**Keksiviikkona SYYSäidit04**

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Sivut

Kommentit (36)

Vierailija

Lempi-Ilona:

[quote]




" Täytyy hoitaa kolmea kokopäiväistä työtä samaan aikaan: kotityötä, ansiotyötä ja ulkonäkötyötä. "



...juu ja mä en saa edes tuota kotityötä tehdyksi.... vaikka ulkonäkötyöstäkin olen ottanut loparit jo aikaa sitten.



- täällä on nyt kumman hiljaista, mulla on korvatulpat ;)

Vierailija


Leppikselle iso halaus!!!Käytte nyt hoitajaan tutustumassa ni sulleki varmaan tulee parempi olo kun tiedät kenelle olet Kepan viemässä.Ja pph:lla on vähemmän lapsia ja enemmän aikaa ni hyvin Kepalla siellä menee.Ja mieti että viikossa Kapa on enemmän päiviä kotona ja ajattele miten monta,monta,monta tuntia enemmän kotona!!!



jatu

Vierailija

Mulla on kans noita syyllisyysjuttuja, tänään viimeksi yksikseni mietin, että miks tää äitiys on oikeen syyllisyydenverkko. Neiti lueskeli kirjaa ja välillä huuteli uu uu jollekin kivalle kuvalle, minä siivosin keittiön ruokasotkuja ja koin niin huonoa omaatuntoa, kun en ollut juuri siinä jakamassa niitä kirjan ihania juttuja. Mulle se tulee niin pienestä, vaikka töihin mulla ei oo mikään kiire (en siis haluu) ja pääasiassa pyörin ton riiviön kanssa päivät lattialla, niin silti se tulee niin pikku jutusta.



Laina meillä on ihan järkyttävä ja siitä kuiteski huoli, mut töihin en halua vielä lähteä.Taas mennään...

Vierailija


Hieno juttu Pile:)



Ja olen unohtanut onnitella Mimmulia ja Ankkista asuntoasioiden selkiintymisestä!



Meilläkin takana hyvä yö, vain kaksi syöttöä ja yleistä käninää vasta viidestä alkaen, nam. Yöunen merkitystä ei taideta sittenkään turhaan korostaa, ihan eri fiiliksellä sitä jaksaa olla tässä päivässä mukana.



Töihin meno, aihe, joka aiheuttaa tuskaista mietintää joka viikko. Loppukädessä ollaan tultu ihan hyvin toimeen, ehkä tähän vaikuttaa se, että ei mun tulot ennen raskauttakaan kovin suuret olleet, kun opiskelin ja tein töitä. Luulenpa että se on aina vaikeampaa kun on ensin tottunut kunnon palkkaan ja sitten täytyisi tulla toimeen muutamalla sadalla. Eniten minua tässä haittaa se, että vaikka rahat ovat yhteiset niin sellainen " oma kivan" tekeminen on vähän nihkeetä, kun sekin pitäisi tehdä miehen rahoilla. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta kyllä sitä enemmän ajattelee että tarviikos mun just nyt mennä kampaajalle ja tarvitsenko minä varmasti tuon uuden paidan ym. kun sen periaatteessa toisen ansaitsemilla rahoilla ostaa. Ennen on kuitenkin ollut itsellä se raha noihin juttuihin.



Aikaisemmin oltiin ajateltu että menisin töihin vuodenvaihteessa, jos siis vain töitä löytäisin. En kuitenkaan halua missään nimessä viedä MOttia hoitoon, jos tilanne on muutaman kuukauden päästä yhtä epävakaa kuin se on nyt. Ensisijaisesti haluan edes jonkinmoisen ruokavalion löytää. Ja toisaalta jos lapsi olisi edes parivuotias, niin voisin ehkä paremmin luottaa siihen, että lapsi selviää hoidossa ja ehkä osaa jo sanoa niin paljon, että kommunikoi paremmin. Pitkä matka meillä on siihen, että saadaan MOtti hoitoon totutettua, niin vähän kun on ollut meistä erossa. Niin ja mies on kyllä kanssani ihan samoilla linjoilla, mutta välillä tuntuu sille, että ikävää kun mies joutuu tehdä tosi paljon töitä, kai se kyllä tekisi niitä yhtä paljon kuin nytkin vaikka minä olisin töissä.



Vanhempani kannustavat minua olemaan kotona jos vain taloudellisesti selviämme. Ovat kummatkin akateemisesti koulutettuja ja äitini on aina palannut työelämään heti äitiysloman päätyttyä. Sanoo nyt päälle 45 vuotiaana että katuu sitä todella paljon, töitä kun on kerinnyt tehdä niin paljon sen jälkeenkin ja lapset ovat kasvaneet ihan liian nopeasti. Heidän mukaansa myös nykypäivän työelämän vaatimukset ovat sitä luokkaa, että pienen lapsen kanssa niistä selviytyminen voi olla muutenkin haaste, no he ovatkin johtotason tehtävissä että ehkä se vaikuttaa.



Itse kaipaan työntekoa jollain asteella ja tämä opiskelu tässä kotioloissa on jollain tavalla lievittänyt sitä tuskaa, saa aivoille jotain käyttöä. En tokikaan tarkoita ettei sitä kotona saa,mutta se on minulle sellainen tärkeä maailma jonne vaipan tuoksu ja kiukuttelu eivät yllä. Ihannetilanne minullekin olisi löytää työtä, jota voisin tehdä kotona. Siitä on kokemusta ennenkin ja se sopii minulle. Myös jonkinmoiset pienet iltatyöt kiinnostavat, mutta vielä en ole sopivaa löytänyt. Ehkä vuodenvaihteen jälkeen etsiskelen jotain sellaista, mutta kuitenkin niin että MOtti hoidetaan kotona.



Tässä ajatuksiani, kauhialla vauhdilla ja suodattelematta kirjoitettu.



Nyt katsomaan eläimiä, toivottavasti ovat siellä missä pitääkin;)



Aavis ja MOtti

Vierailija


Meidän Antsa on tuntunut sopeutuvan hoitoon oikein hyvin. Tällä viikolla oli vain kaksi hoitopäivää ja ensi viikolla kolme. Päiväkoti on kyseessä, mutta Antsa sattuu tällä hetkellä olemaan siellä ainoa alle 2- vuotias (Ryhmis onkin täynnä pikkutaaperoita), joten hän saa oikein erityishuomiota ja tädit kilpaa sylittelevät ♥ . Mahavaivatkin tuntuvat kaikonneen, mutta hammaskärty tuntuu vaivaavan.



Jäin kuitenkin taas miettimään tuota pystyynnousemista (puuttuvaa sellaista), kun päiväkodissa kovasti kyselivät, että koskako ne isommat taas nousivatkaan ja miksi ei Antsa tunnu ollenkaan olevan innostunut tukea vasten nousemisesta. peppukiitää omintakeisella tyylillään ja välillä tosin nousee kyykkyvilteen. Vastasin kyllä, että poika vain taitaa lähteä liikkeelle aivan omalla aikataulullaan. Huomenna vie mies keskimmäisen fysioterapeutille (thn lähetti lättäjälan vuoksi :)), ottaa luonnollisesti Antsan mukaan ja kyselee sitten samalla, josko pitäisi alkaa tutkimaan. Jännä, miten toisten mielipiteet vaikuttavat.



Työssäkäyminen on mukavaa, sama vika minulla kuin simamilla. Ja totta; kotiin tullessa on työpäivä uus. Itseni laittamiseen ei minulla silti kolmatta päivää mene, pitäisiköhän ryhdistäytyä..? ;))



Tomera: hauska juttu, Antsakin sanoo " hauva" . Tämä hauva on meidän koiruutemme, sekarotuinen pystykorva 2v, joka viettää osan ajastaan (aina jos olemme pois kotoa) häkissä (isossa sellaisessa) pihalla.



Mieheni hyviä puolia olen minäkin syysmammoille toitottanut jo joitakin kertoja. Tällä hetkellä päälimmäisenä ovat hyvät isäominaisuudet, huumorintaju ja herääminen yöllä :)



Hyvää Yötä kaikille!



Saamuska ja nukkuvat lapsoset 1v, 6v ja 7v.

Vierailija


Meillähän tämä yö-elämä on aiheuttanu sitä jaksamatomuutta ja jotenkin se " pakko jaksaa" tunne on niin tuttu.Väillä vieläkin on niin poikki että se väsymys on jo ihan fyysistä kipua ja varsinkin sillon tulee mieleen että jos ois töissä,ei tulis mitää.

Mutta se että joku tajuaa tilanteen tuntuu nii hyvältä.Muistan kun yksi kaveri oli aidosti huolissaan mun jaksamisesta ja meidän parisuhteesta..Että joku ajatteli sitäkin miten meidän perhe selviää siitä että äiti ei nuku koskaan.

Itseä pelotti myös se että mitä tapahtuu sen pakko jaksaa vaiheen jälkeen koska loputtomiinhan sitä ei jaksa!Nyt onneksi näyttäis että pahin aika olis ohi..Typy nukkuu ja päivissäkin on joku rytmi.Äiti roikkumista taas ilmassa,mut ehkä tuo nuha ja hampaat...välillä kyl täytyy mennä karkuun.tänäänkin menin makkariin typyä piiloon-hyi mua!!Mut välil on pakko!!

Tuleehan niitä valvomis vaiheita,ainaki pojalla oli,mut tuskin nyt enää sellasta 10kk tunnin välein ylös..



Jaksua kaikille!!



jatu

Vierailija

Olin kaverin kanssa aamupalalla Ikeassa, hyvän aamiaisen sai 2 eurolla ja Lintsu sai letun jota nakersi tyytyväisenä. Siis käytiin me myös myymälässäkin :))



Työ/koti-keskustelu

Joo teillehän täällä olen p..saukisuutta noitunut ja sama tahti jatkuu. Olen oikeutettu liiton työttömyyskorvaukseen (irtisanottiin raskausaikana) ja arvatkaa onko kiusaus suuri ilmottautua työttömäksi paremman rahan toivossa. En uskalla ilmottautua, koska en halua vielä mennä töihin. Kitkutetaan niin pitkälle kuin pystytään/jaksetaan tätä senttien venytystä. Vasta pari kuukautta olen oikeasti nauttinut kotonaolemisesta, Lintsun kanssa on nykyään kiva reissata ja puistoilla niin ei tarvii höperöityä täällä kotona.

Työ ei ole koskaan merkinnyt mulle muuta kuin palkkapäivää, en siis vissiin ole löytänyt vielä omanlaista työtä tai sitten sellaista ei olekaan.



Leppis, hyviä puolia mun mielestä on että Kepa pääsee pph:lle jossa varmaankin rauhallisempi meininki kuin tarhassa ja on pehmeä aloitus kun hoitopäiviä vain kolme viikossa. Kepa voi yllättää sinut iloisesti ja viihtyä hoidossa hyvin. Pääsettekö yhdessä tutustumaan hoitopaikkaan ? Sekin varmaan helpottaa aloittamista.



Jatkan surffinkia, ihkut syys-siskot :o)



Hilu

Vierailija

Olen käynyt teitä välillä katsomassa, mutta kaikki aika on menny nyt uusien rattaiden etsimiseen. Tarttis saada toimivat pelit, kun vanhat (1v vanhat) hajoo käsiin.



Oltiin tänään kerhoilemassa, mutta neiti väsähtää siinä touhussa ihan totaallisesti. Tunnin kerhoilun jälkeen tytteli hieroo silmiä, pyytää tissiä ja tietty vilkuttelee kaikille ja näyttää ovea, että nyt riitti. Mitenköhän päiväkotia kestäis, jotenki se melu ja meininki väsyttää tuota ihan älyttömästi.



Aha itkuhälytin käy, taas mennään, palailen.

Vierailija

Hyvin nukuttu yö, tyttö lähes terve ja kahvi tulossa. Voisiko parempaa aamua olla :)



Keksejä ei taida kaapistä löytyä päivän kunniaksi ;)



Pile

Vierailija

mihin järjestelyihin siis olen tyytyväinen? Teen kotona töitä, joten laskisin itseni rajalla kävelijäksi, puoliksi työelämässä ja puoliksi kotona.



K

Vierailija

Pikaterveiset taas täältäkin.

Meillä myös koko porukka taudin kourissa! Nyt on alkanut mulla ja pojalla helpottaa, mutta mieheen on vasta iskenyt. Kaikenlisäksi hänen työpaikallaan on myös jotain pöpöä liikkeellä kun vähän jokainen sieltä on kipeänä... Kivaa, saadaan kohta jotain uutta tautia taas!



Sitten poika on päättänyt että hän ei tarvitse enää unta päivisin, eikä kyllä paljoa yölläkään! Päiväunet kestää nykyään 20min. Yöunille poika menee n. klo 20.00 ja herää sieltä 24.00 jonka jälkeen valvoo pari tuntia, sitten nukahtaa taas ja nukkuu aamukahdeksaan saakka. Meillä siis rytmi aivan totaalisen sekaisin enkä ymmärrä mistä johtuu kun ei olla tehty mitään uutta mikä voisi vaikuttaa. Toivottavasti tämä on vain nopeasti ohimenevä jakso koska äiti alkaa olla hieman väsynyt!



Ja äidistä puheenollen:

Minä kävin eilen kaverin kanssa kokeilemassa joogaa. Saatiin vapaaliput ja päätettiin lähteä kokeilemaan. Ajattelin ennen että jooga on sellaista rauhallista venyttelyä ja rentoutumista, mutta sehän olikin kovaa työtä! Vaikeita asentoja, tasapainoilua, hengitysharjoitusta, venymistä joka suuntaan, tiukkaa lihastreeniä... Ja kun kaikkia piti muistaa harjoittaa samaan aikaan. Kyllä sai miettiä koko ajan mitä tekee ja ettei päästä vatsaa löysäksi tai selkää notkolle tai hengitystä katkonaiseksi..... Voih, ei ollut ihan mun laji, mutta tuli ainakin kokeiltua! Ja hyvä mieli kyllä jäi!



Olen taas ollut niin kauan pimennossa etten tiedä mistään mitään! Vielä kun kerkeisi edes vähän lukemaan pinoja.



Tänään vaan omaa napaa... Mutta nyt meillä toimii kone taas joten koitan tsempata ja tulla taas vähän useammin vierailemaan...

Tosin se voi olla vaikeaa pojan unien takia! Katsotaan mihin suuntaan ne menee! Noin nyt se sieltä heräsikin, täytyy mennä taas!



Sittis

Vierailija


Se, että syyllistää itseään ja pitää omituisena, kun ei jaksa. Meillä vielä on tuntunut siltä, että muut ajattelee meitä saamattomina ja väsähtäneinä. Eivät tunnu tajuavan tätä meidän arkea. Ei sillä, että meillä ois niin rankkaa, kun ei ole niitä allergioita yms. mutta onhan ton esikoisenkin kanssa ollut mietittävää. Jotenkin tuntuu, että myötätuntoa ei ole kovin monesta paikasta tullut, ihmettelyä vaan. Nyt toi päiväkoti tuntuu ihan pelastukselta, kun siellä ymmärretään ja alkaa löytyä ihmisiä jotka tukee meitä ja ymmärtää. Tuntuu, että kaveritkin vaan ihmettelee ja ehdottelee omituisia juttuja tai eivät kommentoi juuri mitenkään. Joskus tuntuu, että vähättelevät meidän tilannetta. Ehkä nyt, kun olen puhunut mahdollisista jatkotutkimuksista, niin alkaa tulla niitä juttuja, että ovat miettineet tilanteen olevan vähän erilainen kuin normaalissa lapsiperheessä. Kiva tietty kuulla edes nyt, etteivät ihan ole ajatelleet mun koko ajan liiottelevan ja " kerjäävän huomiota" .



Nyt nukkumaan...



T: Ynis

Vierailija

Meiltä jäi Hullut päivät väliin, kun nukuttiin aamulla 8.00 saakka. Jäi toppapuvut ostamatta, mutta eipä väliä, kun sai nukkua!



Työasioista: Hyvä puheenaihe. Minähän aloitan työt 3 viikon päästä. Kepa menee perhepäivähoitoon, hoitajaa ei olla vielä tavattu. Ainakin tämän vuoden loppuun teen 3 päivää viikossa, katsotaan sitten jatkoa.



Kieltämättä tuntuu todella pahalta viedä Kepa hoitoon. Kun ajattelen, että hän joutuu yht´äkkiä äidin helmoista jonkun vieraan kotiin, niin meinaa sydän haljeta tuskasta. Varsinkin, kun äiti on niin kovin tärkeä tällä hetkellä. Mutta meillä taloudellinen tilanne on sellainen, että pakko on töihin mennä. Juuri ja juuri saatiin kitkuteltua, että tänne asti sain kotosalla olla. Sitten on kaikkea muuta, esimerkiksi asuntoahdistus, joka pahimmin iskee viikonloppuisin, kun ei saa mölyltä nukuttua. Toiveet siitä, että koti olisi paikka, jonne olisi mukava tulla, pakottavat töihin. Kaksi asiaa kilpailee: Ollako kotona Kepan kanssa vai tavoitella hänelle turvallista ja mukavaa kotiympäristöä? Kumpikin olisi hänen vuoksi tehty.



Toisaalta mietin, että Kepalle voi olla ihan hyväkin olla muitten lasten kanssa, oppia hieman sosiaalista kanssakäymistä, rohkeutta jne. Se jää äidin kanssa kotona ollessa melko vähälle. No, tähän joku sanoo, että äidin läheisyys on tärkeämpää, ja tottahan se on.



Onnittelen niitä, joilla on mahdollisuus antaa lapsen olla kotihoidossa. Monellahan lapsen hoitajaksi on jäänyt myös mies tai mummu tmv. Varmasti hyvä ratkaisu sekin.



Välillä tuntuu, että töihin menevät äidit tuomitaan: Kuinka voi hylätä lapsensa? Se tuntuu todella pahalta. Jos se minusta olisi kiinni, olisin Kepan kanssa kotona maailman loppuun saakka!



En nyt voi enää kirjoittaa, ajatukset meni solmuun ja tuli itku,



Leppis

Vierailija


Ettekös te ollu just 1v päivänä kuvassa,eli 3viikkoo meni valmiisii kuvii??



Pöh!mä en edes päässy stockan lähelle tänää,mut jos huomenna kuvaa päästää ni sit kyllä!!



jatu

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat