Kertokaa viisaammat ja kokeneemmat millaista on 2-vuotiaan uhma!

Vierailija

Onko siinä huippuja ja piikkejä? Miten suhtautua? Meillä tuntuu tulevan aina välillä vuunnilleen viikon ajaksi tällainen kamala uhmakkuus ja sitten taas on poissa. Outoa.

Kommentit (5)

Vierailija

jatkuvaa kitinää ja huomionhakua. Kiusaa vauvaa, nukkumaan menot hankaloitunut muttei ole mennyt mahdottomaksi. Tekee kaikkia kiellettyä esim. repii kukkia tms. ja katsoo oikein että näänhän varmasti. Jos sanon, että vaihdetaan vaippa niin juoksee karkuun, jos haluaa mehua... kulkee perässä ja höpöttää mehua mehua mehua (todella raivostuttavaa...) Välillä tuntuu ettei millään jaksa ja joskus menetän hermoni (tai hyvin useestikin) mutta toisinaan yritän olla välittämättä tai sanoa nätisti tai vien sen huomion muualle esim. leikin sen kanssa tms.

Vierailija

Itse yritän noudattaa seuraavia periaatteita:

- yritän olla hermostumatta lapsen nähden ja yritän herättää rauhallisella käytöksellä luottamusta ja antaa sillä lapselle tilaa olla lapsellinen

- annan lapsen ilmaista mielipiteensä ja kerron rauhallisesti oman kantani

- en kiellä vain ' viimeisen sanan' tähden kaikkia asioita, vaan pidän kiinni suurista linjoista ja neuvottelen lapsen hyväksi pienemmistä

- yritän muistaa olla lyttäämättä lapsen itsetuntoa jatkuvilla kielloilla, vaan yritän saada lapsen itsensä huomaamaan, tavalla tai toisella, oikean tavan toimia

- kannustan ja kehun kun aihetta on



Huomaa siis useasti toistuva sana ' yritän' ... ; )

Vierailija

juu, aaltoillen menee.Pienissä asioissa lapsikin voi päättää, isommat päättää aikuinen.uhmaikäinenhän hankaa vastaan joka asiassa, silti on syötävä, nukuttava jne...ja joskus tehtävä väkisin jos ei muuten mene perille.Kaikki on EI ja minä itse...Loputonta neuvottelua ja vääntämistä.Tue lapsen itsekuvaa antamalla myös lapsen mielipiteille tilaa kunhan sinä olet se auktoriteetti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat