Mitä mieltä olette lupauksien rikkomisesta? Ja isovanhempien yhteydenpidosta myös asiaa.

Vierailija

Siis ensiksi luvataan lapselle, että tullaan käymään ja kun aika sitten koittaa, niin perutaan jollakin verukkeella. Lapset tietysti odottaa kovasti, että tämä ihminen tulee kylään ja joutuu sitten pettymään. Uutta vierailuaikaa ei edes ehdoteta, enkä minä tiedä pitäisikö kysyä, että sopisiko joku muu päivä, kun tämänkin vierailun (jonka itse ehdotti) tarkoitus on vain puhdistaa huonoa omaatuntoa.



Kyse on anopistani, joka on ihan mukava, mutta aivan liian " kiireinen" käydäkseen pojallaan kylässä tai lapsenlapsiaan katsomassa. Miestäkin selvästi ärsyttää, mutta ei kuitenkaan pysty hänelle mitään sanomaan. Tällä hetkellä mua vi****aa ihan hirveesti, kun lapselle kihosi kyyneleet silmiin tuosta pettymyksestä. Yritin selittää, että mummulla on todella tärkeä työ ja, että hän tulee sitten toisella kertaa. Muuten ihan hyvä, muttei ole mitään tietoa koska hän suvaitsisi saapua meille ja lapsi luulee minunkin pettäneen hänet.



Olen yrittänyt ymmärtää anoppia, hän tekee oikeasti tärkeää työtä, muttei muista kuinka tärkeää hänen omasta pojastaan ja lapsenlapsistaan olisi jos hän osallistuisi edes jonkun verran meidän elämään. Hoitoapuna en häntä tietenkään pidä. Ei käy synttäreillä, ei käy jouluna, eikä kutsu meitä kylään myöskään hänen luokse. Käytännössä minä olen pitänyt huolen, että edes jonkunlaista yhteyttä ollaan pidetty. Herää vain kysymys, että kannattaako minunkaan jatkaa tätä?



Sitten kuitenkin huomaan, että hän on " kateellinen" omalle äidilleni, joka viettää myös paljon laatuaikaa lastenlapsiensa kanssa ja on todella tärkeä lapsillemme. Anoppi tavallaan mollaa äitiäni siitä, että hän on iso osa elämäämme. " eikö äidilläsi ole omaa elämää ollenkaan" , " minä en ainakaan jaksaisi jos joku kokoajan puuttuisi elämääni" jne... Äitini tosin ei puutu millään tavalla elämäämme, vaan on ihan tukena ja joskus jopa hoitoapuna. Mies myös kunnioittaa äitiäni suuresti, joten sekin voi olla syy tähän " mollaamiseen" , kokee varmaan oman äitiytensä uhatuksi.



Ja vallan hyvin myös tiedän, ettei anopilla ole mitään velvollisuuksia meidän lapsia kohtaan, mutta kyllä hän mielestäni olisi pojalleen velkaa sen, että joskus kysyisi edes kuulumisia tai kävisi kylässä. Jotenkin en jaksa edes enää pitää tuota mummo/lapsenlapsi suhdetta yllä, kun hän ei itse ole valmis tekemään mitään sen hyväksi. Minähän en häntä ikävöi, mutta poikansa ja lapsenlapsiensa takia tilanne on todella kurja. Mutta mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Kertokaa hyviä vinkkejä, miten hienovaraisesti kertoisi anopille, että hänen käytöksensä satuttaa omaa poikaansa ja että häntä hävettää, kun oma äiti ei ole mummu lapsenlapsilleen missään määrin...



Tulipa pitkä tilitys, toivottavasti joku jaksaa lukea ja kommentoida jotain. Paha mielihän tässä on itselläkin...



Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Otin tavaksi, että jos oli itse sanonut lapsilleni tulevansa tiettynä päivänä ja sitten perui, pyysin aina lapsen puhelimeen ja käskin kertoa syyn hänelle. Parin kerran jälkeen kun lapsi oli alkanut itkemään luuriin niin tapahtui " parannus" ja loppui lupailu. Nyt toimimme niin, että isäni kertoo minulle koska on tulossa ja vierailu on aina iloinen yllätys kun se tapahtuu.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Sinä et selvästikään ole mikään semmoinen kaikki-mitä-anoppi-tekee-on-väärin -persoona, vaan minusta tekstistäsi kuuluu selvästi läpi että tilanne on todellinen eikä vain mitään " normaalia" anopinmollausta.



Taitaa olla niin, että et voi tilanteelle mitään. Yhden ystäväni äiti on ihan samanlainen. Hänellä on niin tärkeä työ ja hän uppoutuu siihen niin täysin, että omien lasten ja lastenlasten asiat eivät jaksa ja ehdi kiinnostaa. Tiedän myös, että tämä asia on ollut ton naisen lapsille tosi vaikeaa hyväksyä. He ovat joutuneet elämään sen asian kanssa, ja ovat yrittäneet kaiken mitä yritettävissä on. Nyt ihan viime aikoina on lopulta käynyt niin, että eihän sitä jaksa ikuisuuksia yrittää ja toivoa. Välit ovat menneet etäisiksi, mitään riitoja ja sotia ei ole ollut mutta väliin on tullut etäisyys.



Tuntuu kurjalta lapsesi takia. Varmaankin on parasta että ette tee etukäteen suurta numeroa siitä että mummo olisi tulossa teille tai jonnekin minne itse olette menossa. Sitten jos mummo joskus tulee niin se on iso ilo, mutta pettymykseltä vältytään sitten jos hän ei tule.



Eivät tuon tyyppiset ihmiset varmaankaan tahallisesti tarkoita olla ikäviä ja epäkohteliaita. Ehkä he itse eivät ole saaneet lapsina rakkautta, joten he eivät osaa yhtään tietää miten sitä voisi antaa.




Kiitos sinulle, ensimmäinen jonka tavoitin tällä tilitykselläni. Olen kai tosi huono ilmaisemaan itseäni kirjallisesti. =)



Minä en todellakaan ole näitä " anopinvihaajia" . Itseasiassa jopa pidän hänestä. Ja vaikkei minulle ikävä tulisikaan, haluaisin kuitenkin hänen kuuluvan elämäämme. Ja tiedän, että haluaa sitä itsekin. Ei vain jostain syystä osaa. Tämä anoppiasia on näköjään aika tunteita kuohuttava aihe. Ja sen verran vielä kerron, anoppini myös tykkää minusta todella. Hirveästi vain pelkään, että tässä käy samalla tavalla, että loppuviimein etäännymme vielä enemmän.



Anoppi muuten on joskus jopa neuvonut meitä elämässämme ja lasten kasvatuksessa, mutta ei se minua haittaa. Silloinkin hän vitsaili, " että nyt tämä kamala anoppi tulee antamaan miniälle elämänohjeita, noudatat niitä tai et" . Niin, minullahan on vapaus valita mikä on mielestäni hyvä neuvo ja mikä ei. Kyllähän minunkin äiti elämänohjeita saa antaa, miksi ei siis anoppikin?



Lapsille en ole aikoihin " hehkuttanut" mummon lupauksista. Toivon, että seuraavan keskustelun jälkeen anoppikin ottaa miniän neuvoista " onkeensa" .

Vierailija

Kun ei ymmärrä kuinka paljon lapset odottavat :(



Toi vinkki siitä että kertoo itse lapsille on hyvä, huomaa sitten ainakin että on varmasti toivottu ja odotettu vieras. Jos vaikka onkin niin että hän luulee ettei saa " puuttua" elämäänne.



Vierailija

Itse en kertoisi lapsille että mummo on tulossa jos on se vaara että mummo peruukin sitten tulonsa. Jos sitten tuleekin niin mikäs sen parempi lasten kannalta kuin " yllätys" vierailu.



Minusta on vähän hassu ajatus että sinun pitäisi huolehtia miehesi ja hänen äitinsä suhteesta.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Otin tavaksi, että jos oli itse sanonut lapsilleni tulevansa tiettynä päivänä ja sitten perui, pyysin aina lapsen puhelimeen ja käskin kertoa syyn hänelle. Parin kerran jälkeen kun lapsi oli alkanut itkemään luuriin niin tapahtui " parannus" ja loppui lupailu. Nyt toimimme niin, että isäni kertoo minulle koska on tulossa ja vierailu on aina iloinen yllätys kun se tapahtuu.




Tämähän oli hyvä, täytyypä kokeilla.

Vierailija

Sinä et selvästikään ole mikään semmoinen kaikki-mitä-anoppi-tekee-on-väärin -persoona, vaan minusta tekstistäsi kuuluu selvästi läpi että tilanne on todellinen eikä vain mitään " normaalia" anopinmollausta.



Taitaa olla niin, että et voi tilanteelle mitään. Yhden ystäväni äiti on ihan samanlainen. Hänellä on niin tärkeä työ ja hän uppoutuu siihen niin täysin, että omien lasten ja lastenlasten asiat eivät jaksa ja ehdi kiinnostaa. Tiedän myös, että tämä asia on ollut ton naisen lapsille tosi vaikeaa hyväksyä. He ovat joutuneet elämään sen asian kanssa, ja ovat yrittäneet kaiken mitä yritettävissä on. Nyt ihan viime aikoina on lopulta käynyt niin, että eihän sitä jaksa ikuisuuksia yrittää ja toivoa. Välit ovat menneet etäisiksi, mitään riitoja ja sotia ei ole ollut mutta väliin on tullut etäisyys.



Tuntuu kurjalta lapsesi takia. Varmaankin on parasta että ette tee etukäteen suurta numeroa siitä että mummo olisi tulossa teille tai jonnekin minne itse olette menossa. Sitten jos mummo joskus tulee niin se on iso ilo, mutta pettymykseltä vältytään sitten jos hän ei tule.



Eivät tuon tyyppiset ihmiset varmaankaan tahallisesti tarkoita olla ikäviä ja epäkohteliaita. Ehkä he itse eivät ole saaneet lapsina rakkautta, joten he eivät osaa yhtään tietää miten sitä voisi antaa.

Vierailija

Mutta anopin poika haluaisi tutustuttaa oman äitinsä meidän lapsiin ja lapset mummuunsa. Ihmiset ovat todella erilaisia, mutta pitääkö se heti oppia, ettei edes oman mummun sana merkitse mitään. Tämä oli siis vain yksi esimerkki hänen lupauksien rikkomisesta. Hän on luvannut viedä lapsemme mm. retkelle metsään, ulkoilemaan, uimaan, laivalle ja jopa ottamaan mukaansa kesälomareissulle. Mitään kerrassaan mitään hän ei ole toteuttanut, puhuu vain lämpimikseen.



Ja jos hän olisikin edes jonkinmoinen isoäiti, niin olisin siihen tyytyväinen, mutta kun ei mitään. Ja se, että hänen työnsä (jossa hän itse määrää itseään) menee aina meidän perheen edelle on mielestäni osoitus arvostuksen puutteesta. Enkä minä yksinkertaisesti voi arvostaa häntä enää kovinkaan korkealle, kun ei omista (ainoista) läheisistään tuon vertaa välitä. Täytyy varmaan sitten toivotella leppoista odotusta vanhuuteen, kun hän on " tappanut" suhteensa poikaansa ja lapsenlapsia ei koskaan tuntenutkaan. Sielähän sitten miettii mikä meni vikaan ja miksi hän on niin yksin. T: Ap, joka ei mielestään liikoja pyydä/vaadi

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat