Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Graduahdistuksen syövereissä

Vierailija

Olen tehnyt tai ollut tekevinäni gradua jo vuosien ajan - välillä on ollut kuukausien taukoja ja sitten taas olen yrittänyt herätellä sitä henkiin työssäkäynnin ohella. Nyt olen saanut mahdollisuuden tehdä sitä täysipäiväisesti, mutta...ongelmia on tekstin tuottamisen kanssa. Gradumateriaali on kasassa ja tulokset analysoitu, tausta kartoitettu ja kaikki on harvinaisen kirkkaan päässäni, mutta kun en saa käännettyä sitä tekstiksi, tai se sujuu tuskallisen hitaasti. Olen tottunut kirjoittamaan tekstin kerralla valmiiksi, mutta gradu onkin niin iso kokonaisuus että se vaatii hitaampaa työstämistä ja väkertämistä.



Eilen illalla tuli taas sellainen olo, että nyt luovutan... Että jos vaan raijaisin kaikki gradumatskut tuohon pihalle ja sytyttäisin rovioksi. Unohtaisin koko jutun ja suunnittelin elämäni uudelta pohjalta. Toisaalta tiedän että tulevaisuuden suunnitelmani edyllyttävät valmista tutkintoa, ja tuntuu että jos nyt luovutan niin kaikki nämä vuodet jolloin keskeneräinen gradu on painanut mieltä olisivat valuneet hukkaan...



Miten te muut joilla gradu on jämähtänyt paikalleen olette onnistuneet kokoamaan itsenne? Kuinka olette voittaneet sen epätoivon tunteen? Oliko joku tietty vaihe jossa aloitte uskoa siihen että gradu lopulta valmistuu?

Kommentit (6)

Vierailija

se asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa, mutta juuri nyt se tuntuu tukahduttavan isolta: niinä hetkinä kun ei meinaa saada yhtäkään järkevältä kuulostavaa lausetta kasaan niin ajatus 70 sivusta tuntuu aivan mahdottomalta.



Kuitenkin pitäisi tosiaan vaan kirjoittaa vaikka oma teksti tuntuisi kömpelöltä ja huonolta. Niinä päivinä kun olen saanut parikin sivua kirjoitettua on olo ollut huomattavasti parempi ja itseluottamus kohonnut.



Yksi ongelma on se, että tämän homman kanssa on niin yksin. Tuttavapiiriin ei enää oikeen kuulu opiskelijoita ja yliopistolla käydessäni tunnen itseni joksikin kummalliseksi hiippariksi. Ainut linkki kohtalotovereihin on just nää keskustelupalstat. Kun asiat pitkittyy niin niillä on myös tapana mutkistua...



Kiitoksia vinkeistä ja rohkaisusta!

T. AP kirjoittaja

Vierailija

kokeile kirjoittaa aiheestasi vapaasti assosioiden mitä vain: itsestäänselvyyksiä, naurettavia päähänpistoja tms. Itse tein näin kun gradua olisi pitänyt väkertää mutta aivotoiminta tuntui tyystin loppuneen. Myöhemmin tämmöisestä hölynpölystä löytyi ihan järjellisiäkin pätkiä, ja mielestäni koko höskän suurimmat oivallukset olivat juuri näistä yön pimeinä tunteina alitajunnan syövereistä sinkoutuneista ajatuksista peräisin.



Siis... Tahdoin sanoa, että selkeää ja lukukelpoista tekstiä ei välttämättä voi saada heti ensimmäisellä kerralla kasaan. Etene hitaasti, askel kerrallaan.

Vierailija

Itsellänikin gradu " lepäsi" kuukausitolkulla, kun olin töissä, ja gradun tekeminen tuntui vaikealta ja vastenmieliseltä. Lopulta esimies käski tuoda sen töihin, jotta valmistuisi edes joskus. Mullakin oli materiaali kasassa, tulokset analysoitu ja kirjallisuuskin luettu ja jotain sekalaista oli kasassakin, mutta jotenkin se kirjoittaminen oli ylivoimaista. Mitä enemmän tein, sitä enemmän tuntui siltä, että tämä on aivan paska enkä saa ikinä mitään kasaan (tässä vaiheessa väitellyt isäni tosin totesi, että nyt alkaa kuulostaa siltä, että se voi valmistua).



Moneen kuukauteen en siis ollut edes vilkaissut koko gradua. Sitten pakotin itseni tosiaan tuomaan sen töihin ja katsomaan sitä. Ja kas: sehän olikin oikeastaan melkein valmis. Istuin alas ja kirjoitin homman kasaan, ensin ilman sen kummempaa kritiikkiä. Kunhan tuli tekstiä. Kannattaa aloittaa helpoista osista (aineisto ja menetelmät, tulosten tarkastelu), niin saa jo paljon valmista aikaan. Ensimmäisen kirjoituskierroksen tuloksena oli aivan liikaa tekstiä, jossa oli totta kai paljon löysää, toistoa ja väärää järjestystä. Sitä oli vain hirveän paljon helpompi lähteä työstämään kuin tyhjää paperia... Ja paljosta kun sitten kriittisesti karsi ja muokkasi, saikin yllättäen sopivan määrän vallan hyvää tekstiä.



Kerralla valmiiksi ei tosiaankaan toimi. Useimmille helpoin ja paras lienee juuri em. prosessikirjoittamisen tekniikka, siis ensimmäisellä yrityksellä ei ole tarkoituskaan saada valmista vaan paljon. Ihan löpönlöpöä ei tietenkään kannata kirjoittaa.



Itse aloin uskoa oikeastaan vasta sitten, kun kaivoin sen puolivalmisteen naftaliinista ja huomasin, että eihän tästä nyt niin paljon enää puutukaan. Tauko teki sikäli oikein hyvää.



Ilman muuta gradu kannattaa rutistaa valmiiksi, kun se kerran on jo noin pitkällä ja voit tehdä sitä täyspäiväisesti! Älä yritä täydellistä, vaan koeta siirtää ajatuksesi malliin " kunhan nyt saan tämän paskan pois käsistäni" . Jos kerran oikeastaan tiedät mitä aiot sanoa, tulos on todennäköisesti vallan hyvä, vaikket ihan timanttia yrittäisikään!



Vierailija:

Lainaus:


Olen tehnyt tai ollut tekevinäni gradua jo vuosien ajan - välillä on ollut kuukausien taukoja ja sitten taas olen yrittänyt herätellä sitä henkiin työssäkäynnin ohella. Nyt olen saanut mahdollisuuden tehdä sitä täysipäiväisesti, mutta...ongelmia on tekstin tuottamisen kanssa. Gradumateriaali on kasassa ja tulokset analysoitu, tausta kartoitettu ja kaikki on harvinaisen kirkkaan päässäni, mutta kun en saa käännettyä sitä tekstiksi, tai se sujuu tuskallisen hitaasti. Olen tottunut kirjoittamaan tekstin kerralla valmiiksi, mutta gradu onkin niin iso kokonaisuus että se vaatii hitaampaa työstämistä ja väkertämistä.



Eilen illalla tuli taas sellainen olo, että nyt luovutan... Että jos vaan raijaisin kaikki gradumatskut tuohon pihalle ja sytyttäisin rovioksi. Unohtaisin koko jutun ja suunnittelin elämäni uudelta pohjalta. Toisaalta tiedän että tulevaisuuden suunnitelmani edyllyttävät valmista tutkintoa, ja tuntuu että jos nyt luovutan niin kaikki nämä vuodet jolloin keskeneräinen gradu on painanut mieltä olisivat valuneet hukkaan...



Miten te muut joilla gradu on jämähtänyt paikalleen olette onnistuneet kokoamaan itsenne? Kuinka olette voittaneet sen epätoivon tunteen? Oliko joku tietty vaihe jossa aloitte uskoa siihen että gradu lopulta valmistuu?




Vierailija

pitäisi vääntää väitöskirja kasaan tutkimusvapaan aikana - käsikirjoitukseksi, niin se onkin työlästä.



Tulossa 300-sivuinen monografia, mutta välillä täytyy surffailla netissä kun sen työstäminen tympii. ...

Vierailija

Siitä se lähtee. Meillä pitää tuottaa aiheanalyysi ja tutkimussuunnitelma, ja ne auttavat gradua eteenpäin, nimenomaan tuota kirjoitusprosessia.



Entä jos otat itsellesi pari viikkoa, jolloin et tee mitään muuta kuin kirjoitat, kirjoitat, kirjoitat.. Se auttaisi sinut niin hyvin vauhtiin, että loppu menisi kuin leikiten.



Älä enää luovuta. Niin vähän kuitenkin enää jäljellä. Tsemppiä.

Uusimmat

Suosituimmat