Parisuhde rakoilee

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Mikä meihin on mennyt..?

Enään ei pystytä olemaan edes muutamaa tuntia samassa paikassa ilman riitaa. Jompikumpi vetää herneet nenään, yleensä se olen minä.

Minulla on sellainen tunne, että mieheni tiuskii ka komentaa minua koko ajan, joten sitten vastaan samalla äänensävylle hänelle takaisin, ja siitähän se soppa sitten syntyykin. Tiuskimme ja sätimme toisiamme harva se päivä. Minusta tuntuu, että mitä tahansa teenkin, niin ikinä se ei ole mieheni mielestä oikein. En väitä, että olisin täydellinen minäkään, mutta en jaksaisi koko ajan vain mielistellä häntä. Olemme seurustelleet seitsemän vuotta, joista kolme vuotta olemme olleet naimisissa. Olemme aina olleet tempperamenttinen pari, muttei se ennen ole tälläistä jokapäiväistä sättimistä ollut. Minusta tuntuu aina riidan jälkeen todella kurjalta kun lapsemme ( 2-vuotias ) joutuu kaiken näkemään. Omalla kohdallani tiuskimiset ovat ajattelemattomia tunteen purkauksia ja uskon, että jos hillitsisin itseni edes hetklisen, niin jättäisin paljon sanomatta. Mutta vaikken sanoisikaan mitään miehelleni, niin silti ajattelen hänestä kurjasti..Eikä sekään tunnu mukavalta. Välillä tuntuu vain siltä, että miksi ihmeessä tässä oikein ollaankaan yhdessä kun päivittäin tuntuu ikävältä.

Rakastan miestäni kyllä ja silloin kun meillä on kaikki hyvin, meillä on todella mukavaa yhdessä. En tiedä onko riidat minusta lähtöisin, sillä huomaan myös joskun ärsyttäväni miestä tahallani. Mikä on todella outoa, sillä olisin hänen kanssaan todella mieluusti väleissä.

Tuntuu vain, ettei meillä mieheni kanssa ole enään mitään muuta yhteistä, kuin koti ja lapsi. Olemme välillä kuin vieraita toisillemme.

Vaikka kuinka yritän suunnitella meille jonkinnäköistä romanttista iltaa lapsen mentyä nukkumaan, niin aina se tössää johonkin. Usein minun laiskuuteen..Romantiikkaa meidän suhteessa ei ole nähty vuosikausiin :( Tuntuu siltä, että kumpikin on lakannut jossakin vaiheessa välittämättä. Miehenikin piti ennen erittäin hyvää huolta itsestään. Kävi päivittäin kuntosalilla yms. Mutta nykyjään hän einkä minä harrasta mitään. Mieheni ei osta uusia vaatteita itselleen laisinkaan eikä hoida itseään juuri yhtään. Vaatteiden ostamisen hän perustelee sillä,ettei meillä ole rahaa.

Ennen minä tein kaikki kotityöt meillä ja pidin langat käsissäni että hommat hoituvat.Parannusta on kyllä sen verran tapahtunut, että nykyään hän sentään siivoaa, mutta vain pyydettäessä..

Olo on välillä kuin Hitlerillä, kun jaan käskyjä milloin siivotaan yms.

Mieheni voisi omastapuolestaan elää kuin pellossa,sotkuista välittämättä.

Jostakin meidän nyt täytyisi löytää se yhteinen naru. En tahtoisi miestäni menettääkkään, vaikka välillä eroamisesta hänelle huudankin kun kaikki on mennyt taas aivan päin prinkkalaa.

Itse en osaa oikein puhua ja huono siiä on mieskin. Aina kun yritämme puhua vaikeista asioista se menee huutamiseksi ja toisen loukkaamiseksi. Osaisiko kukaan antaa hyviä vinkkejä parempaan parisuhteeseen?

Kommentit (7)

Vierailija

päivä seuraa toistaan oravanpyörää pyöritellen. Väsyttää ainaiset rutiinit ja kaikki tuntuu tylsältä. tuttua varmaan monelle äidille.



Olisiko aika järjestää piristystä? " muksut mummolaan" , pitsiä ja piikkarit päälle ja ulos! Vietä " tyttöjen ilta" ystäviesi kanssa tule kotiin ja sopivasti löydä yömyssydrinkit molemmille. tai tee treffit miehesi kanssa kaupungille esim ensitapaamispaikkaanne. Hilpeä olo ja leikkimieli mukaan. Yritä unohtaa KAIKKI mieltä murehduttava ja keskity viihtymiseen. Jätä kriisiaiheet käsittelemättä. Jos miehesi aloittaa ko keskustelut, ehdota niiden murehtimista huomenna!

Vierailija

Tuntuu että lähes joka taloudessa miehet toteuttavat kotitöitä ainoastaan pyydettäessä. Näin meilläkin!



Olen huomanut että oma mieheni tarttuu toimeen paremmin jos ehdotan sopuratkaisuja: imuroi sinä niin minä hoidan ruoanlaiton. Tai vastaavasti ehdotan että nostettaisiinko yhdessä pyykki. Ainakin toistaiseksi on toiminut hyvin ja minulle jäänyt hyvä mieli kun ei tarvinnut räksyttää.



Ongelmia on meidänkin suhteessa ollut, mutta avoimesti puhumalla ollaan selvitty eteenpäin.



satu-sini

Vierailija

Tuo kehumisjuttu kuulostaa todella hyvältä! Niin se vaan on parisuhteessa, että suhdetta voi muuttaa vain muuttamalla itseään - yleensä siis omaa käyttäytymistään. Jos jää odottamaan tai jopa vaatimaan toisen muuttumista, niin siinähän odotat, vaadit ja nipotat. Mutta sitä en sanoisi parisuhteen rakentamiseksi tai edes ylläpitämiseksi. Voiko ketään syyttää siitä, että ei viihdy sellaisen ihmisen kanssa, joka koko ajan viestittää " et kelpaa" ja " ole toisenlainen" ?



Välillä on tietysti aikoja, jolloin molempien voimat on vähissä eikä kumpikaan pysty toimimaan niin kuin toivoisi. Niissä suhteissa, jotka kestävät, siedetään myös näitä aikoja. Ehkä pitkäänkin. Silloin tärkein tahto on tahto antaa anteeksi. Itselle ja toiselle.

Vierailija

Siis aivan kuin meiltä.. 7 vuotta yhdessä, tosin lapsi on 4v. Itse olen tulkinnut tämän 7 vuoden kriisiksi... :)



Mutta tosiaan. Meillä minä olen se " Nipottaja" ... ja arvatkaas kun mieheni näki ykkösbonus-lehdessä jutun nipottajista... Sehän täsmäsi juuri minuun! En osaa missään asiassa hellittää ja kaikki pitää olla täydellistä!

Mutta juuri se, että olen väsynyt, lisää sitä painettani kodinhoidosta, joka on lähes yksin minun vastuulla. Ja sitä kautta, vaikka kuinka päätän etten jäkätä, niin siinä vaan käy.. Kun itse näkee ne kamalat tekemättömät työt ja toinen makaa vain sohvalla..



Tuo esimerkki että pitäis alkaa kehumaan toista... Jaa-a.. Mistä sen lähtee jos ei enää jaksa nähdä niitä hyviä puolia? Minä olen täysin turhautunut, kun mies ei jaksa/halua rakastella.. Oikeesti, yhden käden laskettavissa on se mitä tänä vuonna on sänkypuuhia harrastettu.. Ja kun jotain lähden puhumaan, siitä tulee niin kamala riita, että ... ja sit se päättyy niin että molemmat alkaa nukkua. Ja sit ollaan aamulla vähän aikaa puhumatta, sit taas puhutaan normaalisti tavallisista asioista. Eli KAIKKI ne sopimatta jääneet riidat on patoutuneena, ja mitään ei olla selvitetty.. Kiva tästä jatkaa ja yrittää alkaa kunnioittaa toista ja nähdä niitä hyviä puolia..



Ja eniten mua ärsyttää se, että itse aina sanoin että en kun menen naimisiin, en eroa. Tässä sitä ollaan - rakkaus kateissa ja yhteinen elämisen taito. Ainut mitä on jäljellä, on tahto pysyä yhdessä. Onko mahdoton yhtälö???

Vierailija

Mulle tulee välillä kausia, jolloin itsestäni tuntuu ettei mikään toimi. Useimmiten siihen auttaa se, että haen apteekista Berocca kuurin. Voi kuulostaa hullulta, mutta mulle B-vitamiinin puute aiheuttaa masennusta/tyytymättömyyttä. Silloin kun itsellä ei ole hyvä olla, niin kaikki muukin ärsyttää ja kukas muu kuin oma äijä siitä kärsisi. Eli ei kannata heti laittaa kantapäivä yhteen jos tuntuu ettei mikään toimi.



Tietty se on yksilöllistä, mut mua ainakin ärsyttää välillä kaikki ja vaikka mies tekisi mitä, niin se ärsyttää. Olen kyllä vuosien myötä opetellut, ettei kaikkea mikä mielessä liikkuu kannata sanoa ääneen ja olen tietoisesti opetellut ajattelemaan käänteisesti. Eli tarkoitan sitä että mietin miltä musta tuntuis jos mies käyttäytyis mua kohtaan samalla lailla kuin minä häntä kohtaan. Monta juttua on jäänyt sanomatta ja monta tekoa tekemättä kun olen ajatellut käänteisesti...

Tsemppiä sulle!

Vierailija

Vaikka aloitus onkin jo melko vanha, haluan jakaa samanlaisen kokemuksen. Olen viime viikkoina ankarasti pohtinut mitä ihmettä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Meillä on aivan samanlaista, emme kommunikoi mieheni kanssa enää ollenkaan. Olemme aina olleet tietyllä tavalla hyvin erilaisia, eri ammatillinen suuntaus, erilainen perhetausta jne. mutta tähän saakka se on ollut vain mielenkiintoista (olemme olleet yhdessä 11 v, joista 3v naimisissa). Lapsen syntymän jälkeen, reilu 2v sitten, uuvuin totaalisesti (en usko, että olin masentunut, mutta lopen uupunut kylläkin). Palasin työelämään tänä syksynä ja aloitin todella mielenkiintoisen harrastuksen. Olen ollut hyvin pirteä ja yleisesti hyväntuulinen. Mutta miehen kanssa en kerta kaikkiaan saa muuta aikaan kuin jatkuvaa kinastelua älyttömämmistäkin asioista - lapsiparka laittaa kädet korville kun kuulee, että äänensävy taas kohoaa :( Meillä minä olen se komentelija ja minua ärsyttää SUUNNATTOMASTI tietyt mieheni puolet, varsinkin hitaus. Sanon itselleni joka päivä, että " Nyt yrität käyttäytyä kunnolla ja olla jäkättämästä joka asiasta" , mutta se vaan ei onnistu. En usko, että rakkaus olisi loppunut, mutta jostain se entinen hyvä olo, toisen kunnioittaminen (ennenkaikkea!) on saatava takaisin. Mutta miten???

Vierailija

Ota miehesi kanssa puheeksi seuraavaa:



Ruvetkaa kehumaan toisianne, jos vaikka tiskaamattomat tiskit ärsyttävät, älä sano sitä, vaan kehu vaikka miehesi sinä päivänä leikkauttamaansa uutta tukkaa tms. Ja samaa kaavaa pitäisi miehesi noudattaa sinun suhteesi.



Miksi? No siksi, ettette ikinä kritisoimalla saa minkäänlaista muutosta aikaan, vaan samat ärsyttävät tavat tulemaan toistumaan vuosia..



Sen sijaan, kehuminen ja puolison ylistäminen ja jokapäiväinen yritys miellyttää toista saa aikaan sen, että teistä tulee kaikin puolin paremmat, MOTIVOITUNEEMMAT kumppanit toisillenne. Kun toinen ylistää, tulee fiilis, että tänään siivoankin entistä paremmin, koska puolisoni on niin ihana ja osaa sitä arvostaa.



Kokeile siis asennemuutosta. Lapsenne ansaitsee nähdä vanhempiensa suukottelua, halauksia joka päivä, eikä pelätä tappeluja omassa kodissaan..Ettehän halua lapsesta kasvavan mitään räjähtelevää stressikimppua?











Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat