Näistä syistä minä tekisin abortin jos sikiö olisi sairas:

Vierailija


Minä en synnyttäisi sairasta lasta, jos hänen sairautensa huomattaisiin odotusaikana.



En synnyttäisi häntä siksi, että halua hänen joutuvan sairaalakierteeseen. Ehkä hän eläisi ja totta kai lääketiede on kehittynyt huimasti, ja hoitaa mitä vaan. Mutta silläkin on hintansa.



Meillä on sairas lapsi, hänkin olisi kuollut ilman nykylääketiedettä. Mutta hän joutuu sairautensa vuoksi syömään valtavat määrät lääkkeitä päivittäin koko elämänsä ajan. Kilokaupalla lääkkeitä. Litroittain antibiootteja. Alle vuoden ikäisenä hän syö vain aikuisille sallittuja lääkkeitä.



Hänelle on tehty lukemattomia tutkimuksia ja otettu satoja verinäytteitä. Hänestä on otettu kymmeniä röntgenia, varjoainekuvauksia, magneettikuvauksia, ultratutkimuksia ja niin edelleen.



Hän on ollut kolmanneksen elämästään sairaalahoidossa. Sairaalat on tehty totta kai mahdollisimman mukaviksi, mutta ei se ole sellaista elämää jonka hän olisi ansainnut.



Hän käy lääkärissä jatkuvasti, eikä se ole mitään kevyttä " katsotaanpa korvat ja nielu" -lepertelyä.



Hän on kipeä, hän ei koskaan tule olemaan terve, hän ei koskaan voi elää normaalia elämää. Ei voi, vaikka onkin iloinen ja nauravainen ja suloinen ja ainutlaatuinen ihminen.



Rakastan häntä aivan mielettömästi, kuolisin hänen vuoksensa jos siitä hänelle jotain apua olisi. Ennen hänen syntymäänsä/sairauttaan/kokemuksiamme sanoin, että en ikinä keskeyttäisi raskautta vaikka lapsi olisi sairas. En ikinä.



Rakastan häntä aivan valtavasti. Mutta jos olisin voinut suojella häntä tälläiseltä elämältä, niin olisin sen tehnyt ennen kuin hän joutui itse siitä kärsimään. Koska hän tulee elämään sen kanssa koko ikänsä. En luopuisi hänestä mistään hinnasta, mutta nyt olisin sen tilanteen edessä, keskeyttäisin raskauden. Vaikka se tekisi kuinka kipeää. Hän ansaitsisi enemmän.



Muutos on ollut valtava myös esikoiselle. Yhtäkkiä maailma alkaa pyöriä kuopuksen sairauden ympärillä. Se pyörii siinä koko ajan, joka päivä. Kaikki entinen katoaa. Ei ole rutiinia, koska milloin vain voi tulla se hetki, kun taas pitää lähteä. Vaihtoehdot on olla sairaalassa vanhempien mukana, tai niin että ei näe toista vanhempaa koska tämä on toisen lapsen kanssa sairaalassa.



Siksi en enää synnyttäisi toista sairasta lasta. En jos tietäisin sen etukäteen. Tiedän, että voin silti saada sairaan lapsen. Ei minunkaan lapseni sairaus olisi näkynyt raskauden aikana. Mutta tiedän myös sen, että tämä perhe ei kestäisi enää toista sairasta lasta. Ei ainakaan niin kauan kun meidän pienemme on elossa.





Sivut

Kommentit (34)

Vierailija

Kyllä minua hirvittäisi ajatus siitä että saisin toisen vaikeasti sairaan lapsen, mutta silti en pystyisi lastani tappamaan. En edes kuvitellun lapsen edun vuoksi.

T: maksan- ja munuasensiirtoa odottavan pienen pojan äiti

Vierailija

Kehitysvammaisen lapsen äitinä olen kuitenkin kohtalooni enemmänkin kuin tyytyväinen. Tämä lapsi on minulle rakkainta maailmassa, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni aborttia tällaisen lapsen takia (down). Vaikkei lapseni ikinä pysty elämään " normaalia" aikuisen ihmisen elämää, uskon hänen saavan silti rikkaan ja onnellisen tulevaisuuden.



Varmasti vihaisin lapseni sairautta, jos se ilmenisi samanlaisena kuin ap:n tapauksessa. Kaikki sympatiani ovat hänen puolellaan. Eihän kukaan toivo lapselleen kipua ja kärsimystä.



Omalla kohdallani en kuitenkaan voi sanoa edes tuntevani mitään negatiivista lapseni vammaa kohtaan. Joskus toki ajattelen kuinka erilaista hänen elämänsä ja tulevaisuutensa voisi olla ilman tuota vammaa, mutta en rehellisesti pysty sanomaan sen olevan parempi vaihtoehto. Elämänlaatu on se jota lähinnä mietin, millaista elämää lapsi voi elää, mitä sairaus hänelle merkitsee jakuinka paljon hän itse siitä karsii. Oma lapseni ei toistaiseksi kärsi vammastaan lainkaan, toki hänen kuntoutuksensa ja terapiansa värittävät arkipäiväämme mutta eivät tee siitä mitenkään raskaampaa tai ankeampaa. Vain hieman erilaista. Varmasti pikkusiskon vamma on muuttanut myös esikoisemme elämää, mutta en usko hänen siitä kärsivän. Ja olemme valmiit tekemään vielä sen kolmosenkin kunhan aika vähän kuluu ja elämäntilanne muuten sopiva. Emmekä halua seulontoihin silloinkaan.



Ainoat lapsen vammat jolloin aborttia harkitsisin, ovat sellaiset joissa lapselle ei jää mitään selviämismahdollisuuksia. Jos voidaan varmuudella todeta lapsen menehtyvän ennen syntymäänsä tai pian syntymän jälkeen, eläen vain lyhyen kivuliaan hetken. Silloin kokisin omalla kohdallani abortin inhimillisimmäksi vaihtoehdoksi. Muuten en siihen ratkaisuun usko päätyväni.

Vierailija

Tutulleni lääkäri ehdotti aborttia aikoinaan kun lapsi olisi ollut monivammainen-Eivät tehneet ja tuo " monivammainen " on tänä päivänä terve parikymppinen äiti

Vierailija

Hän on jo 24-vuotias nuori nainen, iloinen, sosiaalinen tyttö. Hän käy työssä palvelutajossa apulaisena ja siellä hän on kaikkien lemmikki. Vanhukset ovat aivan ihastuksissaan, kun tyttö tulee heidän kanssaan jutustelemaan, kun he tulevat palvelutalon ruokasaliin.

Totta kai tälläkin tytöllä on suruja ja murheita. Kenellä ei olisi?

Mutta väitän, että niitä ei ole enempää kuin muillakaan meistä. Hän elää rikasta elämää toistaiseksi vielä vanhempiensa kanssa asuen, Myöhemmin hän muuttaa omaan asuntoon. hän käy työssä ja hänelä on harrastuksia (näytelmäpiiri, uiminen, musiikki ja lukeminen)

Hän oppi lukemaan jo 7-vuotiaana ja kirjat ovat olleet hänelle aina tärkeitä.

Hänen vammansa näkyy ulospäin tyypillisinä down-henkilön piirteinä. Hän on lapsellinen, tietysti. Hän ei opi kaikkea, mitä terveet. Mutta hänellä on elämässään paljon ilon aiheita. Ja ennenkaikkea hän on ilon aihe lähimmäisilleen. Onneksi hänen vanhempiensa ei tarvinnut edes miettiä hänen elämänsä päättämistä, koska hänen vammansa todettiin vasta hänen syntymänsä jälkeen.

Vierailija

Kirjoituksesta käy hyvin ilmi oma epäitsekkyytesi sekä vilpitön ja suuri rakkautesi lastasi kohtaan: et sure tilannetta niinkään itsesi vaan lastesi vuoksi. Kaipa sitä kaikki vanhemmat toivovat lapsilleen mahdollisimman onnellista ja helppoakin elämää. Meidän kuopuksemme oli vaarassa vammautua vakavasti keskosuuden vuoksi (syntyi rv 24), ja huoleni oli suuri, kun mietin, miten mahdollinen vammautuminen vaikuttaisi hänen ja esikoisemme elämään. Itse olisin jaksanut vammaista lasta hoitaa ja rakastaa.

Vierailija

neuvolan testeissä kaiken maailman terapioihin. Ja se on sitten stressaavaa, kun ei tiedä onko jotain vikana vai ei, käydään kaikki testit ja kun ei ihan mene normilasten mallin mukaan, niin vielä testataan ja testataan. Jopa ujohko rauhallinen lapsi tuntuu nyky-yhteiskunnassa olevan alan ammattilaisille kummajainen, joka ei varmaankaan tule pärjäämään normaalilla tavalla koulussa, koska on ujohko ja rauhallinen.

Vierailija

valtavat määrät antibiootteja, vietin lähes koko lapsuuteni sairaalassa ja kaikenlaisia kivuliaita tutkimuksia on tehty ja tehdään edelleen. Enkä ole koskaan ollut terve siinä mielessä mitä terveellä yleensä tarkitetaan. Ja varmasti on paljon ihmisiä jotka mua säälivät kun olin lapsi.

Siinä vaan oli se toinenkin puoli, mä en ole koskaan ollut terve joten en tiedä millaista se on. Sairaalaelämä oli mulle mun normaalia elämää, myös ne lääkärikäynnit, lääkitykset ja kaikki muukin sairauteen liittyvä. En mä koskaan ole kokenut mun elämää niiden takia mitenkään tuskalliseksi, vaikka kipuja välillä olikin ja on joskus vieläkin. Ainoa mikä mua häiritsi oli se kun lihoin 15 kiloa kortisonista ja siitä seurasi että mua haukuttiin läskiksi :)



Joten pelkästään se, että on kokemusta sairaan lapsen vanhempana olemisesta ei tarkoita että oikeasti tietäisi miltä siitä lapsesta tuntuu. Aika usein huomaan että mm lapsen sairaalaan jättäminen tai verikokeiden ottaminen on hirveämpää vanhemmalle kuin lapselle itselleen, niin myös mun vanhemmille. Pikkulapsi huutaa kun pistetään tai kun jätetään osastolle " yksin" , mutta se huuto loppuu useimmiten siinä vaiheessa kun piikki on pistetty tai vanhemmat poistuneet osastolta. Eikä varmaankaan suurimmalle osalle lapsista siitä mitään hirveitä henkisiä vammoja tule. Suurin osa mun tuntemista vaikeasti sairaista nuoristakin kun on kuitenkin ihan normaaleja ihmisiä, traumaattisesta(?) lapsuudesta huolimatta.

Vierailija

Ilmeisesti aika pieni vielä.



Jos et ole sitä vielä ymmärtänyt, niin voin kyllä kertoa joklaisen kehitysvammaisen lapsen kärsivän vammastaan. He jäävät terveiden lasten ulkopuolelle ja joutuvat usein kiusan ja pilkan kohteiksi. Ne jotka ovat parempikuntoisia ymmärtävät oman vajavaisuutensa ja katkeroituvat siitä.



Mielikuva onnellisesta ja iloisesta down-ihmisestä on puhdas myytti. Kyllä downien elämään mahtuu surua ja kärsimystä huomattavasti enemmän kuin terveiden kanssaihmisten. Lisäksi vammaan liitty lisääntynyt riski muihin sairauksiin, kuten pahaan sydänvikaan. Nämä sairaudet aiheuttavat lapselle niitä leikkauksia, kipua ja tuskaa. Vaikka oma lapsesi olisi onnekkaana selvinnyt näiltä sairauksilta, et voi sanoa kaikkien downien olevan yhtä hyvässä asemassa.



Lapsuus vielä voi mennä, mutta entä kun on murrosiän ja aikuisuuden, itsenäistymisen paikka? Millaiseen elämään kehitysvammainen nuori siirtyy. Hän ei kykene muuttamaan pois kotoa, opiskelemaan ammattia, hankkimaan työpaikkaa, perustamaan perhettä. Hän on vanhempiensa ja yhteiskunnan tuen varassa. Yhteiskunnalla ei nykypäivänä ole liikoja resursseja ja vanhempien voimat ovat rajalliset. Kuulostaako elämä laitoksessa houkuttelevalta? Ei ainakaan niin paljoa että omalle lapselleni moista haluaisin.



Olisin valmis tekemään abortin jos tietäisin lapseni olevan kehitysvammainen, koska tuo vamma varjostaisi lapsen (ja muun perheen) koko loppuelämää. Sen abortin tekisin rakkaudesta kyseistä lasta, muita sisaruksia ja koko perhettämme kohtaan. Tekisin abortin myös jos tietäisin lapsen sairastavan jotain sairautta joka merkitsisi hänelle ap:n esimerkin kaltaista elämää. Jos tietäisin lapsen sairauden olevan parannettavissa ja ettei hoidoista koituisi kohtuutonta kipua ja tuskaa, silloin pitäisin lapsen. Ainakin hänellä olisi mahdollisuudet normaaliin, terveeseen elämään.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat