***Tammenterhot torstaihin!***

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (8)

Vierailija

...torstaihin. Ei mulla oo mitään sen kummempaa uutta kerrottavaa. Haaveilen vaan että olis jo tammikuu ja " Artturi" sylissä. Kelalta tuli vihdoin ja viimein päätös, että äitiyspakkaus on tulossa. On sitä odoteltukin. Ja vielä pitää odotella ehkä muutama viikko. =/

Muuten kaikki ennallaan.



Lokakuisen syksyisiä odotuspäiviä kaikille!

-J ja Röllimaha- 25+2

Vierailija

Omaan napaan ei kuulu kummia. Vatsa kasvaa tasaiseen tahtiin ja vauva liikkuu vilkkaasti, etenkin iltaisin ja öisin. Olo ei mikään paras mahdollinen.



Meilläkin töissä vähän sama tilanne. Sairaslomalle ei millään viitsisi jäädä, kun enää 6 viikkkoa töitä. Jään äitiyslomalle marraskuun viimeinen päivä. Mutta tuntuu,että pää hajoaa. Työpäivät menee ihan unessa ja kun pääsee töistä kotiin,niin ei kuitenkaan osaa/saa levättyä. Sitten oon koko illan tosi väsynyt,itkeskelen millon mistäkin ja kun pitäisi käydä iltaisin unten maille niin uni ei tule silmään. Eilenkin valvoin puoli 12, heräsin jo puoli 2 vessaan,sitten puoli 4 ja vartin yli 6 olin jo ihan pirteenä hereillä. Sitten kun pääsin 8 maissa töihin, niin väsymys iski. Nyt sitten silmät ristissä täällä naputellaan. Alkaa kierre olla aika valmis....sain onneksi neuvola-ajan puoli 3, menen mittauttamaan verenpaineet ja jos saisin vaikka " lepolomaa" pari päivää. Jotenkin tuntuu,että on niin väsynyt tähän jatkuvaan rumbaan...



Olin sairaslomalla syyskuussa viikon supistelujen takia ja silloin ei ollut mitään uni tms ongelmia. Avokki onkin jo useaan otteeseen ehdotellut töistä pois jäämistä. Sanoi,että sääli seurata vierestä miten sippi olen, kun ei oikein osaa mitenkään auttaakaan. Se vielä lisää pahaa oloa, kun mieskin on ihan omien töiden takia tosi väsynyt ja usein iltaisin käy kauhean aikaisin nukkumaan,kun on ensin tehnyt pitkän päivän töissä. Tuntuu että sellanen kahden keskinen aika on aamulla kahvipöydässä ja illalla kun käydään yhtä aikaa sänkyyn. Mä kaipaisin vaan sellasta hellittelyä ja paijausta, ja kun toinen ei yksinkertaisesti sitä jaksa aina antaa,niin sekin tuntuu tosi pahalle...vaikka tiedän että musta tykkää jne.



En vielä viitsisi,enkä haluaisikaan jäädä kokonaan töistä pois. Työni on kuitenkin mielenkiintoista ja työkaverit suhtautuneet tosi hyvin raskauteen. Pomo aamulla kyseli,että miten jaksan ja kun itku silmässä sanoin,etten mitenkään hyvin. Niin sanoi,että hae vaan sairaslomaa. Älä ole väsyneenä töissä :-). Siitä täysi kymppi hänelle!!



Tulipa taas valitusta kerrakseen, mutta turhaa asioita kaunistella :-).



Onneksi sentään vauva liikkuu ja kasvaa hyvin, SF mitoissa mennään keskikäyrillä. Esikoinenkaan ei ollut järin iso syntyessään, 3240 g joten tuskin toisestakaan mikään jättiläinen tulee. Tai no eihän sitä tiedä....



Että semmosta...



Mami 27+1

Vierailija

Olin tänään lääkärissä supistuksien vuoksi. Paikat kuulemma kiinteät ja kiinni, onneksi.

Tulehduksien poissulkemiseksi kävin papassakin, joka sitten aiheutti " miellyttävän" veren vuodon kohdunsuulla...

Kiva. Onneksi sitä ei tullut kuin hetken ja vähän aikaa vain. Lienee ihan normaalia, että vuotaa?



Sairaslomaa sain onneksi ensi torstaihin asti. Ei tämän olon kanssa jaksaisi minnekään töihin lähteäkään.

Anteeksi taas valitusviestini..





Laukkis ja Öttiäinen 24+6

Vierailija

joten kerrankin pääsen oikein itse sellaisen aloittamaan.. ja pitkästä aikaa muutenkin kirjoittelemaan kuulumisia. On ollut niin hektinen ja työntäyteinen syksy, että lähinnä taustalukijaksi olen jäänyt täällä palstalla. Ja nyt on sitten tulokset tuosta töissäraatamisesta näkyvissä: aikani kärvistelin siellä hammasta purren, ajoittain jopa ruokatauotta, kun en osannut hellittää loputtoman urakan edessä. Tilanne eteni sitten siihen, että yöt meni valvoessa ja murehtiessa työasioita ja tekemättömiä töitä. Päivällä olin sitten niin piipussa, ettei työnteosta tahtonut tulla mitään järkevää tulosta enää. Nyt sitten viimein tajusin, että oravanpyörä on saatava poikki ja kiireesti, muuten ei mitään hyvää seuraa minulle eikä vauvalle. Niin painuin lekuriin ja kerroin ahdistavan tilanteen. Nyt lepolomalla sitten kuun loppuun. Miten sitä ihminen päästääkään tilanteensa näin pitkälle, mullakin järki sanoi jo kauan sitten, että " näin et voi jatkaa" , mutta siltikään en luovuttanut -ja nyt kyse ei kuitenkaan ole pelkästään omasta hyvinvoinnistani vaan myös kohdussa kasvavan pienen ihmisenalun!? No, nyt huilaan ja mietin tilannettani ja panen elämänarvoni kyllä uuteen järjestykseen.



Vauva on terhakka ja liikkuvainen yksilö, viikkoja on nyt 27+2. Miten sitä voi olla jo nyt niin hurmaantunut tuohon tulokkaaseen, vaikka siitä ei juuri muuta havaintoa ole, kuin nuo liikkeet ja tietysti ultrakäynnit. Tuntuu, että sitä rakastaa jo aivan käsittämättömästi! Tätä se on kai se sanonta, että luonto kyllä kasvattaa ja valmistaa äidiksi!



Ensi viikolla on lääkärineuvola ja sitä seuraavalla kontrolliultra, rakenneultrassa kun huomattiin, että istukka oli alhaalla. Nyt kontrataan sen tilanne, onko noussut.



Tulipa pitkä sepustus. Mutta mukavaa torstaita kuitenkin tammiksille!



Vierailija

Eilen kävin neuvolalääkäri reissulla. Kaikki kokeet oli ok, myös kohdunkaulan tilanne, eka kerta kun ei löytynyt valitettavaa lääkärillä ja neuvolatädillä. Sokerirasituksesta läpi taas puhtain paperein, vaikka bmi 32, edelliset muksut syntyneet 2 viikkoa etuajassa ja olleet 3820g ja 4740g syntyessään, sekä isälläni 2 tyypin diabetes.



Kivasti menee masussa, kovin kokeilee pää alaspäin oloa, kun muuten on viettänyt poikittain kaikki viikot tähän mennessä. Eipä oikein mitään ihmeellistä muuten.



Heidi rv 27+3

Vierailija

Hei kaikille tammikuun odottajille! Olen seuraillut teidän ketjujanne jonkin aikaa, ja ajattelin tulla esittäytymään. Olen 31-vuotias toista odottava, naimisissa, mies 33-vuotias ja kotona tosiaan on joulukuussa kaksi täyttävä poika. Raskaus on sujunut tähän asti ihan ok, alussa pahoinvointia, oksentelua, painoa kertynyt järkyttävästi(!) ja nyt viime neuvolassa kärähdin sokereista...Eli joudun ensi viikolla siihen kamalaan sokerirasitustestiin! Yök! Muuten kaikki hyvin, maha on valtava, ja saan kuulla joka päivä ihmettelyjä siitä onko mahassa nyt varmasti vaan yksi lapsi...Ärsyttävää!!! Sf-mitta oli kuitenkin vain vaivaiset 23cm ja taisi olla menossa 25+2 viikot kuitenkin. Laskettu aika on siis 23.1.06. Mahassa on siis paljon läskiä ;)



Töissä olen tällä hetkellä, työt loppuvat marraskuun lopussa, jolloin jään suoraan varhennetulle äitiyslomalle. Eli ei enää montaa viikkoa jäljellä. Vauvaa varten en ole vielä laitellut tai silitelly/pessyt mitään, mutta ensisängyn hommasin käytettynä, meillä poika nukkuu vielä pinniksessä(hyvin)omassa huoneessaan, joten en malta siirtää. Ja ensisänky mahtuu makuuhuoneeseemme huomattavasti paremmin. Jonkin verran olen ostanut pieniä vaatteita nettikirppiksiltä, sillä ensimmäiselle niitä ei tullut hankittua ja poika oli pieni ja siro, joten oli aina liian isoissa vaatteissa alussa. Tulevan vauvan sukupuolta emme tiedä, ei näkynyt mitään rakenneultrassa. NO, tässä taisi olla kattava esittely, kiitos kun sain liittyä seuraanne ;)



Meppu

Vierailija

Kukkuu!



Käväistiin äsken neuvolassa ja lääkärissä, ja kaikki oli hienosti. Painoa oli tullut ihan sallittu määrä, sf-mitta kasvanut neljässä viikossa 5,5 cm ja oli nyt 26 ja sydänäänet kuului hyvin pontevasti. Meillä on kyllä ihana neuvola & neuvolan henkilökunta!



Odotuksessa on nyt siis meneillään hyvin aurinkoinen & positiivinen päivä :o) Hymyilyttää ja töissäkin jaksaa ihan mukavasti - enää 2 aamua jäljellä ja tätä päivää vain pari hassua tuntia.



Aurinkoista & iloista päivää myös kaikille muille!



Jennika 26+3

Vierailija

Tuntuu oudolta, että moni valittaa, ettei jaksa töissä ja olis kiva olla sairaslomalla yms... Ymmärrän tämän toki, tilanteen mukaan on elettävä... Itsellä vaan vähän päinvastanen tilanne. Vakitöitä ei oo ja oon suurin piirtein sijaisen sijainen. Töitä onkin hyvin riittäny koko kesäks ja alkusyksyks. Tää on ollu kokonaan ensimmäinen " työtön" viikko, ja seuraavasta tulee näillä näkymin toinen. Nyt jo alkaa tää kotona oleskelu nyppimään (vaikka töissäkin on kyllä aika rankkaa kun on vuorotyötä), kun ei oikeen oo tekemistä... Saatas ees hankittua hoitopäytä ja sänky, ni pääsis kamoja järkkäileen... Mies on kuitenkin päivät koulussa ja iltasin tekee sitten kouluhommia... Ja kaikki kaverit on " levällään" kuka missäkin...

Ihan mielelläni tekisin vielä töitä, ni ois sitten mahollisuudet saaaha vähän parempaa äitiyspäivärahaakin... Muuten taitaa jäähä aikalailla minimiin...

Omaan massuun ei kummempia. Potkuja tuntuu päivittäin ja yöllä sen jälkeen jos käyn vessassa tai muuten kääntyilen kovin, mutta aika hyvin tunnutaan päässeen pienokaisen kanssa samaan rytmiin=)Tänään on iltapäivällä lääkärineuvola. Tulen sitten kertomaan sf-mitat ym. jos muistan. Maha tuntuu kasvaneen hulluna ja painookin on tullu varmaan kilotolkkuun viime kerrasta (vähäsen ihan hirvittää)... Liikkuminen on jääny aika vähiin kun kävely ja pyöräily käy mahaan (en osaa sanoo, onko kyseessä supistukset, vaiko jotain muuta).

D-vitamiinia pitäs varmaan kanssa alkaa popsimaan... Kuinka moni syö jo? Ja mitä merkkiä?

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Millamalla rv 26+6

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat