Tuntuu etten jaksa enää...:(

Vierailija

Koko syksy ollut pelkkää painajaista. Ensin löydettiin kasvain, sitten endometrioosi, nyt minulla epäillään reumaa...:`(((( Kahteen leikkaukseen olen jonossa ja tutkimuksia tutkimusten perään. Kaiken lisäksi kärsin selittämättömästä hiustenlähdöstä (olen melkein kalju) ja näkö lähtee pikkuhiljaa toisesta silmästä. Tuntuu, että tää kaikki on ihan liikaa, en tee muuta kuin itken! Miksi en saa olla terve! Mitä pahaa olen tehnyt??? MInulla on pieni lapsi joka ei ymmärrä miksi äiti itkee kokoajan! Ja olen 23- vuotias nuori nainen!

Kommentit (7)

Vierailija

reumaepäily on vasta ihan alussa, se voi olla jotain muutakin (en tosin usko). Olen yrittänyt siirtää energiani tuohon lapseeni, mutta silti mielessä pyörii vaan nää sairaudet ja itku saattaa tulla ruokakaupan kassalla, niinkuin eilen. Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta! Mulla on muutenkin ollut hirmu vaikea elämä, koulukiusauksesta lähtien. Mulla on kuitenkin ihana onni käynyt, kun olen saanut terveen pojan ja sellaisen miehen joka mua rakastaa kaikista näistä vioista huolimatta. Mitään muuta mulla ei olekaan. Mutta mieluummin otan nämä sairaudet kuin että menettäisin kaksi rakastani ja olisin terve. Tämä hinta minun on kai maksettava. sattuu silti!!!!!!

Vierailija

apsikaan ei ole aivan terve. Lähipiirissä on myös paljon ongelmia ja sairauksia, jotka on kohdattava joka päivä (vankila- ja huumekierrettä jne.). Olen silti tällä hetkellä suht tyytyväinen elämääni ja yritän nauttia pienistä hyvistä hetkistä..

Vierailija

mutta samassa veneessä ollaan,2v sit löyty reuma,nyt epäillään ms-tautia,vauvalla isot nielurisat joten yö uni katkonaista ja on väsynyt jatkuvia korvatulehduksia,on se vaan kumma että olen enempi huolissani vauvan terveydestä.Saurauksien kans vaan on elettävä,minulle antaa voimaa lapset.

En vähättele yhtään sairauksiasi,mutta asioilla on tapana järjestyä.

Minulla pitäisi vielä olkapäät leikata ja nenän väliseinä,että sairaalassa juostaan täälläkin.

Voimia kovasti sulle:)

Vierailija

*jaksamishalit*...Kerro vaikka sairaalassa, että on henkisesti rankkaa. Eikö tällaisissa tapauksissa yhteiskunnalla ole jonkinlaisia tukiverkostoja, että saa apua. Piru vie, jollei ole!

Vierailija

Ehkäpä jollekin terapeutille puhuminen auttaisi? Tai mielialalääkkeet. Onko sun tilanteesi ns.hengenvaarallinen..? Vai onko paranemisesta toivoa?

Vierailija

En osaa sinua lohduttaa, sanoja ei ole, koska en ole milloinkaan kokenut vastaavaa. Kiitos kuitenkin sinulle tästä aloituksesta, sillä nyt oman lapsen räkänenä ei olekaan enää se maailman suurin murhe... Asiat täytyy välillä palauttaa oikeisin mittasuhteisiin ja nyt sinä teit sen palveluksen minulle.



Voimia sinulle !

Vierailija

Reumaatikkojen kanssa työskennelleenä, voin sanoa että reuman hoidossa on menty valtavasti eteenpäin. Kun hoito on kohdallaan ja oikeat lääkkeet löydetty, reumaatikot elävät aivan täysipainoista elämää. Mutta, älähän vielä sure, sehän on hyvä vaan kun kunnolla tutkitaan mikä sinua vaivaa, niin osaavat sitten aloittaa oikeat hoidot!

Yritä nauttia pikkuisestasi, ja ammenna hänestä voimaa..joka naurusta, ilmeestä ja eleestä!

Nauti kauniista syksystä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat