Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi ihmeessä te varoitatte vauva-ajasta? Miksi ei taaperon uhmasta ja VAIKEUDESTA?

Vierailija

Tätä minä en ymmärrä. Esikoista odottaville heitellään kommenttia tyyliin " kohta ne yöunet jää.." tai " enää ei niin vain lähdetäkään joka paikkaan...." - vauvan synnyttyä ei meillä ainakaan elämä muuttunut mitenkään radikaalisti. Koskaan vauvavuotena en ole kärsinyt univelkaa (2 lasta on), ja pieni vauva kulkee mukana niin huolettomasti.



MUTTA annas olla, kun alkaa orastava OMA TAHTO aika ja sen harjoitteleminen - iiiihan uhmaikä. Siinä, jos missä, on ihmeissään - ja monta kertaa vanhemmuutensa kanssa koetuksella!!!

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Voi tietty johtua myös siitä, että vanhemmat on jo vaativan vauvavuoden jälkeen niin kouliintuneita, ettei pikku uhmat enää hetkauta.

Vierailija

Niin se oma äitikin varotteli, että " ekoina kuukausina voi tuntua kauhean raskaalta..." Heh. Eipä tuntunut ja luulin kaiken olevan sikahelppoa. Lapsi nukkui jopa 3-4 tuntia päikkäreitä ulkona jne. Nyt ikää 1,5 ja ei todellakaan nuku kuin hiukan päivällä ja lopun aikaa vaatii huomiota, seuraa, tuhoaa kaiken, kiipeilee jne. Kyllä vauva-aika oli helppoa!

Vierailija

Mekin ajateltiin esikoisen syntymän jälkeen, että täähän sujuu ihan tässä sivussa ja tehtiin toinen heti perään. Tässä sitä sitten ollaan, yhen uhmiksen ja toisen koliikin kanssa. Kun ne lapset on vielä niin erilaisiakin!

Vierailija

Mutta eikö henkinen kuormittavuus ole raskaampaa kuin fyysinen? Omasta mielestäni näin - toki asiaan varmasti vaikuttaa se, että meillä kummankin vauvan kanssa on ollut verrattain ihan helppoa.



Ap.

Vierailija

Ymmärrän ap:n pointin: heillä on ollut helppo vauva, joten silloin vauva " menee mukavasti siinä sivussa ja kulkee helposti mukana" . Fine. Mutta ehkä suurempi osa vauvoista on ainakin vähän vaativampia kuin ap:n vauva ainakin oman muutaman kymmenen vauvan otannan mukaan. Eli meillä ainakin vauva-aika oli huomattavasti vaativampi kaikin puolin kuin nykyinen taaperoaika (1,5 vuotias poika). Lisäksi minun mielestä tässä unohdetaan yksi erittäin tärkeä pointti, tai ehkei tämä ole ap:lle tärkeä mutta meille on: Jo tuollaisen puolitoistavuotiaan kanssa voi seurustella ja leikkiä, saada palautetta jne. monella tapaa. Vauvalta kun ei saa paljoa palautetta ja ikävässä tapauksessa vauva huutaa paljon ilman, että vanhemmat yhtään tietävät mistä on kyse.

Näin ollen nimenomaan myös henkisesti tämä taaperoaika on paljon antoisampaa. Toki meillä tapahtuu aivan samaa kuin ap:llakin, eli poika menee joka paikkaan, kiipeilee, jne. jne., eli en sano, että tämä aika olisi hermolepoa, mutta antoisaa silti.

Vierailija

Meillä oli vaativa vauva joka todellakin vaati paljon huomiota ja kekseliäisyyttä vanhemmiltaan alussa. Nyt kaksi vuotiaan kanssa elämä ei voisi olla helpompaa. Mitään pahempaa uhmaa ei ole ollut. Liekö sitten vasta edessäpäin. Omaa tahtoa toki löytyy eikä sitä mielestäni pidäkkään nujertaa ja kitkeä pois.

Vierailija

Nyt uhmiksen kanssa en koe elämää niin väsyttävänä, vaikka kiukkukohtauksia sateleekin ja tahtojen taisto alkaa jo heti aamusta.

Vierailija

Toisaalta molemmissa ajoissa on omat pulmansa. Vauvan kanssa on raskasta yövalvomisten takia ja siksi kun siihen on niin älyttömän sidottu. Ja sitten kun unta saa ja taapero pärjää jo paremmin itsekseen, alkaa just tuo mitä kuvasit. Vauvan kanssa oli meillä raskasta ennen kaikkea fyysisesti, taaperon kanssa tuntuu että on koko ajan vaan raskaampaa henkisesti.

Vierailija

Kun lapsi kasvaa yli 1,5 vuoden, niin sitten helpottaa.



Yöt saa nukkua läpeensä, joten jaksaa päivisin ihan

eri tavalla. Toki lapsi voi välillä sairastaa, mutta yöheräily

on silti vähäistä verrattuna vauva-aikoihin, jolloin joka

yö saa imettää 2-4 tunnin välein!



Lapsi ei myöskään sido enää 24 h vuorokaudessa, kuten

imetysaikana, vaan äitikin pääsee jo harrastamaan tms.

ilman mukana seuraavaa vauvaa. Lapsi käsittää vähitellen

ajankulun, eikä koe itseään hylätyksi. Hän tietää, että

äiti palaa pian.



Jo parivuotias ymmärtää puhetta sen verran, että hänen

kanssaan voi neuvotella ja keskustella asioista. Hän vastaa

ja kommunikoi. Tämä on erittäin palkitsevaa. Toki ristiriitoja

tulee, mutta ne voidaan selvitellä.



Älykäs lapsi ymmärtää, jos hänelle sanoo, miksi jotain

ei saa tehdä tms. Vauva/taapero ei ymmärrä mitään, vaan

huutaa. Samoin lapsi osaa sanoa, mitä hän haluaa.

Vauva/taapero ei, vaan ainoa keino kommunikoida on

huutaa. Äidin tulkintakyvystä on kiinni, ymmärtääkö hän

lastaan vai ei.



Itse olen aina tykännyt lapsista. Vauva-aika ei minusta

ole kuitenkaan ykkösasia, vaan se, että saan nähdä lasten

kasvavan isommiksi ja oppivan uusia asioita. Onneksi

vauvat kasvavat pian suloisiksi taaperoiksi ja ihaniksi

ala-asteikäisiksi! :)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat