Jouduin lopettamaan vanhan koirani eilen..

Vierailija

ja nyt tuntuu pahemmalta kuin pystyin kuvittelemaankaan. 13-vuotias bokserini oli sairastellut vanhusten vaivoja jo vuoden ajan, mutta eilen oli tehtävä päätös pitkitetäänkö sen elämää vieläkin lääkkeiden avulla. Vaikka olin ajatellut lopettamista usein ja mielestäni varautunut siihen, pääsi koirasta luopuminen yllättämään kuitenkin rankkuudellaan. Tuntuu kuin viimeinenkin lenkki nuoruuteen olisi menetetty, ostin koiran 18-vuotiaana opiskelijana ja nykyisin se oli tosi tärkeä henkireikä lasten hoidon lomassa.

Tiedän että suru helpottaa ja uudenkin bokserin hankin ihan varmasti, mutta tällä hetkellä joka paikka sisällä ja ulkona tuntuu muistuttavan koirasta. Päässä pyörii ajatus että tiesikö se varmasti kuinka paljon siitä välitettiin. Koira haudattiin eilen maalle, mutta nyt tuntuu paremmalta jos se olisi tuhkattu ja tuhka siroteltu kodin kukkapenkkiin. Niin se olisi pysynyt edes vähän lähempänä vieläkin. Tuntuu aivan karmaisevalta ajatus koirasta kylmässä maassa.

Hulluja ajatuksia, mutta enpä tosiaan arvannut että tämä olisi näin rankkaa!

Kommentit (5)

Vierailija

Vain toinen koiranomistaja voi tuntea tuskasi ja surusi! Muista uskollista kumppaniasi iltarukouksessa...



Pitää yrittää ajatella että bokseriksi pääsi koirien taivaaseen leikkimään toisten koirien kanssa ja nauttimaan.



Voimia!

Vierailija

[color=blue]Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät

kuoltuaan Sateenkaarisillalle.

Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne

voivat juosta ja leikkiä yhdessä.

Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla

ystävillämme on

lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin

terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja

tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja

unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä

kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi

yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat

jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa

juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te

pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.

Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja

katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat

poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...[/color]

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat