Vierailija

Itselläni 8kk vanha vauva, enkä ikinä voisi kuvitella palaavani kuukauden päästä töihin. Vuoden päästä ehkä realistisempaa.

Olen kiitollinen, että ei ole rahan takia ihan pakko.

Sivut

Kommentit (44)

Monesti kun haen meidän tenavia pk:sta tämä raasu on joko sängyssä jonkun lelun kanssa tai pihalla lelun kanssa yksinään, yks päivä hän veti nassuunsa hiekkaa kunnes minä menin ja puhdistin hänen suunsa ja pidin hänelle seuraa.

Ei tarhassa ehditä olla vaan yhden lapsen kanssa. Säälittää tuo pikkuinen, minusta hänen paikkansa ei ole siellä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarkoitan sillä sitä etten halua todellakaan olla vain kotona lapsen kanssa menemättä edes osa-aikatöihin tai opiskelematta. Pari viikkoa voisi mennä ja sitten olisi pakko saada muutakin tekemistä. Nimenomaan kodin ulkopuolella aikuisten kanssa. En koe äitiyttä niin vaativaksi tai tyydyttäväksi, että se riittäisi. Rahallisesti kannattaisi jäädä kotiin. Mitä se sitten tarkoittaakin.

Minä en tuomitse niitä jotka vie hoitoon mutta eikö MITENKÄÄN voisi järjestää jotanki muuten, vaikka hakemalla lainaan lyhennysvapaan vuoden?



Totta se kyllä, että jos äidillä tuntuu pää hajoavan, vauvallekin on parempi hoidossa..



t: vauvan kanssa onnellista kotielämää viettävä ap

Lapsi voi OIKEASTI olla tyytyväinen ja onnellinen myös hoidossa ja saada siellä turvaa ja huolenpitoa. Te kuvittelette, että päivähoito on joku kauhea vankila, jossa lapsia kiusataan, hyljeksitään ja kohdellaan huonosti. Ei pidä paikkaansa. Itsellänikin on kivat muistot omista hoitajista. Mä tykkäsin käydä siellä ja niin tykkää munkin lapsi. Voisi ehkä valitessaan olla mielummin äidin kanssa, mutta ei missään tapauksessa kärsi siellä hoidossakaan!

Jätättehän te monet lasta jopa yökyläänkin. Minä en taas pysty siihen!

Muutenkaan meillä ei ole koskaan ulkopuolisia vahteja, sillä minulla ei ole tarvetta rentoutua ilman lasta. Työtä ei voi rentoutumiseksi laskea.



Alun pelko muuttui helpotukseksi viikossa, kun huomasin, miten lapsi alkoi kotiutua. Aamuisin jää hoitajan syliin iloisena vilkuttamaan. Välillä taas kiitää toisten leikkeihin ja ei huomaakaan mua enää siellä eteisessä. Kertaakaan ei ole ensimmäisen viikon jälkeen tullut aamuitkua. Hymyillen on vastassa ja sitten tullaan kotiin. Ekat puoli tuntia vaan sylitellään ja pussaillaan. Sitten aletaan tekemään ruokaa jne. Ja minä en koskaan pidä minuuttiakaan ylimääräistä lastani hoidossa. En ole edes maitotölkkiä poikennut hakemaan matkalla. Kiire on kauhea, kun työpaikan ovi sulkeutuu. Taas töissä lasta ajattelee, muttei kaipaa. Kaipuu iskee vasta autossa.



Tänään viimeksi puhuttiin miehen kanssa, kuinka lapsi on sopeutunut uskomattoman hyvin hoitoon, on iloinen ja tasapainoinen, ja kuinka ihana hoitaja meillä on.



Ainoa miinus on, että itse olen välillä miltei uupunut työ-koti -rumbasta. Äitiyslomalla sentään sai vaan olla ja lusmuta. Nyt pitää aamu ja ilta olla " tehokkaasti" lapsen kanssa, eikä todellakaan voi karata mihinkään markettiin tai lenkille. Työpäivät ovat kuitenkin sen verran pitkiä, että en näe enää mahdolliseksi varastaa omaa aikaa viikonloppuisin tai arki-iltaisin.

Vai muka talon lellikkejä......Itse olen ystävältäni kuullut että syntyy kauhea tapppelu että kuka joutuu menemään pienten puolelle jos sinne tarvitaan työntekijää ja halukkaita on aina nolla.......

Hyvin pärjätään, ei tee edes tiukkaa. Mutta jokainen tekee itse ratkaisunsa, mikä mä oon ketään tuomitsemaan. Oli sitten kyseessä psyykkinen, sosiaalinen, raha tms. Pääasia, että lapsi saa elää rakastavassa perheessä. Olette kovia tuomitsemaan, mutta millä ihmeen oikeudella? Ihmiset on erilaisia, vaikka kuinka työssä käyviä haukutte ei se muuta asiaa, tuo vaan pahaa mieltä.

Ikävää, että jossain päiväkodissa asiat on noin. Meidän talossa maksimi aika pienten puolella on kolme vuotta, eli kukaan ei ole ehtinyt " leipääntymään" tähän osastoon. Eli toimiva työnkierto on kaiken a ja o. Itselläni alkoi vasta toinen kausi, mutta siirryn ensi kesän jälkeen isommille yli kolme vuotiaiden kanssa ja sitten taas eskariin kunnes on aika palata pienille. Jos jossakin ryhmässä oleminen tuntuu vaikelta kannattaa sitten vaihtaa ryhmää tai jopa alaa. (Toinen syy tähän viirtymiseen tietysti on se, että olemme pienellä paikkakunnalla jossa on vain viisi päiväkotia, meillä ei ole täällä vielä niitä etelän isojen kaupunkien ongelmia)



Itse odotin oikein kovasti tähän ryhmään pääsyä, enkä suotta. Olen viihtynyt erittäin hyvin. Tämän ryhmän vanhempien kanssa on oikein mukava tehdä yhteistyötä. He ovat aidosti kiinnostuneita lapsistaan ja heidän päivästään.



Pienet ovat vaativa, mutta erittäin antoisa ryhmä. Ja uskallan kyllä väittää, että jos ihminen on oikealla alallaan päivähoidossa hän viihtyy ryhmässä kuin ryhmässä.



Nyt minua kutsuu peti, jotta jaksan huomenna aloittaa aamuvuorot. Hyvää yötä kaikille vanhemmille. Uskokaa itseenne ja tehkää se teidän perheelle oikea ratkaisu, kotihoito tai päivähoito, välittämättä ulkopuolisista. Te olette sen oman lapsenne paras asiantuntija.

Meillä nimittäin samanlaista!



Vierailija:

Lainaus:


Jokainen joka lapsensa siihen ryhmään tuo rakastaa lastaan aidosti ja paljon. Hyvin usein vanhemmat järjestävät työaikojaan niin, että toinen voi mennä töihin myöhemmin ja toinen pääsee aiemmin. Lapsen hoitopäivä jää näin aika lyhyeksi, yleisin aika taitaa olla n.8.30-15.

Nämä pienet ovat koko talon " lemmikkejä" , jos meiltä puuttuu joku työntekijä niin aina löytyy sijainen. Isommat lapset huomioivat paljon näitä meidän vauvoja aina heitä nähdessään.



Eräs piirre josta olemme puhuneet päivähoidossa on lasten hoitoajat. Pienten puolella vanhemmat eivät tuo lapsiaan hoitoon vapaa päivinä tai lomillaan. Isojen puolella se valitettavasti on yleistä. Lienevätkö sitten niitä vanhempia, jotka ovat jaksaneet kolme vuotta yksin hoitaa lastaan?






Poikani meni ryhmäperhehoitoon vajaan 9 kk ikäisenä kun vanhempainlomani loppui.



Raskaalta se tuntui, kieltämättä.



Ei poika ollut riippuvainen minusta, vaan minä hänestä.



Hoitopaikka on ollut AIVAN IHANA ja hoitajat todellakin työhönsä paneutuneita. Ovat kaikki kutsumusammatissaan se loistaa ja huokuu ulos päin.



Hoitajien kanssa meillä' on tosi avoimet välit ja lapsi viihtyy heidän kanssaan.



Tottahan toki ryhmähoidossa sairastetaan enempi kuin kotona, mutta sekin on elämää ja edessä jossakin vaiheessa.



Tsemppiä kaikille saman ratkaisuun päätyneille ja ollaan onnellisia vaikka siitä, että on lapsi jonka saa viedä hoitoon, kaikilla sitä ei ole.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat