Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

suunnitellun sektion kokeneet..

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

heips! Itselläni alkaa pikku hiljaa lähestymään sektio päivä ja pelko vain kasvaa päivä päivältä ja mietityttää että miltä se loppujen lopuksi tuntuu?! ensimmäinen oli hätäsektio ja tehtiin nukutuksessa eli tämä olisi nyt ensimmäinen sektio mikä tehdään puudutuksessa. Olisi kiva kuulla miten teillä muilla on sektio mennyt ja millä fiiliksillä olette menneet sektioon ja jos olette kokeneet pelkoa, oletteko saanut sen jotenkin pois päälimmäisistä ajatuksista?! Eniten kiinnostain tietää että miltä se itse toimenpide tuntuu?!! Itselläni ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sektio ja tuntuu että paniikki alkaa pikku hiljaa iskemään ja pelko sektiota kohtaan on aivan valtava ja tuntuu että miten oikein selviän loppujen lopuksi tästä toimenpiteestä.. olisin kiitollinen jos edes joku voisi kertoa omista kokemuksistaan, niin hyvistä kuin huonoistakin..

Kommentit (9)

Vierailija

samaa mieltä, pelko pois.



Minulle tehtiin suunniteltu sektio kaksi kuukautta sitten. Operaatio meni tosi hyvin ja toivuin hyvin. Leikkauksen jälkeen noin kuukausi pitää ottaa kevyesti eli et saa nostella mitään raskasta yms. Nyt täällä jo mennään entiseen malliin ihanan, suloisen ja rakkaan pikkumiehen kanssa.



Itse leikkaus ei minulla tuntunut " yhtään miltään" . Hieman heiluin sinne tänne, kun painelivat vauvaa ulos. Mutta mitään monien mainitsemaa " runnomista" ei tapahtunut. Menimme sektioon tietysti hieman jännittyneinä, mutta aamulla sairaalassa oli mukava hoitaja vastassa. Hän antoi sairaalavaatteet ja alkoi laittaa tiputusta, niitä näitä jutellen, joten suurin jännitys ja pelko hävisivät siinä samalla. Antoi myös lääkemitallisen jotain liuosta vatsaa suojaamaan (olikohan se nyt sitä varten). Tämän jälkeen tuli kaksi muuta hoitajaa laittamaan katetrin. Se sujui hyvin, eikä sattunut.



Sen jälkeen lähdimmekin leikkaussaliin, jossa oli monenlaista iloista/tukevaa/neuvovaa henkilökuntaa ottamassa vastaan. Puudutuksen laittamista en oikein edes huomannut ja sitten jo oli operaatio menossa. Muutama minuutti puudutuksen jälkeen vauva jo kiljui vieressäni:)!!! Mieheni sai olla koko ajan mukana touhussa.



Meille/minulle tämä oli oikein miellyttävä ja upea kokemus. Jos meille joskus tulee kakkonen, niin vaadin saman kaavan. Onnea matkaan! Varmasti menee hyvin.

Vierailija

mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa. Miellä myös suunniteltu sectio takana (tosin kolme vuotta aikaa) ja kaikki meni aivan loistavasti. Puudutus ei sattunut, katetri ei sattunut, mikä olikin ainut asia mitä pelkäsin koko hommassa. Kaikki menee varmasti hyvin teilläkin ! Tsemppiä ! Niin ja jotain ajanvietettä kannattaa ottaa mukaan, sillä ainakin meillä mentiin sairaalaan aamulla klo 7 ja vasta klo 13.30 päästiin leikkaussaliin kun oli ruuhkaa, eli kannattaa varautua ettei aika tule niin pitkäksi =)

Vierailija

Minä pelkäsin sektiota aivan hirveästi ja huomasin jossain vaiheessa, että minun kohdallani tieto lisäsi tuskaa. Niinpä loppuvaiheessa vain aktiivisesti työnsin sektioajatukset pois mielestä ja keskityin ajattelemaan pikkuiseni näkemistä ja leikkauksen jälkeistä aikaa.



Sairaalassa ennen leikkausta tehtävät toimenpiteet olivat kuin liukuhihnatyöskentelyä. Tunsin todella olevani avuton ja toisten armoilla, mutta sain kuitenkin koko ajan tietää mitä minulle tehtiin ja miksi. Sain spinaalipuudutuksen, eikä sen laittaminen ollut ollenkaan kivuliasta. Minua myös huoletti puutuminen kovasti, mutta se varmistettiin useaan kertaan useammasta kohdasta.



Leikkauksen aikana navan ympärillä oli kohta, jota kiristeli aika ikävästi nahan kiskomisen yhteydessä. Avausviillon sekä kiinniompelun " tunsi" melko selvästi, mutta ne eivät sattuneet.



Suosittelen ottamaan sektioon mukaan tukihenkilön, jos vain mahdollista. Tukihenkilö voi keskustelullaan viedä ajatuksesi pois itse toimenpiteestä ja peittää lääkärin ja hoitajien keskustelun, jota ei välttämättä kannata koko ajan kuunnella.



Tsemppiä sinulle, " palkinto" on kuitenkin maailman kallein :)

Vierailija

Vielä kiinnostais tietää nämä asiat: Onko sektiosi tehty spinaali puudutuksessa, miltä puudutteen laittaminen on tuntui?! ja veikö se todella sekä kivun että tunnon?! itseäni epäilyttää toi puudutteen toimivuus, koska esikoisen kohdalla epiduraalista ei ollut apua..

Vierailija

Toitte paljon helpotusta tähän pelkooni ja osaan nyt asennoitua sektioon jo paremmin mielin. Eiköhän se kaikki suju meidänkin kohdalla ihan hyvin, toivottavasti. Tästä rumbasta palkinto on niin suuri ja ihana että eiköhän yhden sektion kestä vaikka se paljon mietityttääkin..

Vierailija

Tiedä sitten, ehditkö kokea nukutuksen jälkeen sitä kohdun painelua, kyllä sitä varmaan normaalistikin ainakin kerran tai pari kokeillaan ainakin varovaisesti.



Jännityksestä, syvään hengittäminen auttoi minulla, ja itse leikkaussalissa ne ihmiset kyllä ovat ammattilaisia rauhoittamaan. Odotus on jännittävintä, ja hermostuttavinta. Itse sain turhat ajatukset pois ihan hömppälehtiä h-hetkeä odottaessa lukemalla.

Ehkä siitä selviää helpommalla jännittämisellä, kun on jo kerran sektiohaavankin kanssa elänyt.



Kyllä ne leikkaussalissa myös varmistaa hyvin, että on kaikki tarpeellinen puuduksissa ja vahtii, että voit hyvin koko ajan, ettei tule huono olo, tms ja auttaa heti, ja varmasti myös nukuttaa tarpeen tullen hyvin nopeasti jos niikseen tulee että olisi pakko jostain ihmeen syystä. :) Ja suunnitelluissa sektioissa on yleensä ihan kokenut lääkäri tekemässä sitä.

Vierailija

Itselleni tehtiin kiireellinen sektio, mikä tietysti on siinä mielessä eri kuin suunniteltu, että toimenpidettä ei ehdi jännittää, vaan se oli minulle lähinnä suuri helpotus. Muutenhan se on samanlainen toimitus. Suunnitellussa sektiossa on se mukava puoli, että isä tai tukihenkilö pääsee mukaan.

En tiedä, mikä puudutus suunnitellussa sektiossa yleensä annetaan, mutta ainakin rauhoittavaa lääkettä annetaan vähän aikaisemmin. Itselleni lisättiin epiduraalia, jota oli annettu supistuksiin. Kipua ei ainakaan tarvitse pelätä, puudutusta todella laitetaan tarpeeksi! MInkäänlaista kipua ei tunnu, ainoastaan hassua mylläystä mahassa, kun lasta kaivetaan ulos. Tämä tunne oli yllättävän voimakas, mutta ei kivulias. Leikkaushaavan viiltäminenkin tuntui siltä kuin olisi kynällä kevyesti vedetty mahan päältä. En voinut uskoa että leikattiin jo, vaikka tiesin että ei kuulu sattua yhtään.

Itse toivuin leikkauksesta todella hyvin, eikä kipuja ollut leikkaushaavan alueella. Enemmänkin normaaleja jälkisupistuksia.

Älä siis pelkää leikkausta, kaikki menee varmasti hyvin. Yritä rentoutua ja nukkua hyvin, jaksat sitten ottaa vastaan uuden vauvan! Onnea!

Vierailija


Minulle tehtiin kolme vuotta sitten suunniteltu sektio kaksosten perätilan vuoksi. Hoitohenkilökunta oli minusta asiallista ja minulle kerrottiin kokoajan mitä tapahtuu. Epiduraalin ja katetrin laittaminen ei sattunut ollenkaan ja puudutteet veivät kaiken tunnon pois. Ainoa mikä leikkauksen aikana meinasi ärsyttää oli se, että jalkani olivat epiduraalin laiton jälkeen jääneet siihen uskoon että ovat koukussa...vaikka tietenkin pitkälläni leikkauspöydällä makasin ja muistankin valittaneeni hoitajalle, että jalat puutuu koukussa =)



Homma oli nopeasti ohi, toisen lapsen sain nähdä heti ja toisen sitten heräämössä, poikaa kun piti hieman hapettaa. Myös heräämössä kohtelusta jäi myönteiset muistot ja osastolla kiireestä huolimatta hoidettiin hyvin.



Nyt ensikuussa olen sitten itsekin menossa uudestaan suunniteltuun sektioon, tälläkertaa syynä toinen sairauteni, jonka vuoksi en voi synnyttää alateitse. Itse ainakin olen menossa ihan rauhallisin mielin, hyvin se menee!

Vierailija

Itse leikkaus ja kaikki on kivutonta kuten edellä muillakin. Puudutus oli inhottavinta, tipan laiton jälkeen, kun vauva potki vastaan kippura-asennossa ja hieman vaan nipisti se pistoksen laittaminen. Ja minullakin valittelin heräämössä, että koskahan saan oikaista jalkani, kun ne puutuu koukussa niin kovasti. Ja hoitajatäti hymähti että kato jalkojasi, niin katsoin, yllätys oli suuri kun ei ne todellakaan olleet koukussa vaan ihan suorina pötkötti siinä. ;)



Mutta mulla oli erityistapaus, kun vuosin verta kolme kertaa normaalia enemmän ensin leikkauksessa, ja sitten kohtu ei meinannut ruveta supistelemaan jälkikäteen ollenkaan ja vuosin lisää. Siitä seurasi sitten todella ikävää vatsan painelua useita tunteja aina silloin tällöin, johon ei minkään valtakunnan kipulääkitys tepsinyt. Mutta olinkin jollain tavalla poikkeuksellinen.



Ekassa alatiesynnytyksessänikään ei kohtu meinannut supistella takaisin, ja samat painelut, nyt tokassa vielä vähemmän ja vielä enempi painelua ja verta tuli ihan kiitettävästi, ja tiputusta oli. Mutta kaiken kaikkiaan oli positiivinen kokemus, ja kipulääkitystä sai kaikkeen tarpeeksi, paitsi siihen paineluun ja jälkisupistukset jotka saatiin tosi vahvoilla lääkkeillä aikaan, oli myös todella hirveitä.



Ja päälle päätteeksi ilmavaivat oli tosi mahtavat osastolla, samoin pyörrytys kaiken sen verenhukan jälkeen pari ekaa päivää. En silti kadu sektiota. Kolmatta tosin ei tule, siitäkään syystä, että oli se sektiokin sen verran rankkaa kohdun supistumattomuuden takia, ja yhä toipuminen kesken, nyt jo pärjää tavallisilla käsikauppatavarana myyytävillä särkylääkkeillä 9vrk synnytyksestä. :)



Mutta siis, varaudu, että itse leikkaus onkin ihan kiva ja kivuton, sitten vasta sen jälkeen alkaa jonkinlaiset kivut ja kestää muutaman päivän tai ainakin siihen asti kunnes pääset jalkeille. Mutta siitä selviää, ja minunkin olo oli heti varsin pirteä. Maitokin nousi nopeasti parissa päivässä kunnolla.

Uusimmat

Suosituimmat