En oikein tajua keskenmenoa surevia

Vierailija

Jos siis keskenmeno on suht alussa.



Kun samat ihmiset ovat kuitenkin sitä mieltä että abortin voi tehdä, ainakin hyvällä syyllä, koska kyseessä ei ole vauva vaan solumöykky.



Mutta sitten kun raskaus on toivottu niin se solumöykky onkin oma rakas kuollut lapsi.



Sorry, mut en oikein ymmärrä ja toivottavasti en loukannut ketään.

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

kyseessä oleva henkilö ryhtyisikään epäkypsänä vanhemmaksi. Aborttiakin voi surra. En tarkoita katumista, vaan surua potentiaalisen ihmisen takia. Elämä ei ole mustavalkoista. Jos jollakulla on sellainen elämäntilanne, ettei aborttia tartte koskaan edes harkita, hyvä heille. Mutta elämä ei ole aina ideaalia ja pahojakin asioita tapahtuu hyvillekin ihmisille. Olen itse kokenut useamman keskenmenon, omia lapsiakin löytyy... Olin aina ennen pro life, mutta raiskaus sai arvoni ylösalaisin. Pro choice siis nykyään ja " syntinen" nainen, kun abortinkin teettänyt. Itse kuitenkin uskon, että tämä abortti suojeli elämää siinä, että pari pientä lasta ei menettänyt äitiään itsetuholle tms. kamalaa.

Vierailija

niin onhan se eri asia menettää syntynyt lapsi kuin vasta pieni alkio. Mutta kukin kokee asiat omalla tavallaan. Jollekin on jo maailman loppu kun kuukautiset alkaa eli hedelmöitystä ei ollut vielä edes tapahtunut.

Vierailija

Eihän noita asioita voi verrata todellakaan keskenään.On ihan eri asia menettää 3 vuotias lapsi kuin syntymätön.Mutta menetyksiä molemmat.Kyllä jokaisella on oikeus surra km ja selvitä siitä omalla tavallaan.Itse km kokeneena voin vakuuttaa,et AP kun tulee päivä et koet km MIELIPITEESI MUUTTUU!!!!!!

Vierailija

Jos on toivonut lasta vuosia ja (ehkä keinoalkuisesti) vihdoin saanut sen kaivatun plussa, on km tosi kova paikka. Saattaa olla kovempi kuin niille, jotka on helpommin tulleet raskaaksi ja voivat ehkä luottavaisin mielin ajatella, että ei nyt, mutta ehkä ensi kerralla.

Vierailija

keskenmenon saaneet kehtaavat sanoa vauvansa esim kätkytkuoleman tai sairauden tmv kautta menettäneelle ,että tiedän miltä sinusta tuntuu, olen itsekin menettänyt vauvan. Siis eihän keskenmeno nyt kuitenkaan ole yhtään sama asia kuin jo synnytetyn vauvan kuolema. Ja mielestäni sekin on aivan eri asia, menettääkö vauvan 10+2 viikolla tai sitten 39+2 viikolla.



T: Ei ap ja joka itse sai keskemenon myös, mutta en sitä voinut sanoa surreeni. Lähinnä olin harmistunut että raskaus ei edennyt

Vierailija

on tietty aina shokki, niin myös minulle koska lapsia ei ennestään ollut. Kun sitä vielä seurasi sekundaarinen lapsettomuusaika 2 vuodeksi ei toipuminen ollut helppoa.



Nyt, kun keskenmenoja on takana 4 ja lapsia saman verran osaa jo suhtautua asiaan - niissä oli jotain vikaa ja karsiutuivat pois. Mutta aina se oman vaikka lyhyenkin suruajan tarvitsee.

Vierailija

mutta hyväksyn myös abortin. Ite varmaan jos joutuisin sellaisen tilanteen eteen et vauva (sikiö) tai miksi sitä kutsuukaan, todettaisiin niin pahasti elin kelvottomaksi ettei tulisi selviämään elämästä, Tekisin abortin. Tietenkin tulisin sitäkin suremaan ja miettimään jonkin aikaa.

Tiiän et toi kesken meno on jus luonnon oma keino karsia heikot pois, mut on se silti surullista kun lapsi ois toivottu.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat