Anoppiasiaa taas..

Vierailija

Olen täältäkin usein lukenut kauhuanopeista ja lohduttautunut sillä, etten todella näytä olevan ainoa kärsivä.. Oma tilanteeni tuntuu tällä hetkellä taas niin sietämättömältä, että nyt on jonkunlainen stoppi tultava. Oletteko pystyneet sanomaan suorat sanat, ja millä seurauksella? Itselle se tuntuu niin luonteenvastaiselta, mutta en näe enää muuta mahdollisuutta tai tämä ihminen tekee loppuelämästämme helvettiä. Tiedän, että täällä ruikuttamalla asia toki ei selviä ;)



Asioihin röyhkeästi puuttuminen alkoi jo ennen yhteen muuttoamme, mutta lapsemme syntymä viisi kuukautta sitten kärjisti suhteen lopullisesti. Tässä muutamia " syntejäni" :

- en halunnut käyttööni 30 vuotta vanhaa pinnasänkyä enkä yhtä vanhoja vauvanvaatteita (en tietenkään kärttänyt uusiakaan, vaan kaiken olen itse maksanut)

- en antanut anopin mielipiteen vaikuttaa lapsen nimeen, enkä siihen, että tytärtämme ei kastettu

Näistä seurauksena alkoi sähköpostitse saapua uhkaus- ja kiristysviestejä (miehelleni). Olisi pitänyt reagoida varmaan heti, mutta en halunnut vajota hänen tasolleen ja toisaalta yritin täysin keskittyä esikoiseemme. Lopulta yhteydenotot katkesivat täydellisesti: eivät siis nähneet ainoata lastenlastaan yli neljään kuukauteen. (Emme koskaan kieltäneet tulemasta käymään.)

Muutama päivä sitten törmäsivät kaupassa mieheeni ja eivät edes tervehtineet, vaan haukkuryöppy oli välitön ja jatkui kunnes hän vain poistui paikalta. Sitten yllättäen eilen ilmestyivät oven taakse: ei anteeksipyyntöä, ei pienintäkään merkkiä häpeästä. Teeskenteli olevansa oikea ihannemummo lapselle, joka tietty hysteerisesti itkien vierasti. (meillä oli muita vieraita, joten en tässä vaiheessa kehdannut sanoa suoria sanoja)



Nyt mittani on kuitenkin täysi. Kerrotteko, miten parisuhteenne on vaikuttanut se, että kenties vihaa elämänsä rakkauden äitiä (ja tekee sen selväksi asianomaiselle?)?



Kommentit (11)

Vierailija

sanon tämän siltä varalta, että yrityksistä huolimatta suhteet eivät parane:

Anopilla ei ole oikeuksia (kun ei ole velvollisuuksiakaan) teidän lapsinne nähden. Jos hän on hyvä mummo, miehesi voi hoitaa tapaamispuolen käymällä siellä, mutta sinulla täytyy olla oikeus asua jossain johon ei tule vieraita joita et halua. Toivottavasti se on yhteinen kotinne (eli toivottavasti miehesi tukee sinua). Toisinsanoen, miksi sinun pitäisi olla kieltämättä anoppia tulemasta kylään jos asiat eivät parane? Kiristämisyrityksiin (mm. että lapset tarvoitsevat mummoa) voi vastata että mummot ovat lapsille hyvä juttu siihen rajaan asti kunnes mummon käynnit verottavat äidin voimavaroja eikä äiti näinollen jaksa olla lapsilleen läsnä. Tämän vuoksi joissain tapauksissa lapsille on parempi ettei mummo käy vaan isän kanssa käydään mummon luona. Eivät pienet lapset osaa kyseenalaista asioita, ja isommille lapsille pystyy jo kertomaan tilanteen asiallisesti. Pahimmassa tapauksessa kannattaa muistaa: mummoilla ei ole oikeuksia, ei velvollisuuksia, ei edes tapaamisoikeutta.

Vierailija

meillä parani välit huomattavasti, kun olin ne ensin (Enempiä selittämättä) laittanut poikki. ANoppi ilmeisesti mietti kotonaan, miten on soveliasta käyttäytyä (olenko heidän perheen jäsen vai oman perheeni eli minulle ei voi ladata samaa p**aa päin näköä jota omalle perheelleen voi) ja minkälainen on hänen pojan ikätasolleen (30v.) sopiva äitisuhde...



todella sääli miehellesi katsella tuollaista, näköjään mies kuitenkin suhtautuu tavallaan ihan kivasti, koska ei pura ristiriitoja sinuun... minä olen saanut sietää miehen paineet itsessäni, anopin häsäämisen ohella...



vähän kuitenkin epäilen, että minkälaisia vaikutuksia tuolla anopilla on kuitenkin poikaansa, no sitä ei kannata enempää murehtia. Aika etäiset välit kannattanee pitää. Minä pidän tästä lähin pysyvästi, koska lähemmissä väleissä ei sitten näköjään ole mitään rajaa löydettävissä. Ja voihan sitä ihan suoraan sanoa, mitkä pelisäännöt teillä on.. ei ehkä kauheasti kannata alkaa annattelemaan näissä anoppiasioissa.. on hyvin paljon mahdollista ettei asiat sillä parane..



Itse olen anopin suhteen miettinyt seuraavat pelisäännöt, joista on pidettävä kiinni ja joihin minulla on oikeutus



- minua on kohdeltava aikuisena ja täyspäisenä: ei mitään ylihuolehtimisjuttuja, pelkoja ja epäluuloja kylvetä ympäriinsä

- meidän perheen asioita ei hoideta/oteta hoitaakseen niistä ei edes huolehdita anoppilassa, jokaisella on oma elämä

- jos jokin minun elämässä kiinnostaa siitä on pystyttävä muotoilemaan selvä kysymys ja se on esitettävä suoraan ja vastaus on kuunneltava (on ollut tapana heittää jotain kummallista ajatusta ilmaa ja jättää se siihen roikkumaan... en ole tiennyt pitäisikö vastata vai mitä ihmettä, kun kysymysmalli on outo/vihjaileva ja vastausta ei ole edes haluttu kuunnella, kun on höpötetty jotain päälle)

Vierailija

Itselläni oli vastaava ongelma ex anopin kanssa. En vaan vetänyt rajaa tarpeeksi ajoissa. Aina oli jokin asia huonosti, milloin lapsella oli epäkäytännölliset vaatteet, milloin ei nukkunut tarpeeksi tai syönyt tarpeeksi. Minun maullani sisustettu koti oli kamala ja sinne piti tuoda erinäköista taulua ja kippoa niin, että oli porat ja koukut mukana kun tultiin käymään, jotta saadaan taulut myös seinälle kun me ei itse osata. Seuraavan lasen synnyttyä tein asiat aikalailla selväksi anopille ja jo rauhoittui. Exän kanssa kun erotiin niin musta tuli taas hirveä kamala ex miniä, jota myös saa haukkua lapsilleni =) Tähän sanoin, että lapset eivät sinne tule jos minun haukkumiseni ei lopu. Sääli vaan tajusin tämän parjaamisen vähän myöhässä kun lapset olivat jo moneen kertaan mielensä pahoittaneet, mutta eivät osanneet minulle sitä kertoa.

Vierailija

mutta en pidä sitä niin tyhmänä, ettei tajuaisi mitkä meidän välit anopin kanssa on.. EN puhu lapselle ikäviä isovanhemmista ja toivon, ettei sitä harrasteta toisin päin... Anoppilassa en käy kylässä kuin 1-2 vuodessa

Vierailija

Mies hoitaa yhteydenpidon, käy siellä lasten kanssa, ja jos käyvät täällä niin en todella ole paikalla. Kaikkien kannalta helpompaa, tai ainakaan mun ei tartte nähdä punaista joka asiaa määräilevän anopin takia. Meille ollut ehdottomasti paras vaihtoehto näin.l

Vierailija

Jos anoppi ei halua pitää yhteyttä anna anopin olla, lapsi pärjää ilman mummoakin.

Jos anoppi haluaa olla teidän elämässä taas niin anna mahdollisuus, mutta keskustele asiasta avoimesti anopin kanssa, laittaa vaan todennäköisesti välit siinä vaiheessa poikki.

Ette te tossa touhussa paljoakaan menetä vaan miehesi äiti! Tuollaisella luonteella omattu henkilö tuskin hirmuisesti elämässään muuttuu jotenka veikkaan, että jos et tee asioita selväksi nyt niin saatte kärsiä hänen jutuistaa aina.

Vierailija

jotka eivät pidä yhteyttä anoppiinsa haluaisin kysyä, että miten käyttäydytte lastenne suhteen. Tietävätkö he, että äiti ei voi sietää mummia? Mä en ainakaan tämän ihmisen takia suostuisi teeskentelemään mitään.



ap

Vierailija

Miehelläni ei tunnu olevan mitään auktoriteettia äitiinsä, on kuin puhuisi kuuroille korville, siksipä ymmärsinkin, että minun on tämä rajanveto nyt tehtävä. Lisäksi miehelläni on kyky " toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" -asenteeseen. Minulta tämä ei onnistu, kun omatuntoni kontolla ei ole mitään: en ole loukannut tai muutakaan väärää anoppia kohtaan tehnyt. Tiedän aika lailla varmasti mitä yhteydenotostani seuraa, mutta kuten kakkonen sanoi, muuten kärsimme loppuelämämme.



ap

Vierailija

Erityisesti 11, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että isovanhemmilla ei todellakaan ole oikeuksia lapsiimme. Tämä on todellakin syönyt voimavarojani, jotka muutenkin ovat hiipumassa yövalvomisten takia (meillä syödään 1,5 tunnin välein). Lapsenhoidon " rankkuus" ei kuitenkaan ole ollut mitään verrattavissa tähän henkiseen paineeseen. Mieheni kanssa emme ole avoimesti pystyneet asiasta puhumaan, kai hän häpeää omien vanhempiensa käytöstä, kun vielä minun suvun puoleltani nämä suhteet ovat erinomaisessa kunnossa (ja tämä ei ole vain oma mielipiteeni, vaan myös mieheni on vilpittömästi tätä mieltä).

Rajanvetoa ei enää voi lykätä, vaikka asiat todennäköisesti " ensin pahenevat, ennen kuin paranevat" . Tosin kyseessä on sen laatuinen persoona, että totaalinen " välittömyys" lienee seurauksena. Hänestä tuskin on peiliin katsomaan, onhan hän koko ajan valehdellut työtovereilleen, naapureille, jopa omille vanhemmilleen kaikenlaisia mummo-juttuja ja -tekemisiä (ja asiahan oli niin, ettei nähnyt lasta yli neljään kk:een).

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat