Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Henkinen elämä ihan seisahtanutta.

Vierailija

Miten ihmeessä saisi heräteltyä itsessään jotakin kadonnutta ajattelun taitoa ja mielenkiintoa maailmaan suurena ihmeenä?



Joskus teininä kaikki tuollainen tuli automaattisesti. Tuli luettua haastavia kirjoja, mietittyä omaa maailmankatsomustaan, filosofoitua kavereitten kanssa ja koko mieli oli tavallaan koko ajan aktiivinen.



Nykyään en jaksa keskittyä kuin viihdekirjallisuuteen, omat ajatukset junnaavat samaa rataa ja uskonnosta ja filosofiasta ei tule juteltua kenenkään kanssa (kun herranjestas sehän voisi olla epäkorrektia, jos vaikkapa joku sattuisi olemaan eri mieltä jonkun toisen kanssa ja mitäs sitten tehtäisikään ja olisipas hankalaa ja parempi vaan, että kukin pitää itse omat ajatukset ominaan...) Työstä ja mielenkiinnon kohteista saa toki älyllisiä haasteita ja sellaisista asioistahan kyllä voi jutella vaikka kenen kanssa.



Tuntuu kuitenkin, että " sielusta puuttuu kipinä" . Kaikki tuntuu niin valmiiksi pureskellulta. En koskaan nykyään edes tule kyseenalaistaneeksi omia uskomuksiani. Maailmasta on tullut ihan maallinen. Tavallinen.

Kommentit (2)

Vierailija

Jaa että keski-ikäistymistä? Epäreilua, jos se iskee jo ennen kolmenkympin kriisiä, varsinkin kun keski-ikäinen äitimuorini tuntuu aina pitävän maailmaa niin kovin mielenkiintoisena ja kiinnostuvan kaikesta ja oikein kukoistavan.



Niin, olen koettanut parannella tilaani yrittämällä lukea. Ensin koetin palata filosofiaan (josta olin nuorena niin innoissani). Parin viinilasillisen jälkeen jokin uusi ajatus saattoi kolahtaakin, mutta selvin päin filosofiaakin tulee luettua, kuin tenttiin pänttäisi - " Ahaa, mielenkiintoinen ajatus, ymmärrän pointin, tätä voisi käyttää esseevastauksessa, mutta oikeasti ei kyllä kamalasti kiinnosta...."



Sitten koetin laajentaa tajuntaani lukemalla ns. klassikoita ja kantaaottavaa kirjallisuutta. Tulin löytäneeksi pari nautittavaa uutta kirjaa, mutta siinäpä se oikeastaan.



Kävelyt luonnossa auttavat jonkin verran. Kun jalat liikkuu ja ympärillä ei ole muita, tuntuvat aivot toimivan jotenkin vapaammin. Tilaisuuksia tällaiseen vaan on niin harvoin, varsinkin kun kaupungissa asumme.



Taidan olla parantumaton tapaus sitten ehkäpä...



ap

Vierailija

Eli muutoksen on lahettava sisaltapain. Tuo on erittain hyva alku, etta sinua asia vaivaa. Ajattele, etta jotkut eivat koskaan pohdi tuollaisia!



Enpa tieda, miten saisit sysattya itsesi liikkellee muuten kuin lukemalla ja ottamalla kantaa. Etsi sellaista kevyempaa lukemista. Mina kayttaytymistieteilijana luen Tommy Hellstenia yms, jotka ovat kevyempia. Ja han kirjoittaa niin ihanan sujuvasti, etta siihen joutuu koukkuun.

Kannattaa varmaan kysella,ketka olisivat sellaisia itsea kiinnostavan alan kirjalijoita, jotka kirjottavat sujuvasti. Ja tutkia niita, niin ehka se innostus viela noussee uudestaan.



Uusimmat

Suosituimmat