Työssäkäyvät äidit: eikö teillä ole ikävä lapsianne?

Vierailija

Itse kun olin töissä puoli vuotta taaperon ollessa pieni (isä oli tytön kanssa kotona), tunsin etten mitenkään saanut nähdä häntä tarpeeksi, vain tunti aamulla ja 2-3 tuntia illalla ja that' s it. Miten te muut raaskitte harrastaa ja ottaa omaa aikaa, kun se on " lapsiajasta" pois?!?

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

ja käy kaupassa kun lapsi ja mies touhuavat pihalla, lääkärissä työajalla, kampaajalla lauantaisin , aika usein päiväunien aikaan kuten muutkin viikonloppuostokset tehdään usein päiväunien aikaan, lapsi on useimmiten toisen vanhemman kanssa silloin. Meillä ei ole mummoja lähellä. t.11

Vierailija

Yksi erinomainen esimerkki on tämä " kotiäidit kuljettavat lasta kylässä ja se on pahasta" /" kotiäidit eivät yritäkään sosiaalistaa lapsiaan, vaan kiinnittävät heidät itseensä ja se on pahasta" .

Ilmeisesti vain päiväkoti hyväksytään sosiaalistajana?



Jossain aikaisemmin oli taistelu työäitien välillä. Toiset olivat sitä mieltä, että työssä käyvät, jotka ovat illat lasten kanssa ovat fanaattisia luusereita, jotka eivät anna lasten itsenäistyä ja isälle mahdollisuutta viettää aikaa lasten kanssa ja toiset sitä mieltä, että työssä käyvät, jotka harrastavat iltaisin jotain hylkäävät lapsensa vielä iltaisinkin.



Kotiäidit tappelevat keskenään siitä, pitääkö lasten saada virikkeitä vai ei. Ja riittääkö virikkeeksi tiskaamisen katselu vai pitääkö sen virikkeen olla jotain askartelun tyyppistä.



Työäidit valittavat siitä, etteivät kotiäidit tee kotitöitä vaan laiskottelevat olemalla pelkästään lasten kanssa. Ja sitten he vaativat kotiäitejä tarjoamaan lapsilleen virikkeitä vaikkapa päiväkodin muodossa.



Kotiäidit syyttävät kaikkia päiväkodissa lapsiaan pitäviä lastensa hylkäämisestä ja jo seuraavassa ketjussa kertovat etteivät vietä itse aikaa lastensa kanssa, koska lapset eivät tarvitse muuta kuin kotonaolemisen.



Tämä on skitsofreeninen palsta.

Vierailija

Ei ole työpäivän aikana! Päivällä on niin paljon tekemistä ja lapsi tykkää hoitopaikasta, ettei surua todellakaan tule. Lapsi suorastaan loistaa päästessään aamulla leikkimään toisten kanssa!



Ikävä iskee heti työpaikalta lähteissä, ei työpaikalla. Eli kun istuu autoon, niin tekisi mieli kaahata päin punaisia, jotta näkisi palleronsa nopeammin.

Vierailija

sinä et ehkä osannut aikanasi, mutta se ei tarkoita ettei me muut osata. jos sinä luuhasit kylissä ja ostoskeskuksissa, niin ok, mutta ei kaikki muut.

Minä teet kotityöt lasten päiväuniaikaan ja tiedätkös, minulla on JOKA päivä 12 tuntia yhteistä aikaa lasteni kanssa.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:


Tämä on skitsofreeninen palsta.




Ei tämä ole mikään yhtenäinen Palstamieli vaan kokoelma ihmisiä.




Kannattaisi kuitenkin opetella keskustelemaan asioista, tarkoittaen, että osataan kuunnella vastapuolenkin argumentit. Näissä palstan ' keskusteluissa' kirjoittajat tyrkyttävät omaa mielipidettään totuutena ja leimaavat toisinajattelijat huonoiksi ihmisiksi.



Vierailija

Lapsen aamuherätys klo 7, minun töihin lähtöni klo 8, töistä takaisin klo 17, lapsen iltatoimet alkoivat klo 19.



Nukutusta en laske " yhteiseksi ajaksi" , sillä se oli lähinnä tappelua...



t. ap

Vierailija

Mikä sun ongelma on? Mä ainakin jaksan enemmän olla lapsen kanssa kun mulla on OMAKIN ELÄMÄ ELI TYÖ! Saan älyllistä haastetta työpaikalla, väännän budjetteja ja olen taloushirmu....mielestäni ei ole tarkoiutus että nainen hoitaa vain lapsia. Sitä paitsi otan usein palkatonta vapaata ja vietämme pitkää viikonloppua, meillä on yksi lapsi joten aikaa hänelle riittää yllin kyllin, voiko useamman lapsen äiti sanoa samaa????????

Vierailija

Ei lapsia tehdä itseä varten ja sitoakseen lapsen itseensä monet ovat valmiita vaikka mihin äärimmäisyyksiin, ollaan jopa 6-7 vuotta kotona " lapsen vuoksi" vaikka taustalla on oma itsekkyys pitää lapsi lähellään jatkuvasti tai laiskuus mennä töihin.



Kotona vuosikausia kasvaneet lapset ovat keskimäärin jääneet paitsi monesta asiasta, mm. sosiaalistuminen on hidasta monissa tapauksissa. Äidit sitovat herkästi lapsen itseensä ovelin ja monin keinoin, kotihengettären rooli on yksi näistä keinoista.



On tutkittu, että lapsi jolla on vain äiti tärkein, kokee pelkotiloja ja menetyksen ahdistusta. Entä jos tuolle " ainoalle" tärkeälle tapahtuu jotain...



Ettekö ymmärrä te riippuvaiset äidit, että lastakin pitäisi ajatella?!?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat