ekaluokkalaisen syrjintä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä esikoinen on nyt ekaluokalla. Luonteeltaan poika on ujo, arka, syrjäänvetäytyvä, ns hitaastilämpeävää lajia, ja ottaa aikansa ennenkuin rohkenee tehdä tuttavuutta. Tutummaksi tultuaan on kuitenkin hyvin reipas ja omatoiminen.

Eskarissa sai pari hyvää kaveria, joiden kanssa leikki myös koulun jälkeen.



Ehdin olla jo tosi hyvilläni, että se, että kuulumme eri uskontoryhmään kuin nämä kaverit, ei onneksi vaikuta millään tavalla.

Nyt ongelmaksi on muodostumassa se, että tämä " paras kaveri" on löytänyt uuden kaverin, ja poikamme jää syrjään.

(Ne muutama muu kaveri, joiden kanssa poikamme vietti aikaa koulussa ja koulun jälkeen, ovat hiljattain muuttaneet eri paikkakunnille.)



Toki käsitän, että se kuuluu tuohon ikävaiheeseen: etsivät ja laajentavat piiriä jne.

Poika on nyt pari viikkoa sanonut ( aikani tivattuani) että viettää välitunnit yksin, koska häntä ei huolita mukaan " jengiin" , jonka pojat ovat " perustaneet" .

Olen yrittänyt rohkaista poikaa tutustumaan muihinkin lapsiin koulussa ja suostutellut mukaan liikuntakerhoon, jotta saisi lisää kavereita.



Onko muilla kokemuksia vastaavasta?

Onneksi mitään isompaa kiusaamista ei ole (vielä) esiintynyt mutta huolissani olen jokatapauksessa. Ongelma tässä on poikamme arkuus, enkä haluaisi jäävän syrjityksi. Haluaisin jotenkin vahvistaa hänen itsetuntoaan, ettei ottaisi kaikkea niin voimakkaasti itseensä, herkkä kun on.

Kommentit (4)

Vierailija

Sekä pojastasi että myös sinusta hänen äitinään! Esikoisemme oli varsinkin eskarissa varsin samantapainen lapsi, ei ehkä silloin kärsinyt tilanteesta niin valtavasti, koska " katosi" ihan mielellään kirjojen mukana " mielikuvitusmaailmaansa" , mutta itse olin huolestunut. Otimme yhteyttä perheneuvolaan, jossa meille suositeltiin ns. kaverikoulua. Kyse on 7-9-vuotiaitten poikien ryhmästä, jossa harjoitellaan ryhmässä toimimista, tunteiden hallintaa ja ilmaisua ynnä muita " kaveruuden liikennesääntöjä" aikuisen opastuksella kerran viikossa. Lapset tuntuvat tykkäävän kerhostaan kuin hullut puurosta, kyseessä ei siis todellakaan ole mikään ryhmäterapia, vaan pojat leikkivät pelaavat, kuuntelevat satuja, juttelevat jne. Kaikissa tekemisissä on vissi tarkoitusperänsä, mutta niitä ei jatkuvasti jankuteta pojille kyllästymiseen asti. Koulusta saa myös " kotitehtäviä" , joiden avulla samoja taitoja harjoitellaan myös ulkomaailmassa.



Emme odottaneet koko jutusta oikeastaan mitään, mutta kokemus on ollut todella kiva ja minusta ainakin tuntuu, että poikamme on saanut uudenlaista rohkeutta ja varmuutta kavereiden kanssa olemiseen. Kannattaa kysäistä, onko teidän perheneuvolass vastaavaa (me asumme Espoossa)



ps. Vastaavia ryhmiä saattaa olla muunkin ikäisille ja myös tytöille, mutta en ole niistä kysellyt

Vierailija

Ymmärrän huolestumisesi. Olisiko hyvä jutella opettajan kanssa asiasta, kertoa huolestumisesi ja toiveesi. Hän voisi kiinnittää asiaan sitten koulussa huomiota ja auttaa kykynsä mukaan. Tällä voisi ehkä olla nopein vaikutus tilanteeseen.

Vierailija

eskarivaiheessa ohjaajilta joukkueleikkejä ja " pakan hajottamista" tarpeeksi usein, jottei klikkejä pääsisi pahasti kehittymään.



Runsaasti myös keskusteluja siitä millainen on hyvä kaveri.

Vierailija

ja poika myöskin. Toistaiseksi on pysynyt välitunnit yhdessä parhaan kaverinsa kanssa, mutta semmoista piirien etsintää on ruvennut luokan poikien kesken olemaan ja siinä ei poikani ole kovin " hyvä" , vaan tosiaan arka ja syrjästä seuraava.



Tuo yhteydenotto opettajaan on mielestäni hyvä neuvo. Samoin juttelisin tämän parhaan kaverin vanhempien kanssa tilanteesta. Ja miksei poikien itsensäkin kanssa.



Toivottavasti asiat kääntyy vielä hyvään suuntaan! Osaan täysin kuvitella miltä sinusta tuntuu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat