En jaksa töissä...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Pari kuukautta vielä äitiyslomaan ja tuntuu että ei ole mitään motivaatiota tehdä töitä. En myöskään jaksaisi, väsyttää kun aamuisin on aikaiset nousut että ehtii esikoista hakea päiväkodista ajoissa.



Teen lyhennettyä päivää ja yritän pitää siitä kiinni vaikka töitä kyllä riittää. Ja ikäviä katseita jos kieltäydyn jostain hommasta. Myös suoria vihjailuja siitä että enemmänkin töitä olis syytä tehdä. Toisaalta hommia on myös otettu pois, tai siis ei ainakaan kutsua mihinkään koulutukseen tms. Toisaalta ymmärrän, toisaalta tuntuu syrjinnältä.



Välillä tekis mieli hakea sairaslomaa (en tiedä saisiko sitä edes ' psyykkisistä' syistä), toisaalta sitten varmaan potisin älyttömän huonoa omaatuntoa.



Masentaa ja väsyttää (huono päiväkin kyllä). Tuntuu että kukaan ei välitä, kukaan ei kysy miten jaksan tms. Ei edes mies, sekin ottaa aivoon. Kyllä on sata kertaa rankempaa tämä toisen lapsen odottaminen kuin ensimmäisen. Lepo jää tosi vähälle, eikä ketään enää kiinnosta vaikka kantaisin tai nostelisin mitä.



Äh, kai tämä tästä taas...



Kommentit (9)

Vierailija

Eli työmotivaatio on pitkälti jo pakkasen puolella täälläkin. Olin kesälomalla elokuun alkuun asti ja äippäloma alkaisi virallisesti vasta 8.12. Nyt kuitenkin pidän talviloman tässä välissä pois ja aloitan lomani jo 23.11.: onneksi mulle on kertynyt ylitöitä jotka saan vapaana!



Ja SILTI, vaikka onkin talviloma edessä ja aloitan äippäloman aiemmin: työnteko ei kiinnosta yhtään. Aamuisin tekee tiukkaa, töihintulo ärsyttää, töissä ei tekisi mieli tehdä mitään (ja netissä tuleekin surffattua luvattoman paljon) ja lounastauot venyy & paukkuu päivittäin yli sallittujen. Päässä pyörii vain muita ajatuksia - ja haluaisin olla kotona, nauttia, levätä, valmistella & tuo pesänrakennusviettikin on itselläni tällä hetkellä pikkuista varten ihan mahdottoman paha :o)



Olen myös miettinyt sairaslomaa, josko sille voisi jäädä. Itselläni on istumatyö, mutta se ottaa koville selkään ja maha on välillä ihan kivikova - ja iltaisin en enää pääse liikkumaan. Työpisteeni on lisäksi erittäin huono: istun seinän & pöydän välissä missä on tilaa n. 60 cm - enhän kohta edes mahdu tähän, ja enää en mahdu liikkumaan oikeastaan ollenkaan. Huono omatunto näistä saikkuajatuksista on jo etukäteen, mutta toisaalta nyt on ehkä juuri se oikea aika miettiä vain " omaa napaa" eikä työnantajaa!



...lisäksi mun työmotivaatiota nakertaa pomoni, jonka mielestä äitiysloma on turhan pitkä ja meinasi antaa potkut viime kesänä yhdelle miestyöntekijälle koska piti isyyslomaa ja ja laittoi perheen työpaikkansa edelle. Kommentoi sitä suureen ääneen, että " hänellä on ihmeelliset arvot, ei tuollaisella käytöksellä pidetä kauaa työpaikkaa..." .



Tulipas valitus... Tsemppiä ja jaksamista teille & meille kaikille!!! :o)



Jennika 26+2

Vierailija

Itellä on ollut jo pitempään SUUNNATTOMIA vaikeuksi motivoitua työn tekoon. Alkuraskauden aikana väsymys ja pahoinvointi vei työhalut. Nyt kun tilanne on tasaantunut ja vointi paranemaan päin, niin sitä haluaisi vaan jäädä kotiin laittamaan paikkoja kuntoon (remontti loppusuoralla) ja valmistautumaan... turhan pitkä vaan tulisi tuosta valmistautumisajasta, kun maaliskuussa vasta pientä saapuvaksi odotetaan, eli jokunen kuukausi vielä pitää työn syrjässä pysyä kiinni.

Ite oon nyt ottanut sen linjan, että herkästi tuijotan kyllä omaan napaan. Jos yhtään on flunssainen, päänsärkyinen tai muuten heikko olo, niin suosista soitan pomolle ja jään kotiin. Parin viikon välein tässä on noita saikkupäiviä tullut otettua. Työt on silti tullut tehtyä, eikä huono omatunto edes ole soimannut...

Ei tämä odottajan arki kuitenkaan niin arkista ole, vaan kokoajan eletään pientä ihmettä. Mielestäni sitä saa vähän omaan napaan tuijottaakin - on se napa tällä hetkellä sen verran tärkeä!



Tsemppiä kaikille töihin! Pitäkää saikkupäiviä jos siltä tuntuu, niiden jälkeen jaksaa taas hetken paremmin.



emäntä 17+4

Vierailija

Tämän viikon olen ollut sairaslomalla flunssan takia, joka kyllä taisi mennä ohi jo pari päivää sitten. Lääkäri kuitenkin kirjoitti saikkua vielä torstainkin, " koska olet raskaana ja sekin väsyttää" . Tiesin kyllä olleeni väsynyt, mutta nyt olen ollut melkeinpä kauhuissani, kuinka paljon ihminen voikaan nukkua, kun saa siihen mahdollisuuden! Esim. tänään aamulla heräsin 7.30, vein muksut tarhaan, tulin kotiin ja nukuin 4 tuntia, ennenkuin hain lapset päiväkodista. Aloitin työt elokuun alussa, jolloin olin jo raskaana. Työhaastattelussa raskaus oli niin alussa, etten viitsinyt siitä mainita, koska todella tarvitsin työn nostaakseni äippärahaa (kolmas lapsi ja asumme Helsingissä). Nyt on todella korkea kynnys valittaa tai hakea sairaslomaa raskauden takia, vaikka kuinka väsyttäisi. Onneksi sattui tuo mieto flunssa tähän väliin. Äitiyslomaankin on vielä 3 kk... Toisaalta taas töissä pääsen sata kertaa helpommalla kuin kotona 2 ja 4 -vuotiaiden muksujen kanssa, mutta silti kaikista mukavinta olisi nautiskella kotona olosta ja raskaudesta, nythän siihen ei juurikaan ole aikaa. Mies auttaa mahdollisuuksien mukaan, mutta tekee välillä pakosta pitkää päivää ja on reissuissa, jolloin lasten hoitoon vieminen ja hakeminen jää pelkästään minulle. Helpottavaa tietää, etten ole yksin hukassa olevan työmotivaationi kanssa...

Vierailija

Lääkäri tähän totesi että no otat sitten yhteyttä jos et jaksa!!Viikon päästä soitin omalle lääkärille ja hän määräsi heti 2viikkoa sairaslomaa väsymyksen takia.Nyt menen maanantaina taas lääkäriin ja toivon että saisin loppuun asti sairaslomaa.Kyllähän tämä väsymys pikkuhiljaa on helpottanut mutta päivät ovat niin erilaisia että ajatus aamu- ja iltavuoroista kauhistuttaa.Ja kun on tuo esikoinenkin...Toinen raskaus on täälläkin ollut huomattavasti raskaampi!

Vierailija

hei!

Täällä yksi sairaslomalle jo alkuraskaudesta jäänyt. Odottelen kaksosia ja minulla on ollut ikävää vuotoa nyt jo viitisen viikkoa, tosin nyt alkanut loppumaan. Lääkäri ja terveydenhoitaja ovat olleet erittäin mukavia ja myötätuntoisia, nytkin sanoivat kun työhön lähtö on viikon päästä edessä, että jos tule mitää ongelmia eikä jaksa niin saikulle vaan.

Olen saanut enimmäkseen tukea työpaikalta, mutta myös vähän närkästystä (olen luokanopettaja ekaluokalla...) kun töistä ollaan pois viikkotolkulla. Aluksi podin syyllisyyttä, mutta sitten yksi kollegani sanoi osuvasti, että nyt on kyseessä minun omat lapseni (osotan kaksosia) ja siinä kilvassa kaikki muu jää toiseksi.

Eli eikun sairaslomalle, jos voimat ja terveys eivät riitä :)



Parempia vointeja kaikille!

Vierailija

Että jos tosiaan väsyttää ja tuntuu ettei jaksa, niin hakekaa ihmeessä sitä sairaslomaa! KUKAAN ei tulee KOSKAAN antamaan teille mitään urhoollisuusmitallia tai tunnustusta siitä, että olette jaksanut reippaasti olla töissä puolikuntoisena. Mä en ihan aina ymmärrä ihmisiä, jotka on väkisin töissä vaikka sairaslomaa sais heti ja siihen ois syytäkin. Esim. yks mun kaveri vihjaili koko ajan, kun olin tässä reilun kuukauden saikulla tosi kipeän selän takia, että hän oli kyllä töissä loppuun asti vaikka oli selkä kipeä, ja lepäsi sitten kaiken vapaa-ajan...No just joo, pikkasen eri asia levätä kaikki vapaa-aika kun ekaa oottaa...Mä kuitenkin asetan perheeni ja oman hyvinvoinnin työn edelle. Uskon, että minusta on enemmän hyötyä jo olemassa olevalle lapselleni, jos lepään tarpeen mukaan sairaslomalla ja jaksan siten leikkiä hänen kanssaan voinnin mukaan illat, kuin siitä, että olen väkisin töissä enkä tee kotona mitään vaan hoen jatkuvasti 1,10 kk ikäiselle ettei äiti voi leikkiä, nostaa, kylvettää jne kun pitää levätä että voi käydä töissä...Ja onko musta töissäkään oikeasti hyötyä, jos olen väsy/en voi istua kun selkään koskee jne?



Järkyttäviä kommentteja jotkut saaneet töissä. Ai että on arvot vähän kummalliset kun pitää isyyslomaa?! Huh huh!



Tuo eilinen oma valitus oli siis ihan tympääntymistä/väsymystä, ensi viikko on lomaa ja katson sen jälkeen sitten jos väsy jatkuu....



Raskaus ei ole sairaus, mutta joillakin raskaus vain on rankempi kuin toisilla. Nyt pitää nimenomaan ajatella itseään eikä työnantajaa!

Vierailija

Palasin vasta elokuussa hoitovapaalta, mutta nyt yhtäkkiä on työmotivaatio mennyttä...Ei vaan huvita, ja väsyttää koko ajan! Tällä viikolla väsyttänyt ihan älyttömästi, mutta kun tosiaan on jo yks lapsi, ei se lepo yölläkään ole taattua. Tyttö herää kerran, kaksi yössä vaeltamaan ja siihen päälle vessareissut...



Ai että mua ottaa päähän töissä kuunnella toisten valitusta. Tänäänkin oon kuunnellu kahden nuoren, lapsettoman naisen valitusta miten väsyttää vaikka on nukkunu 2,5 tunnin päiväunet töiden jälkeen, mutta kun piti se illan elokuvakin kattoa niin nyt väsyttää...Just joo!



Mulla tasan 2kk äitiysloman alkuun, mutta oon kyllä päättäny, että 2 viikkoa ennen haen sairaslomaa....Sinne asti jos jaksan, hyvä! Esikoisesta oli kaikenlaista vaivaakin, supistuksia, verenpainetta ym. sillon jäin 1kk ennen saikulle. Että voihan se olla nytkin tulee jotain sellasta...



No, en tiiä oliko tästä valitukseta mitään apua, mutta tänään en todellakaan jaksais tätä työtä!



Kölli rv 26

Vierailija

Kirjoituksesi kuulostaa niin tutulta! Täällä myös yksi työmotivaationsa kadottanut ja munkin pitäisi se pari kuukautta vielä ennen äippälomaa jaksaa. Syrjintää tms. en ole töissä kokenut, mutta väsymys on jokapäiväinen seuralainen.



Toisen lapsen odotus on tosiaankin ihan älyttömän paljon rankempaa, en olisi etukäteen uskonutkaan! Noiden hoitoonviemisten ja hakemisten lisäksi pitää jaksaa kaiket illat esikoisen kanssa, mieskin kun on usein iltaisin töissä. Levätä ei ehdi kuin öisin, jos silloinkaan saa kunnolla nukuttua. Esikolla on ikää vasta 1,5 v. ja saattaa vielä öisin heräillä ja ei tän mahan kanssa nukkuminen nyt aina niin helppoo ole muutenkaan.



Musta tuntuu myös että tää toisen odotus ei ketään niin kauheesti kiinnosta, kai ne ajattelee että pärjäähän tuo kun on jo yhden odotuksen läpikäynyt. No kai tässä nyt jotenkin pärjätäänkin, mutta välillä tuntuu kyllä ettei ihan oikeesti jaksa tätä normaalia arkirumbaa.



Oon kanssa miettinyt tota sairaslomaa, mulla supisteleekin aina välillä, saa nähdä mitä ens viikolla neuvolalääkäri on mieltä. Todennäköisesti toteaa vaan että väsymys ja supparit kuuluu asiaan. Oon kyllä muutenkin sellanen, että mun pitää olla ihan kunnolla kipee että viitsin olla pois töistä, joten varmaankin potisin myös huonoa omaatuntoa jos nyt jo saikulle jäisin.



Hyvin samoissa tunnelmissa siis

Suffis rv 26+1

Vierailija

Jos väsyttää hirveästi eikä jaksa niin mikä kauhea synti on hakea oikeasti sairaslomaa. Itse olen ollut rv 20, kun keskiraskaus oli tosi vaikeaa ja supisteli koko ajan, mutta vaikkei fyysisiä ongelmia oliskaan niin en kyllä usko että vauvalle on kovin hyvä jos äiti koko ajan väsynyt ja stressaantunut, kannatte sitä pientä niin vähän aikaa vatsassa että soisi hänelle hyvät oltavat... töitä ehtii tekemään ja lapsen paras tärkeintä ja teidän itsenne! Minä olen nautiskellut ainakin aivan suunnattomasti kun ei mihinkään tarvi lähteä ja kelitkin olleet niin mahtavat... nauttikaa äidit raskaudestanne!



rv 33+6

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat