Olisipa joku aikuinen meidän kasvatusvastuuta jakamassa!!

Vierailija

Välistä tuntuu, että omilla lapsilla on varmaan köyhä elämä. Vaikka heillä on kuinka ystäviä, harrastuksia ja rakastavat vanhemmat, jotka tekevät kaikenlaisia juttuja heidän kanssaan, ei kahdesta aikuisesta ihan loputtomasti irtoa koko suurperheen tarpeisiin. Kyllä niillä lapsilla on rikkaampi elämä, joilla on joku muukin aikuinen aikaansa antamassa (esim. isovanhennat tai välittävät kummit) kuin oma isä tai äiti.

Kommentit (7)

Vierailija

Olen monta kertaa miettinyt, että miten esim. yh:t voi pärjätä ja jaksaa ilman tukiverkkoa jne.



Siis jos sekä äidillä että isällä on työ josta ei aina voi livetä kuin kello hakemaan lasta hoidosta, mutta siis tavallisesta on säännöllistä, joten vuoropäiväkotiin ei pääse (enkä edes haluaisi) niin mä mietin just yks päivä, että mitä ihmettä me tehtäis ilman mummoa joka hakee lapsen jos kumpikaan vanhemmista ei pääse. Hoitotäti pitäis kyllä pidempään, mutta



a) en halua, että lapsen päivät venyvät liian pitkiksi

b) jos päivä sattuu olemaan muskaripäivä, jolloin haetaan jo normaalista tuntia aiemmin (siis meidän työajat liukuu myös toiseen suuntaan tarvittaessa eli voi lähteä aiemmin)

c) hoitotäti ottaa myös lisämaksua sopimuksen ulkopuolisista tunneista (ihan järkeenkäypää toki)

Vierailija

isää ei sen enempää sitten meidän elämä kiinnostanut. Surettaa lapsen puolesta, vain äiti, ei isää, ei serkkuja ei sisaruksia... Mummit ja kummit asuu kaukana... Vaikka hyvä äiti olenkin, toivoisin että lapsella olisi suurempi piiri pysyviä ihmisiä ympärillä.

Vierailija

onhan se elämä erilaista niillä lapsilla, joilla on mummoja, kummeja, setiä, tätejä sun muita sukulaisia, jotka antavat aikaansa ja ilahduttavat lasta sillä tavoin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat