----HELMISTEN KESKIVIIKKO----

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (11)

Vierailija

En päässyt eilen tänne, ja voi mitä uutisia täällä onkaan. Ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin että otan osaa ja ajatukseni ovat teidän ja pienten enkelienne kanssa, Nande ja Trust. Lähetän teille oikein paljon voimia ja kiitän että olette olleet täällä kanssamme.



Austen

Vierailija

Luin ketjuja taaksepäin...



Nande ja Trust; olen kovin pahoillani! Syvät osanottoni täältä kymenlaaksosta päin sinne teille lähetän. Ei aina oikein jaksa ymmärtää tätä elämän tarkoitusta miksi kaikki kaunis katoaa niin nopeasti pois.



Itse olen menettänyt murrosikäisenä oman äitini hän sairastui syöpään. Ja tiedän että vaikka ikävä ei ikinä haihdu pois niin aika tekee ihmeitä ja kultaa muistot.



VOIMIA kovasti!



t. Hellu

Vierailija

Kyllä nuo suru-uutiset saa ajatukset sekaisin. Vähän väliä tulee mieleen nanden ja trustin menetykset ja hirveän ahdistunut ja apea olo. Mietin mistä he saavat voimia jaksaa surun yli...

Tuntuu että omasta masusta jokainen potku ja muljahdus on todella odotettu ja arvokas. Sitten kun on hiljaista masussa niin tulee pelko..



Pikkuhiljaa alottelin kelan papereita täytellä. Mulla alkaa äitiysloma 31.12 (30 päivää ennen laskettuna) mutta jään joululta kotia ja pidän lomapäiviä siinä ne välipäivät.



Täällä kans alaselkää pakottaa aika kivasti. Mutta pakko jaksaa vielä.



Matilda &Taimi 23+2



Vierailija

kamalan surullisia uutisia täällä! osanottoni trustille ja nandelle, en pysty kuvittelemaan sitä tuskaa mikä teillä nyt on. toivon teille paljon voimia ja kaikkea hyvää tästä eteenpäin!



omassa navassa ei juurikaan uutta. vaavi potkii tosi kovaakin jo välillä ja meinaa tulla pissat housuun kun potkii välillä virtsarakkoon! tänään on iltapäivän särkenyt masua kun tuli kierreltyä hulluilla päivillä liian kovaa tahtia ilmeisesti.. nyt jo hellittää kun olen vaan levännyt illan. kahden viikon päästä 4d ultra ja sitä odottelen malttamattomana! toivottavasti kaikki kunnossa! jotenkin sitä pitää jo rakenneultrassa käyneenä aika varmana että kaikki olisi hyvin, mutta taas surulliset uutiset toivat esiin sen ettei niin välttämättä kuitenkaan ole.



hyvää illanjatkoa helmiksille!



Omeli + SuloElmeri 22+2

Vierailija

omakin olo on melko maassa, ei millään jaksaisi enää yhtään suru-uutista. Ei hetkeä, ettei ajatukset olisi omassa masussa ja pikkuisen voinnissa. Kummasti ne liikkeetkin vähenee kun oikein rupeaa tarkkailemaan =(



Vaan elämä jatkuu kuitenkin, toivotaan että nyt olisi tässä porukassa kaikki murheelliset uutiset kuultu.



Mulla on alkanut selkää särkeä jatkuvasti, vaikka tukivyötäkin olen nykyisellään käyttänyt päivittäin. Kuinkahan sitä jaksaa vielä kuukausitolkulla töissäkin istua. Millään ei viitsisi pienessä työyhteisössä kovin vähästä saikullekaan jäädä, joutuvat sitten muut tekemään munkin hommat.



Pari päivää olen harkinnut kantoliinan hankkimista, joskos kokeilisi. Esikoisella oli rintareppu, mutta poika oli sen verran potra ettei kovin pitkään jaksanut kanniskella. Todennäköisesti ostan jonkun suht. halvan liinan ja mikäli tuntuu mukavalta niin sitten vaikka uuden. Näitä kerran käytettyjä -ostanpas tuonkin-tarvikkeita kun tuntuu meikäläisen kaapista löytyvän =)



Eilen oli taaperon 2-v. neuvola, oli lääkärillä niin kiire ettei tehty muuta kuin ne pakolliset, tosin poika ei ollenkaan pitänyt niistäkään. Huh, onko jollakin sellaisia lapsia jotka neuvolassakin vaan iloisesti naureskelee? Meidän poika saa kohtauksen jo neuvolatädin nähtyään...



Tässäpä kai kuulumiset tällä kertaa, seuraavan neuvolaankin on vielä ikuisuus (=kaksi viikkoa).



Mukavaa keskiviikkoa,



Manna ja eekuli 20+5

Vierailija

Mieli vähän maassa mullakin tosin vielä, kun eilen oli trustilla ja nandella niin musertavia uutisia.



Kauhea sumu ollut ulkona koko aamun. Esikoinenkin ihan säikähti kun mentiin ulos että mitä tää on ja sitten änkesi syliin.. raukkaparka näki juuri elämänsä ensimmäisen sumun/usvan. Kummallista mitä nuo lapset voikaan pelätä.

Onneksi poika ei osaa vielä ainakaan pelätä neuvolaa tai muita lääkäreitä. Tosin kyllä huutaa ja osittaa mieltään jos " väkisin" tutkitaan.



Mahassa kaikki hyvin. On niin vahva poikafiilis että ostin vaaleansinisen 50cm bodyn kun oli alenneuksessa.. Voi sitä sitten käyttää tytölläkin, jos sellainen ihme sattuisi, että tytön saamme.



-sitruuna ja möhköfantti 21+6-

Vierailija

ja liitoskipuja minullakin. Nyt on onneksi kaksi päivää ollut parempana, mutta istumatyö vaan pahentaa tilannetta. Ei paljon tee mieli tauoilla hypätä kun tietää että seisomaan noustessa sattuu. Eikä niille paljon mitään voi. Tukivyö mulla on mutta sitä on hankala käyttää istuessa. Ajattelin ostaa tutulta joka toimii babyidean jälleenmyyjänä joko tuki alushousut tai selkä-vatsatuen. Kun sais aikaiseksi soittaa sille.



Surullisia uutisia eilen :' ( Eipä se oikein tunnu miltään vaikka meillä epäilläänkin että jokin ehkä olisi vinossa (ens viikolla taas ultra) kun sentään vauva on elossa ja potkii.



mullakin risteilee mielessä välillä että miten sitä jaksaa, mutta olen päättänyt olla ajattelematta. Kun ei sille enää voi mitään, tehty mikä tehty niin parempi olla maalaamatta itselle kauhukuvia. Muutenkin tämä raskaus edistyy niin paljon nopeammin kuin eka että ei meinaa perässä pysyä.



Saan seuraavalla neuvolakerralla äitiysloma paperit, nyt ne jo sais jos tarvis, mutta en voi palkkatodistuksiakaan toimittaa ennen joulukuuta niin ei sillä ole niin kiire. Tällä viikkoa saadaan toivottavasti nähtäviksi yhdet tuplarattaat tutuilta olisko ne hyvät, saadaa ne nimittäin tositosi halvalla ja ovat melko uudet ja vähän käytetyt, jee.



t. Tuuliina ja Tiippa 22+2

Vierailija

Uusi päivä ja uudet kujeet.... täälläkin edelleen mieli matalalla eilisten uutisten vuoksi...itkin kyllä silmäni ihan turvoksiin illalla. Voi vain itse kuvitella kuinka pahalta tuntuu menettää lapsi...



No, kaikesta huolimatta elämällä on " paha" tapa jatkua ja asioiden korjaantua itsestään jollakin tavalla. Jospa se tästä taas...



Täällä sama meno jatkuu, vauva on superaktiivinen ja tuntuu, että masussa pörrätään jatkuvasti :) Eilen illalla makasin sohvalla vatsa paljaana ja katselin mahan pomppimista vauvan potkujen tahdissa. Olen myös alkanut höpötellä vauvalle :)



Mulla alkaa virallisesti äippäloma 28.12. mutta pidän viikon talviloman ennen sitä ja jään hiukan aikaisemmin lomalle. Mullakin meinaa ottaa jo selän päälle istuminen ja joudun kyllä aika usein nousemaan ja venyttelemään. Onneksi painoa ei ole tullut paljoa joten muuten ei sitten vatsa paina tai ahdista. Tietty ryhti voisi olla parempi kun pöydän edessä istuu (eli ei suurinpiirtein makaa pöydällä niinkuin minä), sekin voisi auttaa asiaa...



Eipä tänne ihmeempiä tänään! Lujasti eteenpäin!!!!



Sasuliini ja hajuherne (paremminkin duracel -pupu) 23+5

Vierailija

" Katselen täältä kaukaa

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?



Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa.

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?



Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on

luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen

Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.



Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin?"







Syvimmistä syvin osanotto teille molemmille suuresta menetyksestänne. Ei riitä sanat kertomaan miten pahoillani olen, enkä osaa edes kuvitella tuskaanne. Paljon voimia teille molemmille!!!! Toivon sydämestäni, että pääsette palaamaan tänne odottajien puolelle kun on sen aika. Ja että saatte omat rakkaat nyytit vihdoin syliinne.



Kyllä elämä joskus koettelee aivan liikaa yhtä ihmistä.. Mutta täytyy uskoa, että kaikkien vaikeuksien jälkeen tulee varmasti moninkertaisesti jotain erityisen hyvää. Voimia teille!





surumielinen Mikaela

Vierailija

Ja tuntuu, että häpyluukin on alkanut oireilemaan. Tukivyötä en ole alkanut vielä käyttämään. Nyt, kun aloin odottamaan kakkosta, sanoin miehelle, että vanhat patjat saa sängystä lähteä. Tuntuu, että uudet patjat ovat olleet hintansa veroiset. Esikkoa odottaessa selkäsäryt olivat melkein aamulla pahimmillaan. Nyt aamulla olo suht mukava.



Alkuraskauden mietin kovasti, kuinka pärjään kahden pienen kanssa (ikäero 2v3kk). Osaanko rakastaa kahta lasta yhtä paljon? Nyt ajatukset ovat alkaneet vähentymään ja alan olla henkisesti valmis toisen lapsen tuloon. Ehkä siksi en ole tänne paljon aikaisemmin kirjoitellut.



Kävin perjantaina ultrassa. Kysyin sukupuolta ja lääkäri ja minä olimme näkevinämme selvän pippelin. Voikohan tuohon arvioon luottaa?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat