Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äidin väsymys

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Onko muita väsyjä äitejä palstalla? Kiva olisi lukea muidenkin kokemuksia uupumuksesta, mistä johtuu ja miten olette kenties helpottaneet kotitaakkaanne (lastenhoito, kotityöt yms). Hyvin harvoin avattu keskustelunaihe:)

Kommentit (8)

Vierailija

Meillä lapset 2v4kk ja 8 kk. Nuorempi lopetti pari viikkoa sitten yösyönnit, joten tällä hetkellä olen jo selvästi levänneempi.



Meidän perheen selviytymiskeinoja:

- Isoäiti hoitaa lapsia paljon, ihan omasta toiveestaan.

- Esikoinen on osan viikkoa hoidossa.

- Mies hoitaa toista lasta, kun minä hoidan toista, aina kotona ollessaan. Välillä toinen meistä lähtee ulkoilemaan molempien lasten kanssa, jotta toinen saa levätä rauhassa tai tehdä omia juttujaan.

- Pääsääntö on, että mies hoitaa kaupassakäynnit, minä siivoan, molemmat kokkaavat ja ruokaa tehdään sen verran, että siitä riittää useammalle päivälle.

- Jos laiskottaa tai on kiire, lapset syövät purkkiruokaa ja vanhemmat valmisruokia, tai sitten mennään yhdessä ravintolaan.

- Molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus harrastaa. Menot kirjoitetaan seinäkalenteriin kaikkien nähtäviksi, jottei tule päällekkäisyyksiä.



Muistan, kuinka vaikeaa lapsia oli jättää ensimmäisiä kertoja isoäidinkin hoitoon. Ajattelin kuitenkin, että on tärkeää, että heidänkin välilleen muodostuu läheinen suhde ja joka kerta on mennyt tosi hyvin. Esikoinen jumaloi isoäitiään. Jos on käytettävissä joku vaihtoehtoinen lastenhoitaja, tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti käyttää.



Luin jostakin, että ensimmäisenä vauvavuotena parisuhteen tilasta ei kannata vetää mitään johtopäätöksiä ja se on mielestäni tosi hyvin sanottu! Mainitsin tästä miehellekin ja sen jälkeen oli taas yksi stressinaihe vähemmän. Väsyneenä moni asia ärsyttää, mutta kun muistelen yllä sanottua, alkaa naurattaa.



Voimia itse kullekin!

Vierailija

Meillä 2 lasta: 11kk ja 3,5v.



Vuoteen en ole nukkunut yhtään yötä kokonaan. Imetän 1-2 krt yössä pienempää. Menin vieläpä töihin, kun yrittäjä olen... Huoh. Ei jaksa täällä töissäkään olla pirteänä.



No meillä selvitään arjesta näin:



-Kotityöt jaetaan.

-Mies hoitaa kaikki pyykit ja yleensä perjantaisin tekee isomman siivouksen lasten kanssa.

-Meillä syödään jonkin verran eineksiä viikolla.

-Lapset menee nukkumaan arkisin 19.30-20.00 niin jää omaa aikaa olla vaan ja hoitaa parisuhdettakin.

-Mummi tulee apuun ja ollaan oltu 4 krt vuoden aikana ystävien kanssa viettämässä iltaa.

-Sunnuntaina ollaan vaan koko porukka melkein koko päivä sängyllä löhöämässä.

Vierailija

Oma vauvani on vasta 3 kk ja on nukkunut alusta alkaen todella huonosti. Heräilee ja syö usein. Nyt kun pari yötä sitten siirsin hänet nukkumaan meidän sänkyyn, nukkuu kyllä huomattavasti paremmin, että ehkä asiat sen suhteen on menossa parempaan suuntaan. Pahinta on parin kolmen tunnin iltaitkut, jotka on lähes joka ilta. On todella raskasta yrittää nukuttaa ja rauhoittaa vauvaa joka vaan huutaa pää punaisena. Haluaan ainoastaan rintaa ja sylissä olemista. Vähän iltavaivoja mutta periaatteessa ei mitään hätää, sellaista kiukuttelua vain. Jokainen äiti kuitenkin varmasti tietää miten raskasta on kuunnella oman vauvan itkua, haluaisi auttaa mutta kun mikään ei toimi. Hän on jonkun verran itkuinen myös päivällä, mikä tietysti rajoitta aika paljon mun menoja. Työntelen vaunuja pari tuntia päivässä, että saamme ulkoiltua ja pääsen pois kotoa. Mitään muita harrastuksia ei ole. Mieheltä ei saa mitään apua. Hän ei jaksa vauvan iltaitkuja yhtään, joten tavaksi on tullut, että herra makaa sohvalla tuijottamassa telkkaa ja minä sulkeudun huutavan vauvan kanssa makkariin nukuttamaan sitä. Suunnattoman ärsyttävää. Pahinta on kuitenkin se, että mieheni kaksi lasta asuvat meillä, ja vaikka he ovat jo kouluikäisiä, heidän jälkiensä siivoiluun, ruoanlaittoon, läksyihin jne jne menee ihan kamalasti aikaa JA energiaa. Mies ei ymmärrä tätä ollenkaan, vaan olettaa että lapset hoituvat jotenkin itsestään. Tai että kun minä kerran kuitenkin olen kotona, niin kyllähän se kaupassa käynti ja ruoanlaitto ja siivoilu siinä sujuu ohessa. Olen suoraan sanottuna ihan loppu. Yhden lapsen kanssa vielä jotenkin menis, mutta tuntuu turhauttavalta kun joutuu vielä toisten lapsiakin tässä hoitamaan. Isovanhempia tai muuta apua ei ole. Mies ei suostu enää lapsenvahdiksi, koska kerran kun menin leffaan kavereiden kanssa, vauva oli huutanut meilkein koko ajan. En pääse mihinkään täältä kotoa, en ehdi tekemään mitään älykästä tai kehittävää, puhumattakaan mistään omasta ajasta siivouksen, ruoanlaiton ja kodinhoidon lisäksi. Pari kertaa meillä on ollut lapsenvahti että olemme päässeet miehen kanssa ulos syömään. Hänen mielestään olen kiittämätön, kun erehdyin kerran sanomaan että kotona on vähän raskasta olla, kun kuitenkin olen pari kertaa päässyt hänen kanssaan ulos ja kaksi kertaa vauvan syntymän jälkeen karin kanssa leffaan. Tunnen kyllä suoraan sanottuna olevani arjessa todella todella yksin. Ja väsynyt.

Vierailija

Oma poika on nyt reilut kaks kuukautta ja muutama todella paha päivä on ollut. Yks aamu vain itkin vauva sylissä kun en enää jaksanut. Onneksi mies pysty jäämään pariksi tunniksi kotiin ja sain kerättyä itseni kasaan. Eilen en voinut ajatella mitään muuta kuuin nukkumista. Miehen tultua kotiin menin suoraan yöunille. Isä syötti pojalle pullosta ja itse sain nukuttua.



Kotityöt on aika rempallaan. Se harmittaa suunnattomasti, mutta tehdään se mikä pystytään. Aikaa vain on vuorokaudessa ihan liian vähän.



Kyllä varmaan suurinta osaa äideistä ainakin jossain vaiheessa väsyttää. Äitien vain pitäis olla jotain ihme pakkauksia jotka suoriutuu kaikesta, joten moni on vain hiljaa. Omankin äitini kommentti väsymykseeni oli, että mikäs siinä tervettä lasta hoitaessa. Niin ja hänen mielestään minun pitäisi tehdä joka päivä miehelle ruoka valmiiksi kun hän tulee töistä. Onneksi mieheni ei edes odota mitään sellaista.



Nimimerkillä en muista koska olisin viimeksi nukkunut koko yön.

Vierailija

Minulla on, ainakin toistaiseksi :) se ylellinen tilanne, että lapsia on vain tuo yksi 5kk:n ikäinen. Niinpä teenkin näin päivisin aina niin, että kun vauveli nukahtaa päiväunille, hiippailen itse keittiöön syömään ja sitten vauvan viereen päikkäreille. Siinä samalla voi sitten nukuttaa pienen takaisin unille, jos sattuu liian aikaisin heräämään. Päiväuniennätyksemme on 4 h !, mutta normaalinpaa on sellainen 1-2 h. Jaksaa sitten iltasella vähän seurustella miehenkin kanssa vetämättä pultteja joka asiasta... Jos siis vain mahdollista ja vauveli nukkuu päikkärit, sinne vaan viereen koisimaan.



Pikkuinen nukahti juuri puoli tuntia sitten ja nyt on oma masu täynnä, joten taidan lähteä pikku torkuille...

Vierailija

eli vertaistuki oli parasta lääkettä. Ystäväpiirissä on monta saman ikäisen vauvan äitiä, ja heidän kanssaan jutteleminen ja kokemusten vaihtaminen oli terapeuttista. Kun sai puhua jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka tasan tarkkaan tiesi miltä tuntuu, helpottui oma olo kummasti. Tiesin, etten ole yksin tämmöisen tilanteen kanssa, vaan ihan samalla tavalla muutkin äidit painivat samojen ongelmien kanssa. Yhdessä onkin hyvä miettiä erilaisia ratkaisuja vauvan uniongelmiin tms.. ja eikä se naurukaan ole pahasta :) kun joskus jaksaa vetää kaiken huumorilla, saa taas uusia voimia kummasti!



Myös ystävien näkeminen viikottain on ollut sellainen piristysruiske.. Kun ei jää yksin kotiin ihmettelemään, vaan tekee ja on aktiivinen, huomaa, ettei ne asiat aina niin huonosti olekaan. Aloitimme tytön kanssa myös vauvauinnin pari kuukautta sitten, ja sekin on ihana harrastus arjen keskellä. Mistään ei tule niin hyvälle tuulelle, kun näkee miten vauva nauttii vedessä olemisesta. Se on yhtä hymyä ja naurua, ja mitä enemmän niitä hyviä hetkiä on, sitä vähemmän jaksaa murehtia :D

Vierailija

jatkuvat yöheräämiset ja siitä johtuvat katkonaiset yöt olivat/ovat pääsyynä minun väsymykseen. Yöllä joutui pahimmillaan heräämään tunnin välein, ja aina heräämisen jälkeen meni joskus puoli tuntia, että pääsin takaisin uneen. Kokonaista, yhtäjaksoista unta tuli parhaimmillaankin vain 2-3 tuntia ja kaiken tämän päälle oli vielä yösyöttöjä 2. Siinä menikin pää sekaisin ja kaikki ahdisti, itketti ja masensi. En jaksanut tehdä yhtään mitään muuta kuin hoitaa vauvaa. Kotitöitä oli pakko jaksaa tehdä silloin tällöin, eikä auttanut vaikka kuinka miehelle yritin selittää, että tarvitsen apua häneltä entistä enemmän.



Tilanne tulehtuikin todella pahaksi, ja pahimmillaan tappelimme viikon aikana joka päivä jostakin. En vain yksinkertaisesti enää jaksanut mitään muuta. Jatkuva itkeminenkin vei ne vähäisetkin voimat. Olin jo kuilun partaalla ja puhuin erosta, ja siitä, että tyttö jäisi isälleen, koska heillä olisi paljon parempi olla ilman minua. Tunsin olevani niin loppuun ammennettu, ettei minulla olisi enää mitään tarjottavaa kummallekaan.



Sitten äitini puuttui asiaan, ja tuli meille kahdeksi viikoksi antamaan ensiapua minun väsymykseeni. Hoitelin yösyötöt, mutta aamuisin äiti heräsi vauvan kanssa touhuilemaan ja minä sain nukkua. Äiti myös siivosi ja laittoi ruokaa, niin että minä sain keskittyä vain ja ainoastaan voimien kasaamiseen. Se auttoikin ja tuon jälkeen on asiat menneet paljon paremmin.



Siirsimme myös n. kuukausi sitten vauvan omaan huoneeseen nukkumaan. Nyt meidän yöt ovat parempia, ja annan iltaisin ennen kuin menen itse nukkumaan, vauvalle vielä riisivellin, että jaksaa paremmin nukkua. Yösyöttöjä ei olekaan enää kuin yksi, joten saan itsekin nukkua pidempiä pätkiä. Joskus yöt on edelleen hankalia, ja joudun heräämään useaan otteeseen yöllä, mutta kun silloin tällöin saan nukkua kunnolla, jaksaa taas muutaman huonomman yön.



Nyt tyttö on pian 6 kuukautta, ja oma olokin on taas hyvä ja virkeä. Toki vieläkin on päiviä, jolloin itkettää ja ahdistaa kaikki, mutta yleensä seuraavana päivänä on taas parempi olla. Vauvalle on myös löytynyt kuin itsestään oma rytminsä, joten sekin helpottaa kovasti.



Omaa väsymystään pitää hoitaa ja apua pitää pystyä pyytämään. Ei ole mitään järkeä kärsiä yksin, ja antaa tilanteen mennä niin pahaksi kuin se meillä meni. Jos vain olisin ymmärtänyt pyytää apua aikaisemmin, olisi varmasti pahimmilta vältytty. Nyt olen senkin oppinut, ja jos joskus tuntuu vaikealta, sanon sen suoraan enkä koita lakaista tunnetta maton alle.

Vierailija

Itselläni 3 lasta 4 vuoden sisällä ja väsymys on ollut kovaa, mutta ilokseni voin kertoa että vaikka tää kolmonen on vasta 6vkoa, väsymys ei enää ole yhtä paha kuin ekan tai tokan lapsen kohdalla! =)

En tosin ole nukkunut läpi yhtään kokonaista yötä yli 4 vuoteen, jos yhdellä yöherätyksellä on joskus päästy, on elämä ollut juhlaa sinä päivänä!

Pari ekaa vuotta kuljin kuin unessa,koti oli kamalassa kunnossa, enkä jaksanut välittää mistään, vaikka itseä harmitti tuo sotku ja kaaos. Lopulta olin niin uuupunut että hain apua kotipalvelulta että saimme elämämme ja kotimme jonkinlaiseen ruotuun. Käytimme kotipalvelua vuoden ajan.

jotenkin siihen yövalvomiseenkin tottuu, ja todellisuudessa nää lapset on pieniä vaan hetken , joten niistäkin hetkistä pitäisi yrittää nauttia vaikka raskasta olisikin! Kyllä se aikanaan helpottaa! Paljon jaksamista vaan ja koita hommata jostain apua lasten tai kodin hoitoon, vaikka kerran viikossa pari tuntiakin, sekin helpottaa kummasti! Itse nukuin ne pari tuntia kun joku tuli katsomaan lapsia silläaikaa.



Ja eihän meidän tarvitse olla mitään täydellisiä superäitejä, vaikka itsestä tuntuu että kaikilla muilla menee paremmin ja muilla ei näytä olevan koskaan kotona sotkuista yms....On muillakin ! Usko pois!!! =DDD

Uusimmat

Suosituimmat