Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Seuraatko lapsesi koulunkäyntiä ja vaaditko tekemään esim siistimpää tai lisätehtäviä tsm

Vierailija

Vai annatko olla vireheineen päivineen millaista jälkeä tahansa?

Itse katson läksyt joka viikko jonkun kerran. Samalla katselen myös aiemmin tehtyjä tehtäviä. Saatan puuttua, jos huomaan jotakin hutiloiden tehtyä tai virheitä. Jos on tullut vapaaehtoisia lisätehtäviä tai joissakin kirjoissa onkin niitä aina, niin saatan sanoa, jos näyttää hyvältä tehtävältä, että teeppäs tuo vielä. Lisäksi koululainen lukee melkein joka päivä ääneen reilut pätkät. Monesti myös neuvon jossakin tehtävissä tai esim vihkon käyttämisessä. Välillä ajattelen, että ope ei hirveästi kyllä vaadi. Meidän koulualinen pystyisi paljon parempaan ja siisitimpään, mikä opelle kelpaa. No, me ollaan kotona sitten asetettu oman rajat.

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Tänä päivänä luokassa saattaa olla niin monentasoista ja monenmoista vipeltäjää, että ope ei ehdi kunnolla tarkastamaan kotitehtäviä jokaiselta oppilaalta joka päivä. Tämä on täysin totta ja arkea monessa koulussa ja luokassa. Ajatelkaapa itse, esim 28 oppilasta, läksyjä kolmesta kirjasta, ja opeko ehtii ajatuksella ne kaikki joka päivä läpi? Kyllä itse katson lasteni läksyt mahdollisimman usein, erityisesti niissä aineissa, joissa tiedän olevan haastetta. Kyllä ope huomaa koulussa mitä ne lapset osaa ja mitä ei. Ei sen takia tarvitse jättää läksyjä korjaamatta. Jos huomaan että esim koko tehtävä on väärin tehty, teemme sen yhdessä lapsen kanssa kotona niin, että lapsi saa rauhassa paneutua tehtävään ja sen jälkeen hän sen varmasti ymmärtää. Ideaaliahan olisi, että opella olisi koulussa aikaa käydä kaikkien kanssa kaikki läpi, mutta ope käy koulussa sen läpi mitä ehtii. Jos lapsen on vaikea ymmärtää jotakin asiaa, toisen on vaikea ymmärtää toista jne, niin ei niitä ehdi jokaista perin juurin käymään läpi. Ei me mitään ihmeiden tekijöitä olla. Päivän selvää on, että ne lapset ovat paremmassa asemassa, joita kotona autetaan ja tuetaan. T. Toinen ope

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Muistakaa kunnianhimoiset äidit että lapsikin voi palaa loppuun ja masentua, ja jos on jo koulussa oppinut yrittämään liikaa niin on pulassa opiskeluelämässä ja työelämässä. ennemminkin sellainen monipuolinen kehittyminen olisi hyväksi. Kohtuus kaikessa niinkuin sanotaan.




Kannustavana, välittävänä ja auttavana sitäkin enemmän. Esikoiseni luokalla on hyvinkin raskas tilanne häiriköinnin takia ja oppiminen on todellakin niin ja näin. En tahdo oppimishaluisen tyttäreni kokevan, että hänen kiinnostuksenkohteensa (historia, matematiikka ja saksa) ovat muiden mielestä sellainen asia, josta ei tarvitse välittää. Numerot eivät ole minulle olleet mittarina, vaan se, että lapsi kokee hänestä välitettävän.



Palstalla on usein näkynyt sellainen tendenssi, että kouluikäiset saavat jo elää aikalailla omaa elämäänsä, eikä heihin enää panosteta niin paljon (seitsemänvuotiaat saavat hoitaa itsensä kouluun siinäkin tilanteessa, että äiti on kotona nukkumassa parivuotiaan kanssa; lapsille ei välitetä ostaa mitään välineitä tai varusteita koulua varten, vaikka vauvat saavat Reimatecinsä ja juoksurattaansa, 12-13 vuotiaita pidetään jo niin isoina, että he saavat jo syyttää itseään, mikäli pedofiilit kiinnostuvat heistä; lasten läksyistä ei tarvitse huolehtia millään tavalla jne. jne.). En voi ymmärtää mistä tämä johtuu.



Minä en halua omien lasteni kasvavan liian nopeasti aikuisiksi. Tätä aikuisikää riittää kyllä koettavaksi vaikka kuinka pitkälle, lapsuus on paljon rajallisempi aika. Koulu ja läksyt kuuluvat erittäin suurena osana lapsen elämään. On käsittämätöntä, että se osa lapsen elämästä annetaan täysin opettajien vastuulle. Kouluissa lasketaan hyvinkin tarkkaan ala-asteikäisille sopiva läksyjen määrä, heille varmasti annetaan mahdollisuus harrastaa ja elää muutakin elämää. Vaikka päivästä menisikin 30 minuuttia-tunti niihin läksyihin, päivää on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä.



Vierailija

Mutta nyt ekalla optellaan yhdessä huolhtimaan läksyistä. Huollellisuutta ja siistimpää jälkeä vaadin. Jos tuntuu että läksyt tehdään hutaisemalla mm väsymyksen takia niin pidetään taukoa ja sit jatketaan. Erityisesti kirjoitusjuttuja tarkistan että jälki on siistiä. Jos huomaan matikanlaskuissa paljon virheitä pyydän lasta tarkistamaan laskut uudelleen ja yleensä toka kerralla menevätkin ihan oikein. Itse en korjaa lapsen virheitä.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


kun lapsen luokkakavereiden vanhemmat selittävät tätä läksykontrollia. Yritin sitten tunnollisena kysellä lapselta läksyistä ja lähinnä kumpikin kiusaannuimme.



Olen sitä mieltä, että koulu on lapsen työtä. Hyvistä tuloksista palkitaan ja jos jokin menee huonosti selvitetään miksi lapsi ei hoida työtään.



Open lapsi ja ope itsekin






Jos minun lapseni kiusaantuisi siitä, että kyselen jotain hänen elämäänsä liittyvää, oli se sitten koulu, harrastukset tai kaverit, olisin huolissani. Vielä enemmän huolestuisin jos itse kiusaantuisin lapsen asioista kiinnostumisesta.

Vierailija

välinpitämättömyys kouluikäisiä kohtaan.



Vierailija:

Lainaus:


kun lapsen luokkakavereiden vanhemmat selittävät tätä läksykontrollia. Yritin sitten tunnollisena kysellä lapselta läksyistä ja lähinnä kumpikin kiusaannuimme.



Olen sitä mieltä, että koulu on lapsen työtä. Hyvistä tuloksista palkitaan ja jos jokin menee huonosti selvitetään miksi lapsi ei hoida työtään.



Open lapsi ja ope itsekin




Vierailija

Ensinnäkin siksi, että muuten ne jäävät tekmättä. Eivät nouse pojan omassa prioriteetissa tarpeeksi korkealle verrattuna leikkeihin ja pyöräilyyn ja kavereihin, joten minun on patistettava päivittäin. Lisäksi pojalla on keskisttymishäiriö, joten hän tarvitsee apua myös repiäkseen itsensä haaveistaan kohti mataematiikkaa.



Toisenakin tarkistan siksi, että (kuten huomaa pojan kirjoja tarkastellessa ja kuten opettajakin myöntää) kaikkia läksyjä EI käydä yksityiskohtaisesti läpi koulussa. Opettaja tarkastaa että ne on tehty ja että kokonaisuus näyttää järkevältä, muttei välttämättä kaikkien sanojen oikeinkirjoitusta tai jokaista laskutehtävää. Siihen menisi kuulemma liikaa aikaa seuraavan asian opettamiselta ja ymmärrän kyllä, että pohjustaminen on tärkeämpää kuin jälkitarkkailu.



Minä vaadin lisätehtäviä tehtäväksi silloin tällöin, pääasiassa siksi, että tietän tämän meidän haaveilijan pystyvän paljon parempaan - hän on matemaattisesti oikeasti lahjakas ja laskee eriyttäviä tehtäviä sujuvasti, kunhan ryhtyy sitä tekemään, mutta hän alisuoriutuu helposti koska unohtuu haaveisiinsa sekä tunnilla että kotona. Kyse ei ole omasta kunnianhimostani, vaan eräästä - välillä jopa ihan toimivasta - tavasta saada poika kiinnostumaan läksyistä. Ne lisätehtävät kun ovat usein paljon mielenkiintoisempia kuin ne perustehtävät.

Vierailija

nimittäin niistä tehdyistä virheistä opettaja pystyy arvioimaan omaa opetustaan, mitä pitäisi vielä kerrata, onko lapsella ongelmia jonkun tietyn asian kanssa. Tehtäviä korjauttavat vanhemmat tekevät vain karhunpalveluksen lapselleen.



Muuten on oikein hyvä, että vanhemmat seuraavat lapsen koulunkäyntiä ja vaativat lapsiaan hoitamaan läksyt, tavarat mukaan jne.



Jos haluat katsella tehtäviä niin katsele niitä jo koulussa läpikäytyjä (jotka siis jo tunnilla korjattu /opettaja nähnyt). Älä kuitenkaan vaadi lapselta liikaa ja tee kodista " toista koulua" lisätehtävineen ym. Siinä koulussa ja läksyissä on jo lapselle tarpeeksi, jos siis hoitaa ne suht kunnolla.



t.ope

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Jo on sinulla asiat sekaisin jos pääasia on ysin paperit ja lukio. Ensinnäkin kaikkien tavoitteena ei ole lukio, toiset löytävät oman alansa ammattikoulusta. Ja toiseksi sinne lukioonkin voi päästä ilman niitä ysin papereita, eikä siellä lukiossakaan tarvitse välttämättä raataa. Tiedän ihmisen joka pääsi yliopistoon a:n papereilla, eikä kaikilla muillakaan mitään l:n papereita ole.

Ja kaikki eivät vaikka kuinka pänttäisivät saa edes niitä kaseja peruskoulussa joten älkää kiitos arvostako lapsia vain koulunumeron perusteella.




Hän hän nimenomaan kirjoitti siitä, että elämässä on (pitäisi olla) muutakin kuin koulun suorittaminen täydellisesti? Ihan järkevää tekstiä mielestäni. Itselläni ei ole kouluikäistä lasta, mutta oma äitini oli sellainen, että kumin kanssa tuli mun läksyt tarkistamaan joka ikinen päivä. Kumitti ne kohdat mitkä ei ollut täydellisiä, jos oli esim. hänen mielestään ruma käsiala pyyhki kaiken. Tai jos oli liian monta virhettä pyyhki myös kaiken (" Nämähän on ihan väärin!!!" )... Varmaan se oli niiiin noloa jos tytär ei osannut eikä ollut luokkansa paras. Oli siinä varmaan opettajalla ihmettelemistä miten läksyt oli aina täysin oikein ja kokeista tuli seiskaa...



Myös kirjoitus 11 oli hyvä! Kyllä lapsesta pitää olla kiinnostunut, tukea ja auttaa. Antaa olla lapsi!

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Sen jälkeen olen siirtynyt satunnaiseen tarkasteluun siten, että nyt kun vanhin on kuudennella luokalla pyydän kerran viikossa saada katsoa sen päivän läksyt ja lukutehtävät läpi. Itse en ole koskaan kertonut lapselle suoranaisesti missä on ollut virheitä, mutta käskenyt tarkistaa tehtävät uudelleen, jos virheitä huomaan. Tällä tavalla lapset ovat oppineet itsekin tarkistamaan mitä tuli tehtyä ja miten.

Opettaja minäkin




Vierailija

Jo on sinulla asiat sekaisin jos pääasia on ysin paperit ja lukio. Ensinnäkin kaikkien tavoitteena ei ole lukio, toiset löytävät oman alansa ammattikoulusta. Ja toiseksi sinne lukioonkin voi päästä ilman niitä ysin papereita, eikä siellä lukiossakaan tarvitse välttämättä raataa. Tiedän ihmisen joka pääsi yliopistoon a:n papereilla, eikä kaikilla muillakaan mitään l:n papereita ole.

Ja kaikki eivät vaikka kuinka pänttäisivät saa edes niitä kaseja peruskoulussa joten älkää kiitos arvostako lapsia vain koulunumeron perusteella.



Vierailija:

Lainaus:


siihen että auttaa ja tukee, ja siihen että vaatii vähän liikaakin jo. Itse aina luokan parhaana sanoisin että vähempikin kuin luokan paras riittää, jos sen ajan voi käyttää kavereiden kanssa hauskanpitoon (että on niitä kavereita eikä vain läksyjä), perheen kanssa yhdessä tekemiseen, tai terveelliseen liikuntaharrastukseen tai muuhun josta saa íloa ja onnistumisen tunteita.



Peruskoulun voi mennä rauhassa läpi sillä tahdilla kuin tarvii, kun ne numerot pysyy jossain kasissa-ysissä. Kunhan ei päästä mitään ainetta ihan retuperälle, erityisesti kielten sanat on aihetta lukea aina, samoin tehdä tunnollisesti matikanläksyt. Pääasia että aikanaan pääsee sillä ysin todistuksellaan lukioon ja siellä tekee tosissaan töitä.



Muistakaa kunnianhimoiset äidit että lapsikin voi palaa loppuun ja masentua, ja jos on jo koulussa oppinut yrittämään liikaa niin on pulassa opiskeluelämässä ja työelämässä. ennemminkin sellainen monipuolinen kehittyminen olisi hyväksi. Kohtuus kaikessa niinkuin sanotaan.



Ja usein se ammatti löytyy jonkun harrastuksen kautta, sen tukena vain käytetään koulussa opittuja asioita. Mutta se loppuelämän intohimo ja ura ei välttämättä löydy kouluaineista vaan omista harrastuksista.

Vierailija

Sen jälkeen olen siirtynyt satunnaiseen tarkasteluun siten, että nyt kun vanhin on kuudennella luokalla pyydän kerran viikossa saada katsoa sen päivän läksyt ja lukutehtävät läpi. Itse en ole koskaan kertonut lapselle suoranaisesti missä on ollut virheitä, mutta käskenyt tarkistaa tehtävät uudelleen, jos virheitä huomaan. Tällä tavalla lapset ovat oppineet itsekin tarkistamaan mitä tuli tehtyä ja miten.

Opettaja minäkin

Vierailija

siihen että auttaa ja tukee, ja siihen että vaatii vähän liikaakin jo. Itse aina luokan parhaana sanoisin että vähempikin kuin luokan paras riittää, jos sen ajan voi käyttää kavereiden kanssa hauskanpitoon (että on niitä kavereita eikä vain läksyjä), perheen kanssa yhdessä tekemiseen, tai terveelliseen liikuntaharrastukseen tai muuhun josta saa íloa ja onnistumisen tunteita.



Peruskoulun voi mennä rauhassa läpi sillä tahdilla kuin tarvii, kun ne numerot pysyy jossain kasissa-ysissä. Kunhan ei päästä mitään ainetta ihan retuperälle, erityisesti kielten sanat on aihetta lukea aina, samoin tehdä tunnollisesti matikanläksyt. Pääasia että aikanaan pääsee sillä ysin todistuksellaan lukioon ja siellä tekee tosissaan töitä.



Muistakaa kunnianhimoiset äidit että lapsikin voi palaa loppuun ja masentua, ja jos on jo koulussa oppinut yrittämään liikaa niin on pulassa opiskeluelämässä ja työelämässä. ennemminkin sellainen monipuolinen kehittyminen olisi hyväksi. Kohtuus kaikessa niinkuin sanotaan.



Ja usein se ammatti löytyy jonkun harrastuksen kautta, sen tukena vain käytetään koulussa opittuja asioita. Mutta se loppuelämän intohimo ja ura ei välttämättä löydy kouluaineista vaan omista harrastuksista.

Vierailija

Mutta ne läksyt jäi kyllä usein kokonaan tekemättä.



Itse seuraan omien koululaisteni läksy- ja muita kouluasioita ettei heille kävisi kuten minulle: koulu meni hyvin laiskotellessa enkä ikinä oppinut tekemään työtä. Vaikeuksia tuli sitten vasta yliopistossa ja työelämässä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat