Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oma ylihuolehtivaisuus vie voimat!

Vierailija

Haluaisin päästä tästä omasta ylihuolehtivaisuudesta eroon, mutta en vain pääse! Kävelen poikani perässä kuin varjo, vaikka osaa jo kävellä (välillä tumpsahtaa pepulleen), tulla itse sängyltä/sohvalta alas. Takana pari kaatumista, joissa molemmissa sattui suuhun ja verta tuli aika paljon. Jo ennen näitä " pahempia" kaatumisia olin melko suojeleva ettei satuta itseään, mutta nyt on mennyt jo ihan liian pitkälle! vaikka vaan seisoo (ja aivan varmasti ei siitä kaadu), niin silti pidän ainakin paidan helmasta. Tämä rasittaa tosi paljon selkää ja omaa jaksamista, kun pelkään jotain sattuvan ja valvon /pidän kiinni. Mitenkähän osaisin relata?!?

Kommentit (3)

Vierailija

On tietysti kurjaa jos tulee verta tai kuhmuja, mutta lopulta vain murto-osa kupsahduksista on tällaisia. Yleensä selvitään pienellä itkulla ja harmilla.



Olen myös sitä mieltä, että on parempi antaa lapsen harjoitella kuin varoa ja estellä koko ajan. Meidän kuopuksemme on ollut innokas kiipeilijä alle vuoden iästä, ja olemme antaneet hänen kiipeillä. Totta kai kiipeilyä täytyy vahtia eri tavalla kuin muuta touhua, mutta tyttö on myös oppinut paljon. Hän esim. kiipesi jo 1,5-vuotiaana ketterästi köysitikkaita liukumäkeen.



Muumimamma sanoi joskus hyvin kun Vilijonkka yritti estää lapsiaan riehumasta: -Minulla on käsilaukussani lääkettä haavoihin. :)

Uusimmat

Suosituimmat