Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

>>SYYS04 torstai!<<

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015


Missä kaikki? :)

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija


Tiiviin g: Meillä on toisen vauva-aika ollut suhteessa ehkä yhtä rankkaa kuin esikoisen kanssa. Tavallaan lapset on tosi samanlaisia, mutta toisaalta tosi erilaisia. Esikoinen on aina nukkunut yöt hyvin, mutta vauvana päikkärit oli kiven takana. Pikkurinsessa on nukkunut paremmin päikkäreitä, mutta etenkin keväällä yöt oli yhtä tuskaa. Esikoinen on aina syönyt huonosti, pikkurinsessa syö yleensä hyvin. Kumpikaan ei ole viihtynyt itsekseen, mutta pikkurinsessa on ollut riippuvaisempi äidistä kuin esikoinen ja tässä suhteessa on tuntunut rankemmalta nyt.



Täytyy sanoa, että etukäteen ei voi tietää tuleeko toisen kanssa helpompaa vai rankempaa. Teillä Tiivii on kuitenkin ollut sen verran rankka alku, että uskaltaisin toivoa toisen kanssa olevan helpompaa.



Ankkis, onko sulla menkat alkaneet vieläkään? Tuli mieleen, kun itellä taitaa olla jo yli 40 päivän kierto menossa. Koko ajan on sellainen olo, että vuoto alkaa millon vaan, mutta niin se vaan antaa odotuttaa itseään. Raskaana tuskin olen, joten testiä en ihan helpolla viitsi tehdä. Pitkä kierto on muutenkin mulle tuttua, vaikka ehdin ekasta kierrosta nyt hämääntyä jo (kun oli 30 päivää). Kolmansia menkkoja siis odottelen synnytyksen jälkeen.



Pikkurinsessa on nukkunut kohta 2h aamupäikkäreitä! Uskallan toivoa siltä osin hyvää hullujen päivien reissua. Pitäis saada esikoiselle talvikengät. Toivottavasti löytyy. Lähdetään suoraan päiväkodista. Saa nähdä mitä tyttö tykkää junasta, kun aikaisemmin yhtäkkiä pelkäsi koko ajatustakin. Anoppi onneksi lähtee mukaan!



T: Ynis, joka lähtee nyt syömään... (jo!)

Vierailija

että pinouduitteko silloin lasten vauva-aikana? Siis muihin kuin syysmammoihin. Ja miten pinoutumisten ja porukan kävi? Hiipuiko pikku hiljaa ja yksi toisensa jälkeen katosi? Nimimerkillä, hiipuukohan joskus syysmammatkin.. Kääk!



Lila75

Vierailija


Hulluilla päivillä kävastiin ja jotain tuli mukaan,aika pientä kyllä.Karkkia ei!Varmistin ettei tule lipsahdus tunkemalla farkut jalkaani ennen lähtöä-Ei ollu kaunis näky!!



Enkeli:Must ois niin ihaan mennä Hulluille päiville ilman lasta,sillee ihan tykkään siitä tungoksesta...Ens viikol to,pe,la kävis.



Ei päästy tänää kuvaa :-( Typyl valuu räkä ni ei sitä viiti kuvata..ens viikol sit.Mua ärsyttää et kuvaus siirtyy ja siirtyy,varsinkin siks ku typyl on nyt alkanu tukka kasvaa ja se on jokapäivä vähemmän kalju!!Miehen mielest ei ole sitä pelkoo,mut kyl sil on nyt enempi tukkaa ku kuukaus sitte!!!



Leppis:Meil ei verikokeet näyttäny mitää,eikä prickit ja allergiaa on.



Gallupit illal....



jatu

Vierailija

eilinen ja tää päivä on ollu tosi kivoja. Tytteli on ollu niin iloisella päällä ja rallatellut vaan. Toinen yläkulma pulpahti esiin ja siitä seurasi hyväntuuliset päivät. Hammahoitaja sanoi, että toinen yläkulma on pian tuloillaan, joten kärttypäiviä odotellessa.



Mulla kans taitaa hullut päivät jäädä väliin. Meijän neiti alkaa siellä kiljumaan ja äitille tulee TAAS huono omatunto, kun lapsi joutuu moista kestämään. On tää ihan tarpeex hullua päivää täällä kotona. Yksin olis kyl kiva päästä pyörähtämään. Täytyy anoa vähä mammavapaata...



Tänään ulkoiltiin metsässä, syötiin puolukoita (vähän jo käyneitä semmosia) ja heiteltiin lehtiä teiden varsilla. Äitin pitää ottaa syliin paljon lehtiä ja tiputtaa niitä pään päälle samalla laulaen " lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on" ...On tää syksy niin ihanan värikästä ja raikasta aikaa, lapsen saannin jälkeen oo herännyt syksyyn ihan toisella tavalla.



Silakkapihvit ja perunat odottelee ja neitikin taas herää, joten palaillaan.



Olis kyllä tosi mukava tavata teitä muita (Levi kyllä nyt jää, mutta eteläntreffeihin tahtoisin mukaan).



Ihania syyspäiviä toivotellen :)

Vierailija

yläkertaan kirjottamaan, kun isi ja pikkuneiti niin söpösti lueskeli kirjoja.



Vanhat gallupit jäi kesken ja jatkelen nyt niitä. Mun vanhemmista isi oli oikea lepsukka, ei koskaan korottanut mulle edes ääntää ja kertoi aina hakevansa isin pikku rinsessalle vaikka kuun taivaalta. Äiti taas oli se, joka piti jöötä, jos tarve vaati. Äidin kanssa ollaan jälkeenpäin paljon keskusteltukin mun lapsuudesta ja sen äitiydestä. Äidin mielestä hän ei aina oikein osannut mun kanssa vetää oikeesta narusta. Toisin sanoen lähti mun kanssa turhan helposti väittelemään ja unohti olla aikuinen. Omasta mielestään äiti oli aika epäjohdonmukainen, välillä mentiin tosi pitkän matkaa periksi antamalla ja sitten taas toisen hetkenä tuli stoppi yllättävän jyrkästi. Äiti kertoi välillä oikeen " pelänneensä" mua, kun olin niin topakka kiukkuilija.



Toivoisin lapselleni, että äiti on läsnä, kuuntelee ja kertoo asioista (yhdessä ihmettelyä). Haluaisin, että isistä ja äidistä jäisi " touhumuistoja" . Äidin sydäntä varmasti lämmittäisi nähdä oman lapsen tulevan toimeen toisten lasten kanssa ja ottavan heidät leikeissä huomioon. Silloin voisi varmaan vähän itseään olalle taputella. Toivottavasti jaksaisin olla suht kärivällinen äiti, enkä koskaan sortuisi käyttämään väkivaltaa.



Vauva-ajan jälkeen ei ole ollut suurempia huolia, mutta ainahan sitä miettii, miten antaisi omalleen mahdollisimman hyvät ja vahvat avut elämälle. Haluaisin, että tytteli olisi aikuisena tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Mitenhän sen saisi aikaan, siinäpä mielenkiintoinen kysymys. No emmeköhän me kaikki parhaamme yritä ja toivottavasti sillä tulee ihan hyvää jälkeä :)



Saatan jatkella taas illalla

Vierailija

Selkäkipuinen ilmottautuu! Eilinen päivä oli kyllä ihan tuskaa. Onneksi oli se kodinhoitaja apuna. Ilman sitä en olis kyllä pärjännyt. Aamulla oikein odotin, että tulis jo. Se kävi kaks kertaa pihalla Onnin kanssa, teki ruuan ja imuroi. Minä kyllä nukutin Onnin mutta se kävi niin helposti, että selkä kesti sen. Illan sitten vaan makasin kun mies tuli kotiin.



Eilen en saanut oikein syödäkään mitään kun piti tyhjentää suoli tämän aamuista röntgeniä varten. Sekin kiristi pinnaa eilen sitten. Röntgen oli sitten tänään ja huomenissa toivottavasti kuulen mitä kuvat näyttää.



Kumma tää selkä. On vaivannut ainakin 6 vuotta, joskin yks vika siitä on löydetty jo 10v sitten. Silloin selkä ei kipuillut. NÄin kovaa ja pitkäkestoista kipua ei ole koskaan ollut, nämä surkastuneet lihakset varmasti edesauttaa tätä surkeaa tilannetta. Tänään oon ollu niin poikki ja oikein on hermoon ottanut (ainakin kuvainnollisesti), jatkuva kipu on niin sietämätöntä! Ja lääkkeitä en ole oikein buranaa kummempia uskaltanut ottaa kun niistä tulee ihan pönttö olo. Yöllä herää jokaiseen kyljen kääntöön, joten se unista sitten.



Ja tämä omasta navasta.



Vauva-aikaa en kaipaa. Tosin olishan se kiva pidellä pientä ihanalle tuoksuvaa pakettia sylissä. Ja olis ihana yrittää tehdä kaikki asiat toisin, oikein. Imetys yms. Mutta eihän sitä tiedä, onnistuisko se. Toisaalta pienen pieni vauva-lämpö (ei kuume:)) välillä nostaa päätään. Tai oikeastaan ajattelen sitä niin, että aika pienellä ikäerolla olis järkevää yrittää saada lapset. Mutta ei vielä kuitenkaan... Kaverilla on kahdella ekalla lapsella ikäeroa 1v 10kk ja sanoi just, että sitä sillon aikanaan ajatteli, että esikoinen on jo sitten iso, kun vauva syntyy. Mutta ei niin sitten ollutkaan, vaan talossa oli 2 vaippaikäistä. Eli toisaalta itsekin haluaa nauttia ja antaa Onninkin nauttia tästä ajasta mutta toisaaltaa... LYÖKÄÄ MUA HALOLLA PÄÄHÄN!!! Että lopettaisin tämmöset haihattelut. Meillehän ei pitänyt tulla ikinä toista lasta:)



Kaikille tasapuolisesti jaksamista! Ainakin Tea oli jonkun pöpön kourissa ja väsyneitäkin joukkoon mahtuu. Lemonalle ja Pilelle onskua, että lapset on terveitä!



T-P

Vierailija


Enkeli, kyllä se alkaa haastavaksi käydä kahden pienen kanssa tollasessa tungoksessa, mutta anoppi oli mukana (mikä kyllä osaltaan lisää sitä hösellystä). Mulla oli muutama juttu jotka halusin katsoa ja ne käytiin lähinnä läpi ja lähdettiin pois. Ei siis pahemmin kierrelty muuten. Huomenna jälleen yksi rundi, niin koirakin saa patjansa:) Toivottavasti minäkin kengät, kun isorinsessa sai tänään Eccon goretexit sieltä! Minäkin oikeastaan viihdyn siellä tungoksessa, jos saa muuten rauhassa katella. Lapsetkin menee mukana, jos eivät karkaile ja huuda:)



Lila, eipä tainnut olla tälläsiä pinoja esikoisen aikoihin, vaikka keskustelupalsta lienee oli jo sillon. En paljoa kirjotellut silloin, luin joitain juttuja muistaakseni. Keskustelupalstat löysin alkujaan häitä suunnitellessa 6 vuotta sitten:) Mutta tällä hetkellä luen vain näitä vauvan keskusteluja, kiinnostus ei riitä useampiin keskustelupalstoihin.



Pitäiskö muuten järkätä syysmammojen pikkujoulut? Jos, niin toivoisin pelkkien mammojen kekkereitä (ilman lapsia siis, miehet saa mun puolesta liittyä seuraan:)



T: Ynis

Vierailija

ensin:

T-P ja Mersu, selkävaivoihin jaksua...



Bertta, toivottasti masu rauhoittuu.



Typylle onnittelut plussaamisesta ja masuasukista!



G: en kaipaa vauvavuotta, mukavampi kun lapsi liikkuu ja touhuaa itekseenkin ja veljen kanssa (tai terrorisoi sen leikkejä). Syöminenkin sujuu jo itse niin saa itse syödä suunnilleen rauhassa. Niitä ekoja vauvaviikoja kaipaan, kun vauva vaan tuhisi ja nukkui ja söi. Kahdesta kuusta eteenpäin rintaraivoamista, imetyksen lopetustuskaa, masuvaivoja, yöllisiä syöttämisiä...en kaipaa en. Onhan toki ihania muistoja, mutta aika rankkaahan se on kun ei saa nukkua kunnolla.



Kahden kanssa, sinähän tuo menee samassa toinenkin. Isompi oli 1,5v kun vauva syntyi niin osasihan tuo syödä ja touhuta itsekseen. Mua ihmetyttää se miksi on muka vaikeeta kun on kaksi vaipallista? mikä siinä muka vaikeeta on, sen kun vaihtaa kun tarvetta on jne. Meillä edelleen tuo 2,5 v ei osaa paottailla, joten oon tottunut asiaan, eipähän tarvii muistaa muistuttaa että menee potallle eikä luututa pissoja lattialta jatkuasti, kuten silloin kun kokeiltiin vaipattomuutta. Vaippavuori on kyl melkoinen ja rahanmeno, mutta silti, ei mikään ongelma :) Esikoinen alkoi nukkua paremmin kun vauva syntyi. En mä osaa oikein vertaillakaan, molemmat on heränneet öisin monta kertaa syömään, esikoinen lopetti yösyömiset itse 7 kk iässä, Nyttynen nyt (toivottavasti), päiväunet ovat nukkuneet hyvin ja tähän asti yhdessäkin. Nyt esikoinen protestoie ttei nuku mutta on sitten ihan hullu illalla kun käy ylikierroksilla, ei mitään rajaa hyppimisellä tai kiusaamisella. Mutta mites pakottat jos ei nuku. Oikeestaan odotan vielä, että Nyttynen aksvaisi jotta leikit alkaisi sujua paremmin ja saisi enempis omaa aikaa päivällä. Toki nuo on aikalailla itsenäisiä eli touhuavat hyvin ilman minuakin. Kerhoissa käyntiä muuten suosittelen todellakin! Esikoinen oli alussa sielläkin niin mussa kiinni mutta nyt touhuaa muiden kanssa ja menee heti leikkiin eikä vingu mua mukaan. Nyttynen ei ujostele ketään vaan konttaa sekaan :) Hyvää harjoittelua kun ajttelee hoitoon menoakin, käymme 2x vkossa perhekahvilassa ja kerran srk:n kerhossa. Kivaa vaihtelua ja kavereita, juuri kävivät eka kertaa yhdet lapset sieltä kerhosta kylässä. Vähän reviiritkin laajenee ja lapset saa kamuja. Nyt jo surettaa kun ei pääse sit enää niihin hetkiin kun menee töihin ja jää retketkin tekemättä...



Viime yö nukuttiin, kipii! En tiä oliko sattumien summa mutta hyvin nukkui. Herätin aiemmin unilta päivällä plus siirsin pinniksen kiinni miedän sänkyyn ja ei ees kitissyt kun laittoi nukkumaan, luxusta kun vertaa viimeiseen 4 huutoiltaan tai yöhön.



Nyt syömään, nälkä kurnuttaa.

Tuttis

Vierailija


Hip



Piti äkkiä alkaa kirjoitella, kun Lila jo tuollaisia kyselee.

Täällä on siivottu koko päivä, olen jopa saanut sellaisia ihmeitä aikaan kuin allaskaapin siivous ja pesu, lelulaatiko järjestely ja vauvamaisten juttujen pois laitto sekä saunan ja kylppärin pesu. Ovat olleet mielen päällä pitkään ja nyt sitten ajattelin tehdä, kun ne mun vanhemmat tulee. Ei niiden takia, ei ne välitä ja tietää että siivous Motin kanssa voi olla taitolaji, mutta oikeasti hävettää, kun ne on käynyt kaksi kuukautta sitten ja edelleen meidän sohvan alunen oli täynnä shampanjalasilaatikoita,joita häissä käytettiin. Kyllä nyt sen verran aikaa on että saa ne varastoon vietyä:) Laiska, mikä laiska!



Onnea Sini ja kohta äiti juoksee mahansa kanssa perässä:)

Lilan maha on kyllä, hmm, sanoisinko kohtuullisen iso noille viikoille, joten ei ihme että ei jaksa enää kanniskella.



G:Ei ole ikävä vauva-aikaa, ehei.Aika samat aatokset kuin muillakin eli rankkaa oli se huutaminen, kanniskelu ja valvominen, eipä tuo ole oikein ohi vieläkään, vaikka toki helpompaa on nyt ja vasta nyt sitä viihtyy kotona. Välillä pelottaa että tuleekohan meille enää ikinä lasta, kun meillä kummallákin on niin kauheat muistot ja välillä ei ole muistoja, kun ei muista yhtään mitään, katsoo vaan kuvia että ai, onko meillä tuollainen vauva ollut joskus:/ Myös äidiksi kasvu prosessi ei ole ollut minulle mikään helppo, minä en oikein osannut kuvitella millaista se kotona olo lopulta on. Kun koko raskaudenkin vietti sitä hektistä töihin-kouluun härdelliä ja koko ajan oli ohjelmaa ym. niin pieni shokki se kotiin jääminen oli.



Lila, sulla on nyt käsissäsi syysmammojen lapsiluvun pelastaminen. Heti kun teille tulee se ihana, hyvin nukkuva, hyvin syövä, allergiaton ja lattialla viihtyvä pieni kullanmuru, lanseerat ilmoille Vauvaterapian. Joka viikko lähetät meille ihania kuvia ja rauhoittavia sanoja ja vakuutat että arki on ihanaa ja helppoa. Lisäksi kerran kuussa teemme visiittejä katsomaan teidän pientä ihmettä ja alamme vuoden terapian jälkeen uskoa että kyllä vielä meillekin tuollainen tarvitaan. Sinä tietenkin lyöt tästä leiville, veloitat 60¿/45min vauvaterapia kerta ja me haemme sitten kelasta korvausta selitellen että muuten suomalaiset ovat kohta aivan kadonneet maan kamaralta.

Idean äitinä varaan jo nyt ensimmäisen hoitoajan ja otetaan samalla kertaa kaksi, koska mies tarvitsee hoitoa myös. Paras tietenkin olisi, että miehesi osallistuu myös terapian pitoon ja antaa vinkkejä muille siitä, kuinka kotoa löytyy ihana ja hehkeä vaimo:)

MIten olisi?! Syysmammojen tähden:D :D :D





Nyt tuo nuori herra vaatii, joten ehkäpä vielä palaan....



Aavis-vauvakuumeeton ja MOtti paapero

Vierailija

Leppis: Siks just kysyinkin että miten Kepan kanssa edetään jos (kun) testit ei näytäkään mitään... Siis ei ole mitään takeita että negatiivinen verikokeen tulos allergian suhteen tarkoittais oikeasti negatiivista. Sehän näistä tekee niin vaikeita. Ja kuitenkin JOKAINEN negatiivinen vastaus lisää äidin epävarmuutta vaistojensa seuraamisessa..... Siis trust me, tuolla käyty... Sassahan ei ole veri- eikä prick-testin mukaan allerginen kuin maidolle ja munalle... Ja ei IHAN pidä paikkaansa :(

En siis tietty tarkoita että teillä KANSSA niin olis mutta kunhan kerron esimerkkiä :) Toivon tosiaan ettei Kepalla olis MITÄÄN allergiaa. Eikä kellään muullakaan. Eikä meilläkään......



Jos joku muuten haluaa purkaa allergia-tuntojaan tai jotain ns. vertaistukee aiheesta ni ei muuta ku privaa tulemaan :)

kerppu-72@luukku.com





Gallupit: En ikävöi vauva-vuotta. En, huh. PIentä kääröä ehkä mut en sitä todellisuutta...



Esikoisen kanssa KAIKKI oli helpompaa. Mut tää on niin erilainen tilanne. Alllergioiden ja sairasteluiden lisäksi Sassa on miljoona kertaa vaativampi, vauhdikkaampi ja jästipäisempi kuin veljensä. Kehen lie tullut??? Tarttis varmaan kattoo peiliin ;-)



Meidän lapset on tässä. En uskalla edes ajatella että moiseen myllyyn itteni vielä pistäisin...



Kerppu, pää tyhjenee...



ai joo, kävin pistään lidliin " omaisuuden" . Hesarin mainoksessa oli paljon kivoja juttuja, esim. tosi halpoja askartelu-settejä. Niitä sitten sieltä hamstrasin :) Ostin myös kaksi neuletta itelleni ja yhdet rintsikat (liilat!) ja sisäpelikengät, jne........ Stringit jäi edelleen odottamaan 20kilon laihdutusoperaation lopputulosta... (millähän vuosikymmenellä...???)













Vierailija

Lapset nukkuu ja mies on vielä töissä. Soitti just ei ihan heti ole tulossakaan.



Töihin menosta on ollut puhetta. Nyt meinaa olla kotona ainakin ens syksyyn. Välillä, kun kuulee mielenkiintoisista avoimista hommista, teks mieli töihin. Kunnes taas mietin toisen kerran ja totean, etten halua kokopäivätöihin - ikinä. Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan tehdä vähän töitä nytkin. Se on sellaista äidin mielenterveystyötä. Halauisin mahdollisimman pitkään tehdä osa-aikaisesti hommia, silloin pysyis tää pakka vähän paremmin käsissä. Esikko on ollut aika pienenä tarhassa ja hyvin sekin sujui, mutta nyt mulla on mahdollisuus olla pitenmpään kotona ja aijon nauttia näistä ainutlaatuisista vuosista. Mullekin on moni 5-kymppinen uranainen sanonut että ole nyt vaan kotona, kyllä sä töitä ehdit tehdä. Ja niin ehdinkin.



Meillä molempien lasten vauva-aika on ollut varsin helppoa. Esikko oli superhelppo ja tyttökin on ollut helppo. Vaikeudet on alkaneet oikestaan vasta kun tyttö oli 8kk ja tää jatkuva sairastaminen alkoi. EN kuitenkaan kaipaa vauva-aikaan, vaikka silloin oli tavallaan helpompaa. Lapset on paljon mielenkiintoisempia, kun ne kasvaa, joskin haasteetkin lisääntyy, mutta vuorovaikutus myös. Jokaisen ikä ja keihtysvaihe on tavallaan parasta aikaa. Jokainen vaihe on niin ainutlaatuinen. Kehitystä on ihana saurata ja taakse päin en enää halua.



Paljon oli muutakin, mutta ei kaikkea voi kommentoida :)



Huomenna korvakontrolliin kuuntelemaan tuomiota. Jokohan nyt olis korvat terveet. Kokemukset Korvaklinikalta on todella kummallisia. Kukaan ei oikeen tunnut olevan kiinnostunut siitä, että tyttö on ollut kohta puoli vuotta kipeä. Onneksi syitä selvitellään nyt muuta kautta. Korvakilinikalla kun kommentit on lähinnä:" Kun me hoidetaan vaan näitä korvia" Olimpas mä tyhmä, sehän sanotaan jo paikan nimessäkin :)



Kaikille tasapuolisesti vointeja ja voimia ja hyvää yötä.



PL

Vierailija


Vai onko kaikki hulluilla päivillä?



Gallup: Ikävöitkö vauvavuotta?



Minä en. Tavallaan pieni on tarpeeksi vauva mulle vieläkin ja jos elämä tästä helpottaa, niin kyllä se on ihan tervetullutta:) Ihania nyyttejä rinsessat on olleet vauvana, mutta en oikeastaan kaipaa syliini sellaista ihan pikkuista kääröä enää. Nyt tuntuu, että on kiva kun lapset kasvaa, mutta miltähän tuntuu muutaman vuoden päästä:)



T: Ynis

Vierailija

ollaan me kuulkaa melkoisen erikoisia, uskoisin niin. Minä pinouduin maalis-03 mammoissa ja yhteydenpito ei todellakaan ollut " loppua" kohden näin aktiivista plus taaperopuolella ooonmuutamia kertoja ite huudellut, että mitäs kuuluu maalistaaperoille, joitain vastauksia olen sanaut. Muutamia nimimerkkejä pyörii silloin tällöin palstoilla, ja ehkä sitä muistaa vaan ne vakkarit ja joiden kaa on mielipiteitä vaihdellut. Mutta ei kyllä tämänveroista varmaan löydy näiltä sivuilta, sen uskon mä.



Meillä nukkuu koko ukkokööri, pojat jopa ennen klo 22. aamulla kerhoon nousu aikaisin (heh 8.50) niin onneksi sain unille. Isukkikin saa kohtuulliset unet aamuvuoroon, kipii. Vissiin tuo läheisyys oli Nyttyselle niin ISO juttu että piti huutaa monta yötä ennen kuin äiti tajusi, tyhmä äiti.



Huomenna pitis miettiä 1vee kuvaa. Kun kerhon kuvaus olisi kai ensi kuussa, että soittaako sille kuvaajalle ja tiedustella sen hintoja ja mahdollisuutta laajempaan otokseen siinä muiden ohessa vai käyttääkö paikallisessa halvemmalla (6 kuvaa kansioon ja iso iso 60e) mutta taas kirvata niitä rumia muovileluja, kun taas tällä kerhokuvaajalla on aina hienot rekvisiitatkin. Ehkäpä päädymme häneen vaikka onkin kallimpi. ääh häätyy huomenna kysellä. Esikoinenkin kuvattin jostain syystä 1v1kk joten ois kiva jo kohta puolin saada kuvat otettua. Vinkkinä säästää: jos saatte sellaisen ison kuvan niin skannatkaa se ihmeessä ja teettäkään jossain nettifirmassa kummintutunkaimoille kuvat siellä. Todellakin kannattaa sillä kuvausfirmat nyyhtää ihan sikana normaaliesta kymppikuvista. Meillä meni varmaan 170e esikoisen kuviin, järkkyä! Ja siinä oli vaan ne pakolliset sukulaiset ja kummit. resoluutio piti olla joku tietty skannatessa ja tosiaan se iso kuva, onko se nyt 20*30 cm. Esim efotossa 0,20e kipale kun teetin esikoiselle, vrt. tyyliin 7,5e liikkeessä! ja kuvat tulkee kuiteskin yleensä alle viikossa.



että tälleen

Öisin miettein ja Leviä haaveillen

Tuttis



ps. todellakin pidetään pinoja yllä, taapero76:kin on päässyt ihan vauhtiin, hirrrrmu kivaa :))

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat