Raskaana ehkäisystä huolimatta

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Heips!

Olen kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Olimme sopineet mieheni kanssa, että lapsilukumme on nyt täynnä - siitäkin huolimatta että molemmat pidämme paljon lapsista. Olemme harkinneet sterilisaatiotakin useamman kuukauden ajan, mutta emme ehtineet niin pitkälle, sillä nyt näyttää siltä, että olen raskaana, ehkäisystä huolimatta.



Olo on ihan turta. En tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua... En tunne oloani onnelliseksi, pikemminkin päinvastoin. Olimme menossa kohti uusia tuulia uusien työpaikkojen merkeissä, haaveissa ostaa oma koti. En tiedä, miksi näin piti käydä. En tunne olevani ollenkaan valmis uuteen raskauteen saati kolmanteen lapseen... Tunnen jopa häpeää :(



Kiitos että sain purkaa tuntojani.

Kommentit (6)

Vierailija

Tunteet varmasti ovat yhtä sekamelskaa juuri nyt. Muistathan, että sinulla ei ole mitään kiirettä tehdä päätöksiä suuntaan eikä toiseen, voit rauhassa miettiä asiaa. Ehtii pahin tunnekuohu mennä ohitse, ja sen alta paljastuu sydämesi ääni, mitä todella haluat tehdä. Voimia antavia halauksia!



Vierailija

...ja mikä parasta, teille on käynyt raskauden suhteen hyvin :) Tosi hienoa! Ja onhan se niinkin, että teidänkin lapsillanne on paljon seuraa tulevaisuudessa, kun on kaveri omasta takaa :)



Olen itsekin aborttia vastaan, mutta on pakko myöntää, että se on käynyt mielessäni - melkeinpä heti kun huomasin, miten on käynyt. Onneksi tässä on aikaa miettiä asioita ihan rauhassa, ei tarvitse tehdä mitään hätiköityä. Vatsanpohja on kyllä täynnä perhosia, kun ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ei sitä näköjään voi olla varma mistään... Mitä lie, kohtaloa?

Vierailija

Olen nyt raskaana viikolla 30, ja tämä lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Ensireaktio oli suoraan sanottuna suuttumus; miksi näin kävi, miksi juuri minulle? Ulospäin yritin näyttää iloista naamaa, mutta todellisuudesa olin kaikkea muuta kuin iloinen. Esikoinen oli vasta 1v4kk testin näyttäessä plussaa, olin aloittamassa työt syksyllä (mikä olisi parantanut taloudellista tilannettamme huomattavasti), suunnitelmiin ei todellakaan kuulunut uusi raskaus näin pian. Harkitsin hetken ajan jopa raskauden keskeyttämistä, vaikka tähän asti olin ollut aika jyrkästi aborttia vastaan muista kun terveydellisistä syistä.

Mieheni reaktio raskausuutiseen oli vieläkin rajumpi; hän ei halunnut missään nimessä lasta ja painosti jatkuvasti minua tekemään abortin. Meillä oli mennyt huonommin jo jonkin aikaa erinäisistä syistä johtuen, ja lapsi oli viimeinen pisara. Mies alkoi etsimään itselleen uutta asuntoa, ja minä vein avioerohakemuksen käräjäoikeuteen.

Kaikki kuitenkin muuttui, ei yhdessä yössä mutta vähitellen. Oma suhtautumiseni vauvaan muuttui siinä vaiheessa kun kuulin neuvolassa sydänäänet ensimmäisen kerran, ja ekassa ultrassa olin jo aivan innoissani uudesta tulokkaasta. Miehen mieli muuttui hitaammin, mutta muuttuipa kuitenkin. Annoin hänelle kaksi vaihtoehtoa; joko jatkaa elämäänsä yksin, tai yhdessä minun ja kahden lapsen kanssa. Hän valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Nyt synnytykseen on kymmenisen viikkoa aikaa, ja meillä menee ihan mukavasti (koputan puuta...). Molemmat odotamme jo innokkaana uutta vauvaa. Suunnitelmat menivät uusiksi, mutta so what, elämä on yllätyksiä täynnä :) Siitä aion kyllä pitää huolen, että tämän lapsen jälkeen meille ei enää yllätysraskauksia tule!

Vierailija

hei!

Me ollaan myös oltu vähän vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Mutta siitä on jo kyllä yli kaksi vuotta eli " yllärivauvammae" on jo 2,5 vuotta.

Kuntesti näytti plussaa oli ajatus niiiin vastenmielinen että mua suorastaan oksetti. Päätettii tehdä abortti, Ruokatauolla mies sanoi että illalla mietimmä asaa vielä ja päätimme pitää vauvan. ja päivää ennen toimepidettä peruimme aborttin. Mies oli ajatellut että minä en ikuna pääsisi sen ylitse!

Ja samntien kun päätös vauvan pitämisestä tehtiin tuli vauvasta toivottu (ainakin melkein). Mutta päivä päivältä vahinko unohtui ja osasimme iloita tulokkaasta.

Loppupeleissä aikuisten elämässa vuosi tai pari (mitä ollaan työelämästä pois) on tosi lyhyt aika. Pankki tuli meitä tosi hyvin vastaa ja näin taloudellinen tilanteemmakeen ei menyt ihan mahpttomaksi.

Mitään neuvoja en osaa Sinulle antaa! Mutta asioilla on taipumus järjestyä! Voimia Sinulle!

Vierailija

Samoja fiiliksiä täällä on käyty läpi. Tosin itse olen vielä kotona. Meillä on 5 lasta ja iät 13,11,6,2v9kk ja 10kk. Elokuussa olisi ollut kierukka-aika, mutta paria viikkoa aiemmin testasin plussaa kondomiehkäisystä huolimatta.

Kaikenlaisia ajatuksia on tässä ehtinyt pyöritellä. Ikäeroa tulee nuorimpien välille 1v4kk. En olisi enää lapsia halunnut (ja voi miten syyllinen olo nyt onkaan kun edes kehtaan asiasta mainita), mutta aborttiinkaan en ollut valmis. Olen ollut nyt monta vuotta kotona ja mieli olisi jo tehnyt palata töihin ja opiskelujen pariin. Mutta minkäs teet.



Joten meille toivotettiin tämä yllärivauva sitten tervetulleeksi ja pikkuhiljaa olon kohentuessa alkaa uusi vauvakin tuntua mukavalta :) Mies onneksi on koko ajan tukenut ja kuunnellut valituksiani.



Mandi 13+1

Vierailija

Ensireaktio plussa testiin oli VOI EI! Itkuhan siitä tuli, ja sitä itkua jatkui muutaman päivän. Sitten aloin ajatella, josko se menisi vaikka kesken? Hävetti omat ajatukset. Hävettää edelleen, eikä vähiten kahden ystäväni takia, kun he yrittävät ihan tosissaan lasta ja pettyvät kerta toisensa jälkeen.



Ajoitus todella huono. Rakennetaan taloa, eli hoidan yksin 3 lasta, koiran kodin jne. Nuorin on 1v 3kk nyt ja " ehtii" 1v10kk:n ikään tämän vauvan synnyttyä.

Kuopus valvottaa edelleen. Tosin ei enää yhtä paljoa, mutta kuitenkin. Kauhuskenaario TAAS allergisesta vauvasta joka vaan itkee ja itkee yöt läpeensä. Mä tiedän, että en jaksa sitä enää... :(((

Synnytys pelottaa jo nyt. Vauva-aika pelottaa, kaikki pelottaa ja v*tuttaa. Väsymys on armoton.



Aborttiin en pysty. Ajattelisin sitä koko lopun elämääni. Yritän ajatella, että tämä on nyt tätä 2 seuraavaa vuotta vielä eteenpäin. Ainakin. Saahan sitä sitten joskus nukkua? Saahan?



Niin ja meidän lapset ovat kaikki samaa sukupuolta. Joka kerta olen myös toivonut sitä toistakin plaatua. Voin vain kuvitella sen " riemun" mikä tulee, jos ja kun tämäkin on samaa...Todella lapsellista ja hävettävää, mutta totta.



Kuitenkin myös tiedän, että mulla on vielä aikaa muuttaa ajatuksiani ja luontohan sen yleensä aika tehokkaasti tekee naisen puolesta. Yritän nyt vain olla ajattelematta ja katsoa pysyykö tämä tuloksa mukana vai ei. Olen itekin ollut vahinko, ja pystyn ihan taatusti antamaan paremmat eväät elämään tälle, kuin mitä itse sain!

Nyt viikkoja 8+1

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat