Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko muita joiden mies ei osallistu perhe- elämään yhtään?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Meillä siis näin, mies yrittäjä, paljon poissa. Hoidan kaiken yksin, nyt varsinkin rasittaa kun olen raskaana ja mies lupasi autella hiukan enemmän, mutta ei...Meillä myös taloprojekti, jossa koen olevani aivan ulkopuolinen. Mies on yksin päättänyt tontin, talon, kaiken, mitään ei ole multa kysynyt.



Maksan nykyisen asumisen kaikki kulut, lasten vaatteet, omat menot, siis melkein kaiken. Mies hoitaa " omia bisneksiään" eli sitä taloa jne. en edes tiedä mihin hänen kaikki rahat menee, matkustelee yksinään jne. Perhettään ei halua viedä mihinkään, esim. kesällä ei käyty kertaakaan missään! Ei edes sukulaisten luona!



Tuntuu että olen vain joku pakollinen lisäke hänen elämässään, teen lapsia ja pidän kodin siistinä. Omaa aikaa ei ole enkä koskaan pääse mihinkään. Mitä enemmän asiaa olen miettinyt, sen turhemmalta tämä kaikki tuntuu...Mitään helpotusta ei näytä tulevaisuudessa olevan, mitä nyt töihin paluu äitiysloman jälkeen. Sekin tarkoittaa sitten sitä, että rahtaan 3 lasta yksin hoitoon teen työt ja kotityöt ja sama ralli jatkuu vaan eri muodossa.



Voi itku, en tiedä mitä tekisin??!!

Kommentit (13)

Vierailija

Meillä siis näin, mies yrittäjä, paljon poissa. Hoidan kaiken yksin, ...



Meillä samantapainen tilanne, mies on yrittäjä ja minä opiskelija, mutta silti minä hoidan kauppareissut ja lapsen tarvikkeet minimipäivärahoistani ja muista yhteiskunnan tuista... Mies tosi paljon töissä ja tekee pitkiä päiviä raskasta työtä (tiedän sen kyllä ja ymmärrän, koska olen itsekin ollut hänellä töissä), ja silloin harvoin, kun pitää vapaapäivän, niin katsoo vaan telkkaria tai juo kaljaa, koska on niin väsynyt, ettei jaksa tehdä mitään. Ei siis edes olla poikansa kanssa. Meillä minulla ja pojalla on oma erillinen perhe-elämä ja miehellä oma elämänsä. Ärsyttää vaan, kun minun pitää kyllä jaksaa joka päivä hoitaa poika, koti, kauppareissut, ruuat ja kaikki vaikka mies olisi kotonakin, mutta mies on " niin väsynyt" töistään, ettei voi tehdä mitään. Meilläkin nuo miehen rahat menee lähes pelkästään firman pyörittämiseen, ei perheen.

Välillä olen niin v***tunut tuohon osallistumattomuuteen ja perhe-elämän puutteeseen. Esim. nyt, kun mies päätti lähteä kaljalle kahden todella pitkän (n.15 h) päivän ja nukkumattomien öiden jälkeen. Poika oli flunssassa, eikä sen takia olla koko perhe oikein nukuttu. Minä kuitenkin muistaakseni olin se, joka pojan hoiti ja nousi yöllä laittamaan tuttia suuhun jne. Ja sitten jaksaa kyllä kaljalle lähteä! Entäs minä?! Parisuhteelle on sitäkin vähemmän aikaa, ja olisin toivonut, että nyt pojan nukkuessa oltais voitu olla vaikka vähän kahdestaan. Liikaa toivottu.

Kauheaa vuodatusta. On meillä toki hyviäkin hetkiä/päiviä ja mies tykkää pojastaan paljon, välillä vaan ärsyttää ja menee hermot, kun olen ihan yksinhuoltaja.





Vierailija

Mies ei jaksa/halua olla lapsen kanssa, häiriintyy metelistä, ei halua osallistua kotitöihin. Rahastakin on riitaa, minä olen se enemmän omistava. Että ei ole helppoa!!



Mutta kun ei aina jaksa asiasta riidellä. Alistuako?? Vai olla karkera loppuelämä siitä, että tuli alistuttua...

Vierailija

Jo sinänsä on tietysti väärin sälyttää kaikki vastuu perheen pyörittämisestä sinulle. Sen pitäisi kyllä loppua. Taloprojekti ei ole mikään tekosyy. Monet lapsiperheet rakentavat talon!



Vielä enemmän minua huolestuttaa taloutesi: Oletteko naimisissa? Onko tontti ja talo tulossa teidän yhteisiin nimiin? Jos on, niin sitten tilanne ei ole ihan nin paha. Jos se on tulossa vain miehen nimiin, niin nythän tavallaan kustannat sitä epäsuorasti maksamalla kaikki perheet " viulut" . Mies laittaa rahansa " säästöpossuun" , eli taloon. Mitä sitten jos tarunne loppuu? Sinulle ei jää mitään, etkä ole pystynyt säästämään. Miehelle jää talo!



Jollei mies vie teitä lomalla, lähde lasten kanssa itse. Jätä vuokra tai lainanlyhennys maksatta, ja käske miehen maksaa. Laita ne rahat retkeen. Suosittelen myös säästämisen aloittamista (jos vain pystyt), siten saat kerättyä matkakassaa.

Vierailija

" " Mies... Ei auta menoissa, vaikka tienaa paremmin ku hyvin, mulla minimi äitiyspväraha. Ei auta koti eikä pihatöissä. Ei vietä edes puolta tuntia päivässä tytön kanssa. Varmaan kaikkiaan tunnin viikossa." "



Uskotko Mewwi, ihan tosissasi, että isä joka ei tunne lastaan eikä ole ikinä hänen kanssaan ollut, eikä kanna edes taloudellista vastuuta teistä, saisi huoltajuuden yli sinun? Jos sellaisella uhkailee, niin anna uhkailla - puheiksi jää.



Eli jos sinun ja teidän on noin paha olla ja keskustelut eikä kirjeet auta, on aika tehdä jotain radikaalimpaa. Aikalisä voisi olla paikallaan. Eroa en koskaan heppoisin syin kannata, mutta joskus muu ei auta. Sitä paitsi eron ei tarvitse olla pysyvä, se voi olla myös tuumintatauko kaikille osapuolille.



Jos ja kun eroon päädytte, muista kuitenkin edistää mahdollisimman paljon lapsen ja isän vuorovaikutusta ja tapaamisia, mutta minkään perusteettoman uhkailun alle sinun ei tarvitse alistua. Sinulla on oikeus nauttia lapsestasi ja elämästäsi ilman riiputat riippakivenä vielä tuollaista keskenkasvuista miestä mukanasi!



Nyt valmistelet hiukan mahdollista aikalisää, miten voisit sinun ja lapsen elämän parhaiten järjestää. Otat lisäksi selville myös neuvolasi ja paikkakuntasi tarjoamista perheterapioista yms. Sen jälkeen istutat miehesi pöydän ääreen - asiat joko puidaan siinä, ne puidaan yhdessä perheterapiassa tai sitten niitä lähdetään miettimään omille teille ja katsotaan sen jälkeen uusiksi.



Voimia Mewwi!

Vierailija

hänen mielestä se ei kuulu mulle, koska en ole töissä, enkä näin ollen voi maksaa yhtä paljon kuluja. Lastenhoito " ilmaiseksi" kyllä passaa hänelle...



Täytyypä miettiä lisää tätä suhteen tilaa. Tosiaan hirveen epäreilulta tuntuu!!!

Vierailija

Yrittäjyys ja taloprojekti vaativat paljon, henkisesti ja fyysisesti (jos itse rakentaa). Tällaisessa tilanteessa parisuhteen kestävyys tulee tietyiltä osin punnittua. Ja kun on moiset urakat päällä, taytyy välillä matkustella jotta saa rentoutua.

Olette varmaan sopineet , että hän maksaa talosta ja tontista tulevat kustannukset ja sinä nykyisen asumismuotonne ym. kulut. Ja tietysti omistatte uuden asunnon puoliksi, eikö ? Muuten tuossa ei olisi mitään järkeä...

Nosta kissa pöydälle uudestaan ja kerro syrjäytyneestä olostasi. Jos hän ei noteeraa sitä mitenkään esim. harmittele ja sano että kunhan taloprojekti on ohi.. Niin silloin tiedät, että aikasi on mennyt =

parisuhde neuvojat peliin !

Vierailija

Mullakin mies on yrittäjä ja paljon poissa. Joko verstaalla tai myyntimatkalla. Hoidan arjen (ja juhlat) =) täysin yksin. Mies ei vielä myöskään ansaitse kovin paljoa ja tällä hetkellä taloutemme on pitkälle kiinni minun tuloistani. Mutta nyt se ero: mies tuo kaiken rahan, jonka irti saa, meidän PERHEEN käyttöön, ei itselleen! Mitään omia reissuja tms. ei todellakaan tee ilman meitä!



Ja kun jotain hankitaan, hankitaan joko yhteisesti (esim. asunto)

tai vuorotellen kummankin nimiin (toinen auto miehen nimissä, toinen minun). Me ei olla edes naimisissa, eli sitäkin tärkeämpää on hankkia kummankin nimiin, mutta avioliittokaan ei sinun oikeuksiasi suojaa, jos jokin asia hankitaan vain miehesi nimiin.



Aseta se " miehesi" nyt selkä seinää vasten. Sinä teet oman osuutesi taloudesta maksamalla sen minkä pystyt ja hoitamalla lapset ja kodin! Hän tekee oman osuutensa kai sitten tuomalla rahaa, tosin ymmärsin, ettei hän itse asiassa tee edes sitä. Jos kaikkea omaisuutta ei heti laiteta myös sinun nimiisi (mites muuten velat? Et kai ole allekirjottanut mitään lainapapereita, eli että olet maksamassa talosta, joka ei edes tule nimillesi, lainaa???) sinun täytyy lähteä hakemaan apua. Tai laittaa pokkana kannat vastakkain, koska olethan jo nyt käytännössä yksinhuoltaja, mikä muuttuu muuta kuin itsetuntosi, joka kohenee, jos laita sen miehen hetkeksi jäähylle miettimään tekojaan ja sanojaan?



voimia Jouskari, ja kerro, miten asia etenee. Muutoin saan täällä surra puolestasi...

Vierailija

Mun tilanne ei ees ollu noin paha ja lähdin silti. En jaksanu yksinäistä perhe-elämää. Olenko ihan hullu?? rakastan miestä yhä, mutta en halunnu sellaista elämää.

Vierailija

Eli kuten aikaisemmat kirjoittajat sanoivat, pahimmassa tapauksessa päädytte eroon, miehesi saa talon ja sinulle ei jää muuta kuin lapset elätettäviksi! Älä enää missään tapauksessa ja päivääkään suostu elämään noin, ihan totta. Ansaitset reilumman pelin. Voimia!



SannaS.

Vierailija

.. ollaan yksin yhdessä. Tyttö 5 kk, ja äijä ei välitä meistä pätkääkään. Ennen teki 15 tuntista päivää, nyt vähentänyt 8 tuntiin, jotta jäis enemmän aikaa kavereilleen ja autoproggiksiin. Ei auta menoissa, vaikka tienaa paremmin ku hyvin, mulla minimi äitiyspväraha. Ei auta koti eikä pihatöissä. Ei vietä edes puolta tuntia päivässä tytön kanssa. Varmaan kaikkiaan tunnin viikossa. Ei oo koskenu muhun sitten huhtikuun, ei edes suukottanu. Aina kun lapsi menee nukkumaan illalla, ja jos mies sattuu olemaan sisällä. Yritän mennä viereen, niin se hyppää autoonsa ja menee kavereitten kanssa kahville. Ei juo kun kerran kuussa, eli ei onneksi ole alkkis, mut muuten ei välitä. OOn yrittäny puhua monta kertaa, ja jopa kirjottanu kirjeen, mutta mikään ei oo koskaan muuttunu. Oon ehdottanu eroa, muttei kuulema halua.

Ja muutenkin pelkään puhua miehelle. Raivostuu pikkuasioista, tai nostaa kätensä pystyyn ja poistuu paikalta, eli ei kuuntele. Enkä mä ole huutavaa tai raivoavaa tyyppiä. Eli ihan rauhallisesti keskustelen..





Appivanhemmat puuttuvat liikaa kaikkeen, ja luulen ettei mies jätä meitä siksi kun tietää mitä vanhempansa ovat asiasta mieltä. Ja juuri appivanhempien takia minäkään en uskalla lähteä, vaikka on TODELLA paha olla. Pelottaa että vievät multa tytön..



Mitä siis tehdä? Aivan neuvoton ja rikkinäinen olen. Onneksi Aada vauva on aurinkoinen, ainoa asia joka pitää mut terveenä, ja auttaa mua jaksamaan..

Vierailija

Tilanne on siis aivan sama lukuunottamatta sitä, että meillä ei ole yrittäjämiestä. Olen todella myös IHAN yksin koko tilanteessa. Mies päättää itse ja oman isänsä kanssa kaikki taloon liittyvät asiat, rakennetaan siis!!!! Minulta EI kysytä mitään. Hoidan yksin kaikki muut asiat, siis kodin, lapsen, hoitoon kuskaamiset, koulun (opiskelen siis ihan loppusuoraa, on ollut todella paljon stressiä ja kiirettä!!). Anoppi huolehtii aina vaan omasta pojastaan ja sen jaksamisesta, eli siis miehestä... Mun vointia ei kukaan kysy, ja apua ei juurikaan tarjota. Mies valittaa ruuasta, jota teen ja kaikki pitää viedä rakennukselle suunnilleen kattiloita myöten, sillä HÄN ei vaivaudu tulemaan sieltä noin 200 metrin päästä autollaan tänne kotiin syömään/kahville. Puen siis lapsen joka ikinen kerta, pakkaan autoon hänet ja tavarat.

Raskaus ei kiinnosta yhtään, vaikka yhtenä iltana itkin kipeää mahaani, oli tosi kamala olo. Alkuraskauden väsymykseen ei apua herunut keneltäkään... Ymmärrän TÄYSIN ap miltä sinusta tuntuu!!!!!!

Mitä voisimme tehdä oman jaksamisemme hyväksi???

Vierailija

Minä olen kyllä sitä mieltä, että jos on perheen perustanut niin pitää kyllä jaksaa jonkun verran kaikkea ikävääkin, en nyt tietenkään tarkoita että rajattomasti tai esim. mitään väkivaltaa tms. Vaikka kirjoitin aiemmin tässä ketjussa, että meillä minä teen kaiken eikä mies mitään ja että meillä ei ole mitään perhe-elämää, niin en todellakaan ole lähtemässä tai hajottamassa penen poikani ainoaa perhettä! Tosin meillä tilanne on vähän iloisempi nyt, kun sain kerrankin miehelleni pidettyä kunnon saarnan ja nyt se on jonkun verran poikaa syötellyt, leikittänyt ja muuta, mitä nyt on töiltään ehtinyt. Mieheni kuitenkin rakastaa sekä poikaa että minua yli kaiken, vaikkei sitä aina osaa näyttää.

Yhteiskunta korostaa ja arvostaa minusta liikaa itsekeskeisyyttä ja ns. onnellisuuden tavoittelua. Koko ajan pohditaan, että olenko minä nyt tässä onnellinen vai voisiko joku asia olla vielä vähän paremmin. Ei pidä perustaa perhettä, jos ei ole valmis uhrautumaan ja tekemään sen eteen töitä. Oma ahkera ja tunnollinen luonteeni saattaa tosin tehdä minulle tuollaisen uhrautumisen helpommaksi kuin joillekin muille, mutta kuitenkin, pitäkää perheestänne kiinni, koska pienet lapset eivät sitä osaa itse tehdä! Eri asia tietty lähteä, jos ei ole lapsia.

Uusimmat

Suosituimmat