miehelläni synnytyksen jälkeinen masennus

Vierailija

eli häntä on lapsen syntymän jälkeen masentanut yhä enemmän ja enemmän. Minulle taas se oli elämän parasta aikaa. Olin kotona 2 vuotta lähinnä omilla säästöilläni, kun rahat loppuivat, hankin sitten työn ja lapselle hoitopaikan. Olen koko ajan hoitanut hyvin lapsen ja kodin, mies on saanut lepoa ja vapaata päivittäin ja saanut käydä baarissa tms. kun on halunnut. Olen itse yrittänyt levätä ettei tarvitse turhista nalkuttaa tai apuja pyydellä.



Nyt on melkein ero tulossa kun hän ei jaksa enää mitään, sanoo että minä en tue häntä, kaikki menee huonosti ja pieleen. Kaikki alkoi tietysti mennä pieleen siinä kohtaa kun minä menin töihin enkä ehdi enää tehdä kaikkea.



en tiedä mitä ajatella tuollaisesta miehestä ja mitä sanoa hänelle. Masennusta ei tietenkään myönnä, vaikken ymmärrä mitä muuta se on jos töiden jälkeen makaa vaan sohvalla ja kiukuttelee.

Kommentit (6)

Vierailija

mies ei oikein jaksa enää tätä touhua. On sanonut monta kertaa sen jo. Mietin vin että milloin tulee lopullinen sana. Minä hoidan meillä lapset ite ja mies käy töissä, saanu olla ihan rauhassa

Vierailija

Mutta se että osoitat pärjääväsi ilman miestäsi on vikana. Sinun täytyy saada hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi. Pieniä asioita, mutta niitä on. Minä en esim enää osaa vaihtaa lamppuja, laittaa ilmaa pyörän kumeihin, en tee päätöksiä puhumatta mieheni kanssa jne. Usein olen kyllä asian jo päättänyt, mutta silti neuvottelen hänen kanssa ensin. Tulee molemmille hyvä mieli.

Vierailija

mutta kenties mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Kirjoituksestasi päätellen olet tehnyt asiat oman pääsi mukaan ja antanut liiaksikin vapautta miehellesi. Ehkä hän olisikin tarvinnut jonkin osoituksen siitä, että tarvitset häntä.

Vierailija

suhteemme alkuaikoina kun minä olin riippuvaisempi hänestä ja kiitollisempi, niin meni paljon paremmin. Mitä itsenäisemmäksi minä tulen sitä pahantuulisemmaksi hän tulee. Hän oikein piristyy kun tarvitsen apua ja hän saa olla taas pelastaja.



Minä luulin tekeväni vain oman osuuteni, ei silti pitäisi olla mitään epäilystä siitä että silti tarvitsen häntä. Mutta jospa hän ei tosiaan enää tunne että tarvitsen. Mitä ihmettä sitten teen? Ei minusta enää saa sitä köyhää opiskelijaa jota hän saattoi auttaa ja tukea, eikä sitä vastavalmistunuttakaan. Nyt olen oman alani ammattilainen ja uraäiti, tienaan hyvin ja pärjään hyvin eikä itsetuntoni ole koskaan ollut parempi. Sekö tässä nyt sitten onkin vikana?



ap



Vierailija:

Lainaus:


mutta kenties mies tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Kirjoituksestasi päätellen olet tehnyt asiat oman pääsi mukaan ja antanut liiaksikin vapautta miehellesi. Ehkä hän olisikin tarvinnut jonkin osoituksen siitä, että tarvitset häntä.




Vierailija

Miehellä on omat hommansa, lähinnä ne ulko- ja remonttihommat, ja aina kiitollisena huomaan jos tiskeille, pyykeille tai villakoirille on tehty jotain selkäni takana. Mutta kun mies ei enää tee sitä omaa osuuttaan. Minä en tiedä mitä tehdä, tässä taloudessa todella tarvittaisiin meitä molempia. Töissä tietysti käy, vähän liikaakin, mutta kotona ei sitten mitään.



Jotenkin siinä menee kaikki kunnioitus minultakin ja yhteisen yrittämisen tuntu, en enää edes halua häntä kun hän on vain poissaoleva tai kireä. En jaksaisi elää tuommoisen kanssa. Onko ihan pakko.



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat