Onko muilla " tyttömäisiä" poikia?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015


Moi,



meidän 4-vuotiaan poikamme lempiväri on vaaleanpunainen ja ulkona leikeissä hän haluaisi aina olla Niiskuneiti. Myös korut kelpaavat. Minua asia ei sinänsä haittaa millään lailla, mutta nyt oma äitini on alkanut neuvoa poikaa, että kaverit rupeaa kiusaamaan, jos haluaa olla neiti... Ja sitten minäkin olena alkanut miettiä, että pitäisikö poikaa jotenkin ohjata " poikamaisemmaksi" .



Minun puolestani hän saa olla sellainen kun haluaa, vaikka pukeutua vaaleanpunaiseen mekkoon, jos siltä tuntuu. Mutta myös minua pelottaa, että häntä joskus voitaisiin kiusata tästä syystä. Toisaalta lapsen pitäisi saada olla sellainen kuin on ja minun äitini kehua ja rakastaa häntä olemaan juuri oma itsensä.



En nyt todellakaan (ainakaan vielä) ole yöuniani menettämässä tämän asian takia, mutta kysylempä kuitenkin: Onko muilla samanlaisia poikia ja miten te olette toimineet? Kyllä meillä leikitään autoillakin ja luultavasti tämä on ohimenevä vaihe, mutta olisi kiva kuulla, onko muilla samanlaisia kokemuksia.



Kommentit (4)

Vierailija

Heips,



Sellainen asiantunteva linkkivinkki kuin " Tuki tyttöpojalla ja poikatytölle" olisi tarjolla Transtukipisteen sivuilla (http://www.seta.fi/transtukipiste/perhe/ttp1201.php). Lapsella kyseessä voi olla ohimenevä vaihe tai pysyvä taipumus. Joka tapauksessa lapsi tarvitsee aikuisten tukea ja ymmärrystä ja juuri tuosta lapsen tukemisesta on tuolla sivuilla pitkä vinkkilista.



Suosittelen!

Vierailija

Meilläkin ollut joskus esillä aihe, että pitäisikö pojalle sanoa, että ei saa tehdä sitä tai tätä, muuten kiusataan. Tyypillisesti suku on hätäillyt juuri noita pojan " tyttömäisiksi" tai " lapsellisiksi " katsomiaan asioita, ja vielä käsittämättömän pienen lapsen kanssa.



Joskus olen pojalle sanonut, esim. että " jos haluat, saat laittaa sen päällesi kun mennään kauppaan, mutta älä hämmästy, jos joku luulee tytöksi. Vaikka eihän se mitään haittaa." En missään nimessä halua opettaa lapselleni, että pitäisi tehdä toisin kuin itse haluaa, että ei tulisi kiusatuksi. Toisaalta, 4v ikäinen voisi jo aidosti harmistua, jos ei olisi alunperin itse tajunnut valinneensa tyttöjen vaatetta, ja sitten asia selviäisi jollain lapsen mielestä ikävällä tavalla.



Eli vaikka en tietenkään halua lapseni tulevan kiusatuksi, en myöskään halua häntä tietoisesti opettaa sulautumaan joukkoon vain siksi, että kiusaamisen uhka olisi suurempi. (Ja onko se edes suurempi, vaikka yleensä niin ajatellaankin?)



Ksenja:

[quote]




...mutta nyt oma äitini on alkanut neuvoa poikaa, että kaverit rupeaa kiusaamaan, jos haluaa olla neiti...



Vierailija


Kävin myös Setan sivuilla ja siellä minulle tuli sellainen olo, että poikani ei sentään ehkä kuitenkaan ole niin vahvasti tyttöpoika. Hän leikkii paljon myös autoilla ja poikamaisia leikkejä. Ja varmasti loukkaantuisi, jos häntä nimittelisi tytöksi tai neidiksi muuten, kuin tähän idoliinsa Niiskuneitiin liittyen. On tosi kova muumifani tällä hetkellä, ja Peikko ja Niiskuneiti kulkevat joka paikassa mukana. Mieluiten molemmat, mutta jos on pakko valita, niin Niiskuneiti on tärkeämpi. Siihen fanittamiseen meillä ehkä aika paljon liittyvät nämä korujen ja vaaleanpunaisen suosimiset, mutta kertoohan se idolivalinta jotain.



Joopa joo. Katsotaan minkälainen poika meille kasvaa. Itsekään en hirveästi perusta mistään perinteisistä sukupuolirooleista ja olen ollut aika poikamainen tyttö lapsena. Se on varmaa, että minusta hän on nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa juuri hyvä ja suloinen poika.

Vierailija

Meillä poika pian 6v on todella poikamainen (ihmettelen miten voi ollakin niin poikamainen - siis fyysinen vauhtiveikko ja ei mikään rauhallinen pohdiskelija - tämä siis tälläinen karkea yleistys), mutta vielä jonkin aika sitten hän halusi pitkät hiukset niinkuin äidillä ja kun juhliin lähdettiin ja sisko puki mekon päällensä, niin hänkin halusi. Kyllä se minua hieman ihmetetytti ja mies varsinkaan ei suostunut pojan ehdotuksiin. Meillä sitten pojalle kasvatettiin pitkä niskahapsu (ja senkin sai jo kesällä leikata pois), mutta juhliin ei mekkoa annettu (minkäköhänlaisen trauman poika silloin sai).



Mietin itse mistä tuo halu silloin johtui. Mekon osalta mietin olisiko johtunut siitä kun sisko puki mekon ja häntä kehuttiin nätiksi ja kauniiksi. Mietin jäikö poika vähemmälle huomiolle, mutta häntä ei saanut kehua komeaksi, vaan piti sanoa kauniiksi. Hiusten osalta hän halusi olla kuin äiti. Jotenkin tuntui että hänellä olisi ollut tuossa 4-5v vielä äitiin samaistumiskausi tai jotain vastaavaa. Sitten reilu 5v tuli enemmän oidipaalista kautta, kun poika halusi olla isi, että saa olla äidin kanssa. No ota tuosta sitten selvää, ammattilaiselle voisi olla selkeämpi. Nyt kyllä eskarissa oleva poika on kavereitten kautta oppinut todella poikien maailman (miten poikien kuuluu käyttäytyä ja toimia, vaikka äiti ja isä kuinka sanovat että saa olla sellainen kuin on, niin kavereiden valta on suuri) ja kokenut ensimmäisen " rakastumisen" tyttöönkin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat