittämisen suhteeen...



... oletteko muuten ikinä yrittäneet, että hommailisittekin vasta n. 2 pv myöhemmin, kuin ovistesti antaisi olettaa - meillä nimittäin ykkönen tärppäsi silleen... (tosin silloin tiedettiin, että simpat ovat huonontuneet, että eivät ehkä jaksa kauas uida....)



Jaksuja!!!



Eemeli





(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä loppuvuodesta olevaan hoitoon: Menopur / Menogon, Pregnyl, Orgalutran... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)







Vierailija

Sekunta myös minä ja tammikuussa toisen yritystä kaksi vuotta täynnä. Clomit olis pitänyt aloittaa tässä kuussa, mutta nyt odottelen vielä verikoetuloksiani ja toisen lääkärin arviota tilanteesta. Vikaa meistä ei ole löytynyt, ainakaan vielä.

Terojakin olen syönyt nyt viisi kuukautta ja mietin, etten haluaisi niitäkän nyt tässä kuussa napsia ihan sen takia etten jaksa laskea päiviä.

Olen miettinyt sitäkin, että jos antaisi asian olla ainakin kevääseen (jos sitten julkisella vaikka inssi tai IVF), jos tulis luomuylläri sillä aikaa, kun ei laske päiviä. Olen koko ajan surullinen tämän asian takia ja petyn joka kuukausi, vaikken nyt varsinaisesti luulekaan tulleeni raskaaksi. Meillä on kuitenkin yksi ihana lapsi ja pitäisi nauttia tuosta luojan lahjasta, eikä murehtia tätä asiaa koko ajan. Tämä syö hermoja. Ympärillä kaikki raskautuvat heti ja näistä asioista puhutaan koko ajan. Itse en ole tämän kahden vuoden aikana ostanut vielä yhtään raskaustestiä, oviksen tikuttelukin puuduttaa ja on turhaa, päivän tiedän muutenkin.

En tiedä miten tästä eteenpäin, ei nuo hoidotkaan etene kovinkaan nopsassa temmossa. Olen miettinyt sitäkin, että käyn kaikki vaatteet läpi ja laitan kierrätykseen kuluneemmat ja sellaiset, jotka ei miellytä. Mitä noita kaikkia säilömään, jos ei ikinä tartte.

Tsemppiä!! Eiköhän täällä pyöritä.

Vierailija

Eli simpat ok, aukiolotutkimus tehty ja nyt odottelen kilpirauhas- ja hormoniverikoetuloksia ja jatkot noiden testejen jälkeen. Verikokeet (vaadin itse) otettiin vasta nyt, vaikka helmikuussa yksityinen kirjoitti lähetteen julkiselle. Vikaa meistä ei ole löytynyt, mutta kun ei vaan tärppää. Ovista olen satunnaisesti tikuttanut ja joka kerta olen saanut positiivisen tuloksen, sitä ei ole tutkittu, irtoaako munis oikeasti.

Olen kyllästynyt tähän, kun mitään ei tapahdu ja olisin valmis kokeilemaan " oikeita hoitoja" . Inssit yms. on kuulemma ajankohtaisia vasta aikaisintaan ensi keväänä.

Tuntuu vaan, että tämä vie liikaa energiaa ja ajatuksia, kun kotona on kuitenkin ihana lapsi. Sen takia on tullut jo mieleen, että onko tässä mitään järkeä ja antaako asian olla.

Tuntuu vaan pahalta ajatus, jos oma lapsi ei saa yhtään sisarusta. Haluaisin sen rikkauden lapselleni antaa. Olen kohta 36 v, joten aikaa näihin vauvatouhuihin ei ole kovin montaa vuotta.

Vierailija

ja lähestulkoon kaikki on kunnossa. Miehen sperma ok, mulla munanjohtimet auki ja verikokeissa ainoa poikkeava oli loppukierron progesteron, eli en aina ovuloi. Nyt sitten kokeillaan clomeilla.



Me ei olla " kovemmista" hoidoista vielä puhuttu, tai siis mieheni ei niistä suostu puhumaan koska ei halua mennä asioiden edelle. Minä en usko olevani niihin valmis, kun ei mitään varsinaista syytäkään ole löytynyt.

Vierailija

Heti SSG:n jälkeen kysyivät, että yritättekö kotona vai haluatteko kokeilla inssiä. Haluttiin yrittää kotona. Sain clomit ja seurantaultran koska itse sitä pyysin. No, kun menin seurantaultraan, lääkäri totesi että teillehän on nyt tämä ensimmäinen inseminaatio tulossa... Korjasin sitten että eikä kun piti vaan seurata vastetta clomeille. Lääkäri ultrasi, yksi vähän isompi follikkeli oli (14.8mm, kp11) ja sen jälkeen sanoin vaan että jatkan siis clomeja. Tähän lääkäri totesi että kuule, kun näiden clomien kanssa pitäisi AINA olla nämä seurannat ja sanoi vaan, että soita sitten kun raskaus tai vuoto alkaa. Olin aika ihmeissäni, sillä kun clomit määrättiin, niin puhe oli niin että koitetaan niillä nyt se neljä kuukautta ja sitten mietitään muita keinoja. Nyt sitten sain sen käsityksen, että he haluaisivat että meille tehtäisi inssi saman tien, että clomien syönti on jotenkin pelkiltään turhaa. Mietin sitäkin, että onkohan lääkäri jotenkin ajatellut mun syöneen clomeja jo pidempäänkin. No, täytyy varmistaa asia sitten kun soitan hoitajalle seuraavan kierron alusta.



Että näin meillä. Mä oon 26 vuotta, joten iän pitäis olla vielä mun puolella. Esikoinen on nyt 3.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat