Pikku-kolmosesta haaveilevat...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Haaveissa siis kolmas lapsi. Mutta kun mielessä pyörii kaikenlaisia ajatuksia siitä, että voidaanko vielä hankkia yksi lapsi, riittääkö aika, rahat, jaksanko vielä vauva-ajan valvomiset....



Onko muilla kolmannesta haaveilevilla samanlaisia ajatuksia? Tai teillä, kenellä on jo kolme muksua, miten arki kolmen kanssa sujuu.



Meillä nuorimmainen on nyt kolme ja puoli vuotias. Olen salaa haaveillut jo kaksi vuotta vielä yhdestä vauvasta. Mutta mies on ollut sitä mieltä, että kaksi riittää. Nyt on kuitenkin väläytellyt " ehkä vielä yksi lapsi" ajatuksiaan...



Itselläni vauvakuume kovenee päivä päivältä... Työnteosta ei meinaa tulla mitään, kun koko ajan ravaan täällä nettisivuilla ja pyörittelen kuvia ja juttuja vauvoista! Kaduilla näen vain isoja massuja ja voin melkein jo tuntea vauvan tuoksun nenässäni...



Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Näin on tapana sanoa meilläpäin.



Itselläni on veli ja sisko,miehelläni kaksi siskoa. Aina on jotenkin ollut ajatuksissa kome lasta itsellekin. Kun sitten saimme ensin pojan ja kolmen vuoden päästä sille pikkusiskon, tuntui, että ehkä nämä riittää. Koko ajan tytön kasvaessa olen kuitenkin käynyt kamppailua itseni kanssa aiheesta. Mielessä on pyörinyt juuri näitä samoja juttuja. Raha, jaksaminen jne jne.



Välillä oltiin jo ihan varmoja, että perhe on tässä.



Kuume alkoi nostaa päätään kevättalvella ja koko kesän asia vaivasi minua. Onhan esikoinen menossa ensi syksynä kouluun, ja tyttökin täytti jo 3v. Mietin, uskallanko ottaa asia keskusteluun miehen kanssa, jos tuleekin tyrmäävä EI.



No sain sitten suuni auki, ja mieheni oli sitä mieltä, että mieluummin sitten heti, jos ollenkaan. Päätöstä mutkistutti vielä työkuvioni. Elokuulla jätettiin sitten yhteistuumin pillerit hakematta.



Nyt on kaksi eripituista kiertoa takana ja uuteen innolla. Heinäkuulla on syntynyt nuo kaksi edellistäkin ;)



Autoasia on mielessä päällimmäisenä. Meillä on Opel Astra farkku, mutta sinne ei mahdu takapenkille kolmea istuinta. Esikoiselle haluaisin vähintään korokkeen vielä muutamaksi vuodeksi. Millaisia autoja teillä?



Kolmatta toivovat voi milloin tahansa aloittaa KoTo-väen pinon. Sen alle voidaan sitten kokoontua vahtamaan kuulumisia.



Meerinaippa: Varovaiset onnittelut!!! Sinä muistaakseni rohkaisit minuakin silloin aloittamaan yrityksen, kun kovasti vielä pohdin asioita. Kiitos hyvältä on päätös tuntunut. Toivottavasti tulen pian perässä!

Vierailija

Täälläkin siis kuumeillaan kolmosta, tai ainakin minä ;) Meillä on poika 2v ja tyttö kohta 3kk, niin ei vielä ole yritystä, mutta näin nopeasti se uusi kuume vaan polttelee..meillä on kyllä " keskeytys" ehkäsynä, joten raskauden mahdollisuushan kyllä on olemassa, mutta kun imetän, niin en tosiaan usko että niin helposti meille vauva tulisi.



En tiedä jäisikö kolmas meidän viimeiseksi, itse haaveilen neljästä lapsesta. Alustavasti ollaan mietitty miehen kanssa, että aletaan yrittämään ens vuoden toukokuussa, nuorimmainenkin on sitten vähän isompi.







Vierailija

Meillä tosin esikoinen on jo 15 v (tyttö).

Pikkuveljet ovat 3 v 3 kk sekä 1 v 8 kk. Vauvakuumetta olen potenut enemmän ja vähemmän jonkusen kuukauden, mutta viime viikolla alkoi yrittely, haaveenamme pikkuNelkku :)



Arki on sujunut hyvin, kolmenkin kanssa, vaikka kieltämättä viimeksi tuota kuopusta kuumeillessamme mietimmekin, että mitähän tuleman pitää. Pojilla on ikäeroa 1 v 7 kk.



Huolta ja murhettakin on riittänyt...

kuopuksella on synnynnäinen poikkeama selässä, mikä tuli täytenä yllätyksenä pojan ollessa vasta 1 vrk:n ikäinen. Alkuvaikeuksista ja murheista huolimatta kaikki on mennyt varsin hyvin :)

Poika on tyytyväinen ja iloinen, eikä vaikuta mitenkään tuskaiselta sairaudestaan huolimatta. (sairaus ei näy mitenkään ulospäin, mutta on sikäli " vaikea" , että isoon leikkaukseen ollaan menossa pian)



Keskimmäisellä on puheviivästymä, mikä on vasta tutkimusten alla.

Aloimme epäillä jotakin " viivästymää" tuossa talvella, ja edistystä on kuitenkin tapahtanut puheessa, eikä puheenymmärtämisessä ole vikaa.



Ja kaiken kukkuraksi sairastuin kuopuksen syntymän jälkeen itse reumaan, mikä sekin on ollut melkoisen " väsyttävää" , mutta lääkityksen avulla elämä on alkanut taas hymyillä :)



Esikoinen auttaa paljon veljien hoidossa, ja pojista on paljon seuraa toinen toisilleen :) Vilinää ja vilskettä riittää, mutta se on vaan tuonut lisäeloa huusholliimme :)

Vielä tänne mahtuisi yksi pikkuinen, jota siis nyt kovasti kuumeilemme ;)



Asunto vaihtui isompaan (3 h+k+s ---> 4 h+k+s), auto pysyi samana---> hyvin mahtuu tilavaan farkkuun 3 lasta.

Eipä järin suuria muutoksia, mitä nyt pyykkiä ja tiskiä lisää.



Ajattelimme ensin, että mitä tästä tulee, kaksi pientä lasta jne., mutta ilmeisen hyvin on mennyt, kun jo uutta vauvaa teki mielemme :)



Hyvät ovat kokemukseni kolmen lapsen äitinä olosta (hoitovapaalla olen ollut kaiken aikaa), ja vielä mieluummin olisin pian neljän äiti ;)

(ja edelleenkin mieluusti pitkään kotiäitinä)

Vierailija

täälä onkin paljon kolmosesta haaveilevia ja kolmosen yrittäjiäkin.. meillä taitaa noi lapsukaiset olla tän pinon pienimpiä.. tyttö 1v 5kk ja poika 5kk.. ja mulla on jo pari kk ollu kauhee kuumeilu päällä.. järki kyllä koittaa sanoo et ei vielä kun meijän perheen tilanne on vähän sotkunen.. poika on sijaisperheessä väliaikasesti ja tässä varmaan kuukauden sisään pitäs selvitä koska saadaan muru takas kotiin.. ja oikeestaan just sen takii kun poika ei oo ollu kotona niin on toi kuume iskeny kyntensä muhun.. :( vähän jo ollaan yritettykin mut nyt mietitään josko lykättäis sitä yrittämistä vähän et asiat selviäis ensin.. ellei sit oo ihan just tärpänny.. :) sen näkee sit tossa joskus viikon päästä jos niin on.. :)

Vierailija

Unohdan aina sekunnin päästä luettuani mitä muut olivat kirjoittaneet joten en muista kaikkea kirjoittaa mitä olin suunnitellut.



Eli nuo pohdiskelut autoista, asunnosta ym.

Mä en ole osannut koskaan kauhean järkevästi näitä asioita miettiä tai suunnitella mutta aina ovat asiat järjestyneet.



Esikoinen tuli meille hieman yllätyksenä ehkäisystä nimeltään " varmat päivät " , ovulaatio sattui olemaan 12 päivää myöhässä juuri siinä kierrossa. Molemmilla oli opinnot kesken, mies oli itseasiassa aloittamassa uusia opintoja toisella paikkakunnalla ja asunto oli aika pieni kaksio. Kaikki meni tosi hyvin, viikot olin esikoisen kanssa kahdestaan 2,5 vuoden ajan kunnes saatiin isä takaisin kotiin toukokuussa-01 ja siinä kohdassa alkoikin minun seuraava äitiysloma ja poika syntyi heinäkuussa. Sitten olin 3 v kotona lasten kanssa ja olin enemmän kuin valmis työelämään kesällä-04. Minulla taisi olla jonkinsortin kolmenkympin kriisi meneillään siinä kohdassa koska omassa ammatissani en ollut ehtinyt kuin käväistä lasten välissä ja työelämä pelotti tosi kovasti ja pelkäsin että mahtaako kukaan minua edes enää palkata.



No hyvin kävi, sain töitä heti toissakesänä kun hain ja työsuhde muutettiin aika pian määräaikaisesta vakituiseksi. Asuntokin on vaihtunut vuosien saatossa, ensin kaksiosta kolmioksi ja nyt meillä on aika pieni 4 h + k. Isompaa meille tuskin tulee jollei lotossa onnista.



Eli ensimmäistä kertaa kaikki puitteet kunnossa, autokin vaihettu farmariin ja toivoa sopii että 3 mahtuu takapenkille. Kaksi lasta joutuu siis samaan huoneeseen jossain vaiheessa mutta näin se vaan on.



Eihän näitä asioita oikeasti voi kauheasti suunnitella. Kyllä mua oikeasti paljon enemmän nyt jännittää että tuleekohan sitä edes raskaaksi, tuleeko keskenmeno ja mitä sitten jos lapsi ei olekaan terve.



Joo nyt tuli vähän liikaakin tätä tekstiä.. Mä en myöskään ole mikään atk-ekspertti joten jos joku vaan osaa paremmin meille ryhmän perustaa niin olisi tosi mukavaa.

Vierailija

Minulla myös määräaikainen työsuhde ja pieni mahis saada vakituinen paikka. Lapset myös 6 ja 7v. Ja aivan mieletön VAUVAKUUME!

Mutta kuitenkin mietityttää kaikenlaiset asiat, ensinnä se työpaikka: välillä tuntuu että hiiteen koko työ ja tervetuloa vauva, mutta toisaalta täytyy kuitenkin ajatella tulevaisuuttakin. Muita mietinnän alla olevia asioita: mahtuuko meille 3 lasta? Viitsiikö aloittaa kaikkea alusta kun on saanut ensimmäiset lapset jo aika omatoimisiksi? Mitä kaikkea sille vauvalle pitikään hankkia (kun on tullut hävitettyä kaikki toisen lapsen jälkeen)?

Ja monia muita ajatuksia roikkuu mielessä päivin ja öin..

Mutta yksi on varmaa.. VAUVAKUUME vaivaa täysillä!!! eikä siihen taida olla muutakun yksi parannuskeino......

Vierailija

Meillä on 1v. ja 2,5v. lapset entuudestaan ja kolmatta kuumeilen kovasti. Olisin valmis jopa yrittämään, mutta mies ei kuumeile yhtään. Voiko toinen enää selvemmin olla sitä mieltä, ettei todellakaan halua. Kokoajan vielä kuitenkin elättelen toivoa, mutta saa nähdä kääntääkö miehen päätä mikään.

Vierailija

Täälläkin kolmannesta haaveillaan. Meilläkin mies oli pitkään sitä mieltä,että kaksi lasta on sopiva määrä. Meillä on lapset 4 ja 7 v. Itse olen aina haaveillut kolmesta lapsesta. Aikani suostuteltuani sain miehenkin ylipuhuttua. Sitten aloimme miettiä sopivaa ajnkohtaa työtilanteeni ym. suhteen. Tulimme siihen tulokseen,että esikoisen aloittaessa koulun olisi hyvä aika jäädä viimeistä kertaa äippälomalle. Meillä olikin tosi hyvä tuuri ja tärppäsi heti. La ois ollu syyskuussa eli täydellinen ajoitus. Valitettavasti se oli kohdunulkoinen raskaus.



Aiemmin ajoituksia pohdiskellessamme olimme ajatelleet,että ihan loppu vuodesta emme lasta haluaisi. Kohdunulkoisen jälkeen moiset ajatukset unohtuivat ja jatkoimme heti yritystä. Tulinkin taas heti raskaaksi ja la ois ollu marrasjoulukuun vaihteessa. Ikävää vaan,että se osoittautui osittaiseks rypäleraskaudeks. Sen jälkeen tuli puolen vuoden yrittämiskielto,joka alkaa olla kärsitty. Hyvin pian(itse asiassa jo tällä viikolla!) päästään taas tosi toimiin. Enää ei ole mitään väliä mihin aikaan vuodesta kolmas lapsi syntyisi kunhan edes syntyisi!



Kolmannen kohdalla kyllä joutuu pakostakin miettimään kodin tilaratkaisuja ja autoasioita tarkemmin. Minä olen kyllä sitä mieltä,että sopu sijaa antaa ja eihän ennenkään kaikilla lapsilla ollut omia huoneita. Rahaa kolmas lapsi ei alkuun paljoa kuluta,kun vaatteet, lelut ym. tarvikket ovat jo olemassa ja vielä ihan käyttökelpoisia.



Ensimmäisen jälkeen tuli pohdittua kovasti,että riittääkö rakkautta yhtä paljon toisellekin lapselle. Nyt se lähinnä huvittaa. Rakkaus ei ole rajallinen määrä vaan kasvaa koko ajan ja varmasti piisaa kaikille lapsille ja vielä miehellekin! Eniten huolettaa nyt se,että voisiko meillä olla niin hyvä tuuri,että saisimme vielä kolmannen terveen lapsen vai onko se liikaa pyydetty..



Tulipas pitkä romaani,kun en ole aikoihin tänne kirjoitellut.

Vierailija

Meillä lapset 2v8kk(poika) ja pian 11kk(tyttö). Meillä ensin miehellä oli kovakin vauvakuume, jota minä jarruttelin koska mennään keväällä kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille. Ja nyt meillä on kummallakin kuume päällä, mutta yritys ihan järkisyistä sovittiin alkavaksi vasta ensi huhtikuusta, ettei tarvi ulkomailla käydä neuvolassa, vai lääkärissäkö sitä siellä käytäisiin.

Innolla odotan että päästään asiaan, sillä 2 lasta ei todellakaan meille tee vielä valmista perhettä.





Vierailija

meilläkin oloisi " kaikki hyvin" nyt. Lapsille omat huoneet (jos kolmas lapsi 2 joutuisi jakamaan huoneen tai olisi edessä uuden asunnon hankinta mikä pk-seudulla ei ole halpaa), lapset terveitä ja muutenkin alkaa helpottamaan pikkukakkosen osalta. Eli elämä tästä varmaan alkaisi vähitellen kaikinpuolin helpottumaan (näin minulle on koeneemmat kertoneet)...



Mutta, joteknkin koen, ettei tämä voi olla vielä tässä tämä meidän perhe, jotain puuttuu... meilläkin olisi kaikki " tarvikkeet" vauvaa varten vielä tallessa ja hyvä kuntoisia. Eli tässä alkuvaiheessa ei kulujakaan kauheasti tulisi - mutta toisasia on, että kyllä 3 " maksaa" enemmän kuin kaksi. Ei kaikkea voi kierrättää ja harrastukset ym. + ruoka.... mutta ei kaikkea voi rahassa mitata.



Myös mietityttää työpaikan suhtautuminen asiaan, olen ollut kotona 2/03 alkaen ja jos tässä vielä kolmannen hankkisi... meillä töissä kun ei näihin edellisiinkään lapsiin kauhean positiivisesti suhtauduttu... ikäeroa en lapsille yli 3 vuotta halua - ihan rahallisista syistäkin kun tulisi vielä ihan hyvät päivärahat kun kakkosen päiväraha tuli 2002 vuoden tuloilla, jolloin olin vielä koko vuoden töissä. Ja nythän saisi saman päivärahan kuin edellisestä jos ikäeroa ale 3 v. Sen tiedän, että jos tuohon samaan työpaikkaan palaan, niin enää sieltä en äippälomale jää (tai ainakin nyt siltä tuntuu).



Myös tuo auto mietityttää ja muutenkin kulkeminen - selvästi on vähentynyt mun liikuminen esim. keskustaan (asumme Helsingissä) ja ememmän ollaa lähipiirissä. Myös lomamatkat ja tapahtumat + tarjoukset ovat 2 aikuista + 2 lasta. Irlannissa muuten 2 aikuista + 5-6 lasta (joissain paikoissa :) ).



Myös monet harrastukset lapsen kassa ovat 1+1 ja jotkut 1+2 mutta harvoin jos koskaan 1+3....



Niin ja sitäkin mietin, että tuleekohan sen kolmannen jälkeen taas vauvakuume ja haluaisi neljännen - mitä luulette?

Vierailija

Olen saapunut vuosien jälkeen tälle palstalle haaveissa juuri tämä kolmas lapsi ja ajatukset samat. Minulla on vielä hormonikierukka, mutta tekisi mieli poistattaa se...

Vierailija

Kuin minun suusta oli sun tekstis. Meillä esikoinen aloitti koulun nyt ja kakkonenkin meni eskariin. Tuntuu pahalta hyväksyä että tässäkö tämä sitten oli? Vauvoja ei tosiaan enää ole, kumpikin lapsi on jo niiiiin isoa...onneksi vielä kotona äidin syli kelpaa, koulussa ei puhettakaan että äiti saisi poijan kädestä ottaa kiinni (tyhmä äiti päästä irti =0).



Kolmosta ollaan yritetty nyt kesä/heinäkuun vaihteesta eikä tunnu tärppäävän, omaa ikäänikin jo olen alkanut epäillä että eikö näin vanha (34) ennä hedelmöity, hitto vie!!



Osaisiko joku meistä " perustaa" KoTo-ryhmän? Minä oon niin surkea näissä tietokone hommissa että en osaa..olis kiva jos olis ihan oma virallinen porukka kun meitä näin paljon kuitenkin on?



t. mariadee

Vierailija

Täälläkin yksi kolmannesta haaveileva! Meillä pojat 3v5kk ja 1v7kk ja kolmatta olis tarkoitus laittaa tilaukseen tuossa n. kuukauden päästä.



Kakkosen vauva-aikana olin vielä sitä mieltä, että ehkä nämä nyt vähäksi aikaa riittäisi, kolmoseen saa kyllä tulla sitten jo pitempi ikäero.. Sen verran hulinaa se eka vuosikin oli. Mutta.. kun tuo kakkonen ei enää olekaan mikään vauva, ei ole ollut enää aikoihin.. niin sieltä se pikkuhiljaaa tuli ja iski kiinni! Vauvakuume. *huokaus*



Vähän jännäsin, että miten mies suhtautuu aiheeseen ja varovaisesti viime keväänä sitä kyselin.. ihan positiivisesti sitten suhtautui! Ja minä uskalsin ehdottaa loppuvuotta/vuodenvaihdetta, koska se tuntui niiiiiin kaukaiselta, että ei tulisi miehellekään liian pian! No, loppukesällä sitten kuume alkoi taas kohota ja aloitus siirrettiin jo joulukuulle (koska toiveissa syysvauva..). Pian tämän jälkeen MIES tunnusti, että vauvakuume on iskenyt! *tuulettaa* -se on jo jotain!!



No, nyt olen sitten suostutellut miehen jo siirtämään kolmosen yrityksen aloitusta marraskuulle.. Ja kun se on jo näin lähellä, alkaa oma olo olla aika malttamaton! Ne järkiseikat jotenkin työntää taka-alalle innostuksissaan.. vaikka niitä joskus tässä alkusyksystäkin tuli kovasti pähkäiltyä..



Minulla on opinnot jääneet kesken esikoisen synnyttyä -silloin ajattelin palata opiskeluiden pariin heti äitiysloman jälkeen, mutta mutta.. kummasti ajatukset esikoisen synnyttyä muuttui. ;) ja sitten olikin jo kakkonen tulossa. Nyt sitten ollaan päätetty, että kun kerran lapsia on alettu " hankkia" , niin sitten yhteen putkeen.. ja vasta sitten on äidin vuoro opiskella ja muuta.



kovasti haluaisin, että kolmekymppisenä olisi perhe koossa.. katsotaan nyt. ikää nyt 26 (lähempänä 27 kylläkin jo..).



Kiva, kun on näin paljon teitä samoissa ajatuksissa pähkäilijöitä.. Joku tuossa ehdottikin porukan kokoamista, mikä olisi kyllä minustakin kiva!



Itse olen pitänyt tuota Syyssäteiden listaa ja voin kyllä kolmosen haaveilijoistakin jotain koota, jos muita innokkaita ei ilmaannu?! :) Ainakin alkuun sen pistää.. Mitäs sanotte?

Vierailija

Meillä kaksi lasta ennestään (2v3kk ja 3v6kk), mutta nyt on kuume iskenyt taas. Tai no mulla se ei oo koskaan ohi mennytkään, mutta sain vihdoin ja viimein miehenikin puhuttua ympäri. Ekaa kiertoa yritellään, eilen ovistesti näytti kahta yhtäselvää viivaa, jotta pian aletaan jännittämään... Olen ollut kotiäitinä sitten esikoisen syntymän. Mieheni halusi että jäisin kotiin vielä kauemmaksi aikaa (ja siis minä tykkään myös), mutta ei ensin olisi halunnut kolmatta. Mutta ku miehelle perustelee mm. taloudelliselta kantilta, niin jo alkaa tuottaa tulosta... Siis jos olen 3 vuotta kotona vielä kuopuksenkin kanssa, ni sitten vanhemmat lapset menee jo kouluun ja esikouluun, niin ei tarvi viedä kuin yksi hoitoon... Pessimistinä mietin vaan, jos tässä menee taas kauan, ennenku tärppää...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat