Miten hennotte laittaa alle 1-vuoden ikäisiä hoitoon?

Vierailija

Itselläni 8kk vanha vauva, enkä ikinä voisi kuvitella palaavani kuukauden päästä töihin. Vuoden päästä ehkä realistisempaa.

Olen kiitollinen, että ei ole rahan takia ihan pakko.

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

Monesti kun haen meidän tenavia pk:sta tämä raasu on joko sängyssä jonkun lelun kanssa tai pihalla lelun kanssa yksinään, yks päivä hän veti nassuunsa hiekkaa kunnes minä menin ja puhdistin hänen suunsa ja pidin hänelle seuraa.

Ei tarhassa ehditä olla vaan yhden lapsen kanssa. Säälittää tuo pikkuinen, minusta hänen paikkansa ei ole siellä!

Vierailija

Tarkoitan sillä sitä etten halua todellakaan olla vain kotona lapsen kanssa menemättä edes osa-aikatöihin tai opiskelematta. Pari viikkoa voisi mennä ja sitten olisi pakko saada muutakin tekemistä. Nimenomaan kodin ulkopuolella aikuisten kanssa. En koe äitiyttä niin vaativaksi tai tyydyttäväksi, että se riittäisi. Rahallisesti kannattaisi jäädä kotiin. Mitä se sitten tarkoittaakin.

Vierailija

Minä en tuomitse niitä jotka vie hoitoon mutta eikö MITENKÄÄN voisi järjestää jotanki muuten, vaikka hakemalla lainaan lyhennysvapaan vuoden?



Totta se kyllä, että jos äidillä tuntuu pää hajoavan, vauvallekin on parempi hoidossa..



t: vauvan kanssa onnellista kotielämää viettävä ap

Vierailija

Lapsi voi OIKEASTI olla tyytyväinen ja onnellinen myös hoidossa ja saada siellä turvaa ja huolenpitoa. Te kuvittelette, että päivähoito on joku kauhea vankila, jossa lapsia kiusataan, hyljeksitään ja kohdellaan huonosti. Ei pidä paikkaansa. Itsellänikin on kivat muistot omista hoitajista. Mä tykkäsin käydä siellä ja niin tykkää munkin lapsi. Voisi ehkä valitessaan olla mielummin äidin kanssa, mutta ei missään tapauksessa kärsi siellä hoidossakaan!

Vierailija

Jätättehän te monet lasta jopa yökyläänkin. Minä en taas pysty siihen!

Muutenkaan meillä ei ole koskaan ulkopuolisia vahteja, sillä minulla ei ole tarvetta rentoutua ilman lasta. Työtä ei voi rentoutumiseksi laskea.



Alun pelko muuttui helpotukseksi viikossa, kun huomasin, miten lapsi alkoi kotiutua. Aamuisin jää hoitajan syliin iloisena vilkuttamaan. Välillä taas kiitää toisten leikkeihin ja ei huomaakaan mua enää siellä eteisessä. Kertaakaan ei ole ensimmäisen viikon jälkeen tullut aamuitkua. Hymyillen on vastassa ja sitten tullaan kotiin. Ekat puoli tuntia vaan sylitellään ja pussaillaan. Sitten aletaan tekemään ruokaa jne. Ja minä en koskaan pidä minuuttiakaan ylimääräistä lastani hoidossa. En ole edes maitotölkkiä poikennut hakemaan matkalla. Kiire on kauhea, kun työpaikan ovi sulkeutuu. Taas töissä lasta ajattelee, muttei kaipaa. Kaipuu iskee vasta autossa.



Tänään viimeksi puhuttiin miehen kanssa, kuinka lapsi on sopeutunut uskomattoman hyvin hoitoon, on iloinen ja tasapainoinen, ja kuinka ihana hoitaja meillä on.



Ainoa miinus on, että itse olen välillä miltei uupunut työ-koti -rumbasta. Äitiyslomalla sentään sai vaan olla ja lusmuta. Nyt pitää aamu ja ilta olla " tehokkaasti" lapsen kanssa, eikä todellakaan voi karata mihinkään markettiin tai lenkille. Työpäivät ovat kuitenkin sen verran pitkiä, että en näe enää mahdolliseksi varastaa omaa aikaa viikonloppuisin tai arki-iltaisin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat