Onko oikeasti tärkeää valehdella lapsille ?

Vierailija

Ajattelin vaan kun tätä palstaa lukee niin vanhemmat puhuu lapsille mörköistä, tontuista, keijuista, joulupukeista ja sitten vielä uskon jutut erikseen. Jääkö mun lapset nyt jostain oleellisesta paitsi kun ollaan aina sanottu, että tontut ja muut on satua eikä niitä ole oikeasti olemassa?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Siinä on kuule ISO ero.



Pienet lapset ansaitsevat satunsa ja mielikuvitushahmonsa. Meillä sanotaan, että ne ovat satuhahmoja, mutta kukapa tietää, vaikka keijuja ja enkeleitä olisikin jossakin olemassa. Joulupukki ainakin on...



Kun hän aikanaan itse alkaa epäillä joulupukin olemassaoloa, niin en kiellä sen olevan satua, vaan sanon, että se on aikuisten keksimä satu ja leikki lapsille, jotta joulu tuntuisi heistä hauskemmalta.



ERI juttu on tietysti, jos joku esim. joulupukin avulla uhkailee tai kiristää lapsia olemaan kiltisti. tai jos satuhahmoilla pelotellaan lapsia.



Mutta maailma on tylsä, harmaa ja karu paikka, eikä lapsuusajan keijuista ja tontuista ole lapsille todellakaan mitään haittaa - päinvastoin.



Vierailija

Lapsi ehtii sen itsekin tajuta ja täysin ilman dramatiikkaa.



Epäilen vahvasti, ettei kukaan normaalielämää viettävä normaali eskarilainen voi luulla piirrettyä muumipeikon kuvaa valokuvaksi. Joten älähän nyt kärjistä.



Minusta on lapselle rikkaus, että hän voi kuvitella satuja ja mielikuvitusolentojen seikkailuja. Ei niitä samassa mitassa keksi, jos niiden olemassaolo on lapsesta pitäen kiistetty ja selitetty " vaan saduksi" !



Eli minusta sinun tyylisi köyhdyttää lapsen mielikuvitusta.



Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Lapsi ehtii sen itsekin tajuta ja täysin ilman dramatiikkaa.



Epäilen vahvasti, ettei kukaan normaalielämää viettävä normaali eskarilainen voi luulla piirrettyä muumipeikon kuvaa valokuvaksi. Joten älähän nyt kärjistä.



Minusta on lapselle rikkaus, että hän voi kuvitella satuja ja mielikuvitusolentojen seikkailuja. Ei niitä samassa mitassa keksi, jos niiden olemassaolo on lapsesta pitäen kiistetty ja selitetty " vaan saduksi" !



Eli minusta sinun tyylisi köyhdyttää lapsen mielikuvitusta.






Vierailija

Tuli vaan mieleen kun eskarissa opetellaan tunnistamaan satu totuudesta ja sitten siellä on niitä onnettomia reppanoita jotka uskoo joulupukkiin ja siihen että muumit on todellisia. Joillekin jopa tuottaa vaikeuksia tunnistaa kuvaa muumista piirretyksi vaan luulevat sitä valokuvaksi oikeasta muumista.



Meillä ei muuten käy joulupukkia ja muumimaalma vasta kauhea paikka olikin. Lapset pelkäsi kuollakseen ihmisiä joilla oli muumipuku päällä!



Minusta on vain outoa rakentaa vuosia kulissia asiasta jota ei ole olemassa ja sitten yhtäkkiä sano, että on oikeastaan valehdellut jo monta vuotta.

t.ap



Perustelehan nyt, miksi se on valehtelua ja lapselle haitaksi, jos lapsen antaa uskoa joulupukkiin ja jopa värvää jonkun pukkina kotona käymään?



[/quote]




Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


minusta lapsuudessa on just se ihanaa että voi elääkin satumaailmassa aina välillä. Voi uskoa että Muumilaakso on olemassa ja ollaanhan me toki siellä käytykin ja tavattu Muumimamma... ja jossain metsässä lentelee keijukaiset - ja eläimet viettää juhlia metsässä, jossain kasvaa satusieniä jne jne.



Miksi just joulupukki on aina tulilinjalla? Tontut on mustalla listalla ja joulupukki on vaan feikkiä - se on tehtävä lapselle selväksi heti.



Minusta joulun juttuihin uskominen oli ihaninta mitä lapsuudestani muistan! Voi sitä odotuksen jännitystä ja se ääretön riemun ja pelon sekoitus, kun pukki vihdoin tuli. Ja miten sattuikaan että isä oli aina juuri silloin lisäämässä saunaan puita!



Paljosta olisin jäänyt paitsi jos noita muistoja ei olisi.




Vierailija

puettu tollaseen pukuun, ethän sä vaan sitä oikeesti oikeaksi usko, ethän....



niin luuletko ap että se on lapsesta yhtä mukavaa...?



Perustelehan nyt, miksi se on valehtelua ja lapselle haitaksi, jos lapsen antaa uskoa joulupukkiin ja jopa värvää jonkun pukkina kotona käymään?



Vierailija

Kun olin 4v niin silloin kielsin, että joulupukkia ei enää tilata, kun minun huumorintaju ei riitä mokomaan pelleilyyn. Olin kai sitten jotenkin outo lapsi.

t.ap

Vierailija

sitä ole olemassa. Silti lapsest selvästi haluaa siihen uskoa



Hammaepeikoistakn puhutaan - mahtavatko ajatella ne konkreettisina peikkoina, en tiedä..



Mutta kun lapsi itkien kysyy että " vannothan äiti että me tavataan sitten kun ollaan molemmat kuoltu, juuri tällaisena, sinä äitinä ja minä lapsena" niin vastasin elämäni pahimman valheen kun sanoin että totta kai tavataan. Oltiin me kuolemasta aikasemmenkin puhuttu, mutta selvästi lapsi ei pystynyt vastaanottamaan sitä. Piti ymmärtää valehdella.



Kyllä elämä opettaa lasta...

Vierailija

minusta lapsuudessa on just se ihanaa että voi elääkin satumaailmassa aina välillä. Voi uskoa että Muumilaakso on olemassa ja ollaanhan me toki siellä käytykin ja tavattu Muumimamma... ja jossain metsässä lentelee keijukaiset - ja eläimet viettää juhlia metsässä, jossain kasvaa satusieniä jne jne.



Miksi just joulupukki on aina tulilinjalla? Tontut on mustalla listalla ja joulupukki on vaan feikkiä - se on tehtävä lapselle selväksi heti.



Minusta joulun juttuihin uskominen oli ihaninta mitä lapsuudestani muistan! Voi sitä odotuksen jännitystä ja se ääretön riemun ja pelon sekoitus, kun pukki vihdoin tuli. Ja miten sattuikaan että isä oli aina juuri silloin lisäämässä saunaan puita!



Paljosta olisin jäänyt paitsi jos noita muistoja ei olisi.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Kun olin 4v niin silloin kielsin, että joulupukkia ei enää tilata, kun minun huumorintaju ei riitä mokomaan pelleilyyn. Olin kai sitten jotenkin outo lapsi.

t.ap




Jos sä olisit uskonut pukkiin, et olisi pitänyt sitä pelleilynä (etkä osannut sanoa vanhemmille, ettei saa tilata enää pukkia).



Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat