Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nyt se sitten tapahtui : (((

Vierailija

Lastamme kävi ensi kertaa mummo ja vaari hoitamassa 1½ tuntia. Lapsi siis 1½ vuotias terve, eläväinen lapsi. Toinen lapsi oli myös kotona 10-vuotias koululainen. Menin siis hulluille päiville aamulla heti klo8. Lapset oli puettu, syötetty, aamupala vanhemmille katettu, pelit ja leikit valmiiksi laitettu. Pieni perehdytys ja lähdin matkaan. Reissuni kesti siis yhteensä 1½tuntia, soitin vielä ennen kuin hyppäsin keskustasta ratikkaan että tulossa ollaan ja 15min kestää vielä.



Mikä minua odottikaan vastassa.. äitini eteisessä KENGÄT jalassa, isäni oli viemässä koululaista kouluun. Äitini oli JOUTUNUT omien sanojensa mukaan 10minuuttia katsomaan lapsemme perään ihan yksin, ilman apua. Ei voi olla! Äitini on 59 samoin isäni, terveitä, puolieläkeläisiä. Tuli tosi paha mieli. En taida koskaan pystyä pyytämään heiltä lapsen katsomisapua. Lapsi oli ihan onnellinen oma itsensä.



Äitini oli kuulemma niin väsynyt aamuisesta hoitokeikasta ettei jaksanut lähteä kauppoihin iltapäivällä isäni kanssa (törmäsin kaupoilla isääni.) Tiedän, joku sanoo kuitenkin, että hommatkaa joku ulkopuolinen, mutta minun tai meidän ei ole pakko mennä mihinkään ilman lapsia, mutta täytyy myöntää, että se olisi aika kivaa jos lapsilla olisi joku tuttu ja luotettava ihmissuhde meidän lisäksi (joka olisi pysyvä, hoitajaa on vaikea saada samaa).



Mitä tekisitte? Narinasta ja väsystä huolimatta pyytäisitte joskus ehkä kuukauden päästä uudestaan vai unohtaako koko jutun. Harmittaa vain vietävästi, kun 10-vuotias kyllä pääsee mummolaan ja 2 muuta veljeni lasta leikki-ikäistä käyvät (hyvinkin usein) mummolla. Vanhemapani ovat itse saaneet lastenhoitoapua hyvin paljon, saatoin olla mummollani (leski) monia viikkoja putkeen. Että tästä ei ole kyse, etteikö osaisi antaa jotain mitä itse eivät ole saaneet, ovat saaneet paljon apuja kun olimme veljeni kanssa pieniä ja vähän isompiakin.



Jotenkin tuntuu, että äitini ei hyväksy tätä iltatähteämme, voiko olla tästä kyse. Mitä sinulle tulee mieleen? Asiallisista vastauksista kiitollinen, ap.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Eivät ole kertaakaan tarjoutetuneet hoitamaan lasta, tämä oli siis eka kerta kun pyysin hoitoapua. Mutta mitä tekisin, jatkaisinko hoitoavun pyytämistä vaikka näen, että se on vanhemmilleni vastenmielistä vai miten toimisitte minun sijassani? Sehän tässä on myös pointti, että muut 10,7 ja5 vuotiaat saavat olla mummolassa joka kuukausi ja usein vielä yöksikin pyydetään. Ja hoitoon ovat päässeet n.1veestä ylöspäin. Teenkö lapselleni karhunpalveluksen jos pyydän häntä hoitamaan ihmiset joita ei kiinnosta, vai rupeasiko se sitten kiinnostamaan kun enempi tutustuisi. Ja ennen kaikkea, mitä teen kun lapseni ovat näin eri arvoisia keskenään mummon ja vaarin silmissä? Mikähän olisi viisasta..?

Vierailija

Onko hän hoitanut teidän 10v tai veljen lapsia silloin kun olivat pieniä? On olemassa koko joukko ihmisiä, jotka pärjäävät lasten kanssa vasta sitten kun ovat ' ihmisiä' eli puhuvat selvästi etc.



Luulen, että äitisi kuuluu tuohon joukkoon. Älä heitä kirvestä kaivoon, mutta yritä vähän myöhemmin, kun lapsi on isompi.

Vierailija

Mutta sitten kun kysyy neuvoa miten sitä rakentaa ym. niin ei tule vinkkejä.. TIEDÄN, että tilanteemme on outo ja omassa tuttavapiirissä harvinainen, kaikilla muilla riittää isovanhempia joka oksalle, meillä on nämä yhdet ja nekin on vain toiselle lapselle.. Mieheni on ainoa lapsi ja omalla veljelläni nämä 2 ja hekin on aika usein hoidossa (ei ole sieltä apua pyytämistä). Lapsemme (tämän pienen kummeista toinen on lukiolainen joka ei osaa lasten kanssa olla ja toisella kummilla on omia ongelmia. Olisi kiva jos saisi vinkkejä, että jatkanko piruuttaani vanhempieni " kiusaamista" hotamisella esi. kerran kahdessa kuussa vai annanko olla? Miten suhtautuisin 10-vuotiaan kylään pyyntöihin vanhempien osalta, mitä SINÄ tekisit? Kiitos!

Vierailija

jos lapset on ihan asiallisia, ja poissaolo on todella kestänyt 1,5 tuntia, niin en ymmärrä mikä siinä nyt niin saattoi rasittaa!! toisaalta, jos ei jaksa. niin ei olis kannattanut isoäidin edes lupautua. olisin kyllä loukkaantunut siitäkin =)



mun äiti on maailman surkein lastenhoitaja, enkä koskaan pyydä sitä katsomaan lapsiani. se melkein pelkää lapsia (oon ite ainut) eikä osaa yhtään kieltää eikä komentaa, saati että ymmärtäis mitä minkin ikäisen kanssa voi tehdä. toisaalta, eipä tuota kauheesti tunnu noi lapsenlapset kiinnostavankaan. mieheni sisko sensijaan joskus hoitelee noita. ymmärrän, että hankalaa, jos ei ole vaihtoehtoja.

Vierailija

ovat hoitaneet lastani ihan vauvasta lähtien, eikä ole narinaa kuulunut. vaikka äitini on sairastanut paljon,on ollut jalka murtuneena tai käsi,mutta silti itse aivan asiokseen ovat hakeneet tytön hoitoon.ihan ilman pyytelyjä.

nyt kun asumme 400 km kauempana,tyttö viettää kaikki koulun lomat mummolassa ja siellä kuulemma on tytön kaveritkin kyläilemässä ja yökylässä eikä mun vanhemmat ole valittaneet.

tai ehkä he sitten keskenään jupisevat...

ei vaineskaan, joskus oikeen hävettää kun tyttö haluaa olla mummon tai papan mukana 24/7 ja joskus tiedeän että he haluavat mennä keskenään,no he kyllä sanovat suoraan ettet nyt tuu mukaan.mutta kuitenkin on ihanat isovanhemmat kaiken kaikkiaan.

Vierailija

Mummo ja vaari on hoitanut meidän 10veetä vauvasta, veljen lapsia noin vuoden ikäisestä, tämä meidän kuopus ei sitten enää houkuta.. Muutenkin äitini käytös on muuttunut minua kohtaan ikäväksi viimeisten vuosien aikana. Mukava kuulla 5:nen että teillä on hyviä kokemuksia hoitotytöistä. Täytyy laittaa mietintämyssyyn kun lapsi tuosta hieman kasvaa. On vielä aika vauva kun ei vielä puhu..

Vierailija

Isäni oli silloin myös lomalla, äitini ei uskalla olla pitkiä aikoja yksin lasten kanssa koska häntä alkaa helposti huimata. Tästä huolimatta hän oli kolmen päivän urakan jälkeen tyytyväinen ja toivotti lapset uudelleenkin hoitoon. (Ovat olleet tosi vähän hoidossa välimatkan takia.)



Onneksi äitini elämänasenne on iloinen vaikka hän on saanut kärsiä viimeiset 30 vuotta päivittäisistä kivuista - ja siitä huolimatta jaksaa hoitaa kaikkia viittä lastenlastaan aina välillä.



Ap:n äidillä tuntuu olevan joku asennevamma, ei tuo 1,5 tunnin hoitoaika VOI rasittaa noin paljon! Kai se lastenhoito nyt on rankkaa jos siihen niin asennoituu.

Vierailija

Äitini ja minun suhde on vaikea. Sen takia on vaikeaa puhua hänelle, mistään. Suhde isääni on hyvä, mutta hän on hieman onneton pienten lasten kanssa.. Minulle ,muutenkin tilanne on hankala koska koen, että 10-vuotiaani saa rakkautta ja huomiota jota minä en koskaan saanut äidiltäni. Eli emme siis ole (vähäisestä välimatkastakaan huolimatta) juuri tekemisissä, juhlapyhät ja synttärit kahvitellaan. Hankala on tilanne, koska en haluaisi isommalta lapselta isovanhempia riistää, mutta haluasin molemmat lapseni tasavertaisiksi. Muuten nämä 5 ja 7-vuotiaat ovat veljeni lapsia. Täytyypä pohtia asiaa oikein todella. Kiitos jos saan vielä ajatuksianne asiasta!

Vierailija

Harmiksemme meillä ei ole miehen vanhemmistakaan arjen jakajiksi. Onneksi olemme saaneet olla suhteellisen terveinä. Täytyy toivoa että jatkossakin saamme olla terveinä,eikä muutakaan pakottavaa lastenhoitotarvetta ilmeenny. T. ap

Vierailija

parin tunnin hoitokeikasta kerran puolessa vuodessa :(

Kuitenkin tiedän 85v.mummelin joka hoitaa pojanpoikaansa joka päivä.

Ihana huomata tälläisiäkin vielä olevan,harmi kun ei ole osunut omalle kohdalle.Meidän isovanhemmat 56v-60v. työkykyisiä ja kaikkiin turhuuden menoihin heti valmiita...

Vierailija

neuvoa oikein mitenkään päin...on niin monimutkainen asia kuitenkin kyseessä... itse en varmaan pyytäisi ihan helpolla hoitamaan. Jotenkin ajattelen niin että isovanhemmat siinä lopulta häviävät jos eivät viitsi tutustua nuorimmaiseen. Toisaalta taas lapsen kannalta on ikävää jos ei saa tutustua isovanhempiin niinkuin muut lapset. Yrittäisin varmaan itse herätellä mummoa tajuamaan tilanteen, koittaisin puhua joko suoraan (jos välinne sen mahdollistavat??) tai epäsuoraan asiasta.. kysäise joskus vaikka ohimennen kun on puhe vanhempien lasten yökyläilystä, että mites tämän nuorimmainen otettaisiin hupiin mukaan?? On oikeesti tosi vaikeeta neuvoa tuntematta teitä kaikkia persoonina tarkemmin:) Yksi HYVÄ vaihtoehto on että nosta kissa pöydälle ja kysy suoraan mikä nuorimmaisessa on sellaista ettei hänen kanssaan haluta viettää aikaa ja tajuaako mummo että lapsi kyllä vaistoaa asioita... zemppiä!!

Vierailija

Siis kontata lattialla jne. Oikea teräsvaari =)



Mutta kaikki eivät pieniä lapsia jaksa hoitaa; ilmeisesti äitisi kuitenkin vanhempia " jaksaa" ?

Vierailija

Nyt syksyllä kannattaa viedä vaikka lähihoitajakoulutusta järjestävän oppilaitoksen ilmoitustaululle ilmoituksen lapsenvahdin tarpeesta. Sieltä kun saa aloittavan opiskelijan, niin hän on varmasti koko opiskeluajan (3v) innokas tulemaan tarvittaessa. Meillä on tämä tilanne, jo toista talvea sama tuttu lapsirakas opiskelijatyttö. Tykkää meidän lapsista ja tulee mielellään tienaamaan vähän ylimääräistä. Lapset tykkää tästä tytöstä, ovat aivan innoissaan, kun lapsenlikka jaksaa leikittää ja lukea kirjoja meidän poissaoloaikana. Kaikki viihtyy: isi ja äiti saavat vähän omaa aikaa, lapset valtavasti huomiota lapsenlikalta ja lapsenlikka tienaa taskurahoja. Eikä loppuunsa rasita kukkaroa kovin tuntuvasti.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat