anoppi,joka ei huomioi MINUN lastani mitenkään =(

Vierailija

kerronpa minäkin anopistani. ihmisenä aivan ihana ja mummona aivan ihana, kaikille muille paitsi meidän vanhimmalle lapsellemme.

tämä esikoinen on minun oma lapseni, olin hänen yh kun tapasin mieheni 4v sitten. meillä on nyt yhteinenkin lapsi. esikoinen on kuitenkin miehelleni kuin oma, olihan poika vauva kun tavattiin. ongelmaksi on muodostunut mieheni äiti. hän asuu aika kaukana meistä. soittelee usein ja vieraillaan silloin tällöin. aluksi luulin, että hän tarvii hieman aikaa että omaksuu ikäänkuin lapseni myös heidän perheeseen, mutta tätä päivää ei vielä ole tullut =( ikinä ei kysy pojan kuulumisia kun soittaa, ei käske laittaa terkkuja tai lentosuukkoja kuten pienimmälle, eikä edes halua puhua pojan kanssa vaikka tämä vastaisi puhelimeen! poika itse ei vielä oikein tajua tätä, mutta muutaman vuoden päästä alkaa ihmettely jos samaa rataa jatkuu. mitä minä voin tehdä, etten rikkoisi välejä tämän naisn kanssa. mieheni sanoo vaan etten saisi välittää jne. ymmärtää kyllä, ja sanoo että eikö se ole tärkeintä että poikani on hänelle maailman tärkeimpiä asioita muun perheemme ohella. niin kai se on.. oonko ihan pöllö kun suren tällaista tai olen surulline tällaisen asian takia.

Kommentit (14)

Vierailija

poika ei oikeastaan ole tekemisissä isänsä puolen sukuun, tietää kyllä ketä kaikki mummot ym. ovat, katselee valokuvia ja näkee aina kun on isällään käymässä! mutta omat vanhempani ovat aivan loistavat isovanhemmat, ja esikoisellani on heidän sydämissään erikoisasema (eka lapsenlapsi, ja itse oon ainoa tyttö meidän perheesä). toki ovat aivan rakastuneita myös pikkuveikkaan mutta esikoinen viettää enempi aikaa heillä. ja nyt kun aattelen niin ihan hyvä niin. jos se vähän tasapainoittais tuota veljksien saamaa mummorakkautta? kiitos vastanneille! t. ap

Vierailija

Minulla on siinä mielessä samanlainen tilanne, että tapasin oman mieheni poikani ollessa ihan vauva.

Pojan biologinen isä ei pidä meihin yhteyttä eikä hän kuulu elämäämme millään tavoin. Hyvä niin!

Mieheni on kuin isä pojalle. Ja [b]onneksi[/b] miehen vanhemmat suhtautuvat poikaani kuten lapsenlapseen! Mieheni kanssa meillä ei ole yhteisiä lapsia. Miehen siskolla on lapsia joten appivanhemmilla on muitakin lapsenlapsia, mutta kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.



Minusta sinun kannattaa nostaa kissa pöydälle. Asiallisella linjalla tietty. Jos anoppisi on muuten " ihana ihminen" , niin sinulla on varmasti hyvä keskustelusuhde häneen. Älä ota miestäsi mukaan keskusteluun, vaan juttele anopin kanssa kahden.

Kerro miltä sinusta tuntuu ja että pelkäät mitä poikasi muutaman vuoden päästä ajattelee. Korosta, että et yritä tyrkyttää anoppia " aitona" mummona pojallesi, mutta haluaisit kaikille lapsille tasavertaisen kohtelun.

Vierailija

Väärin on tietty lasta kohtaan ja pitäisi ottaa hänet huomioon koska poikansa on nyt tämän lapsen isäpuoli. Puhuminen voisi auttaa puolin ja toisin. Ei ne asiat muuten selviä. Ehkä miehesi voisi puhua äitinsä kanssa ja kertoa että poika on hänelle tärkeä ja toivoisi että se olisi äidillekin.

Vierailija

On anoppeja tai mummoja, joille on olemassa vain yksi lapsenlapsi tai jonkun oman lapsen lapset ja muista lapsenlapsista viis veisataan. Ihminen on outo eläin. Kai siellä on takana jotkut käsittelemättömät asiat miksi asiat menee niin kuin menee. Mutta jos lapsellasi on muita läheisiä aikuisia ja miehesi pitää kuin omanaan, niin loppupeleissä kaukaisen mummon kylmyys on pieni asia. Onneksi.

Vierailija

poikasi kyllä ymmärtää, ettei miehesi äiti ole hänen oikea mummo. Toivon, että sitten vastapainona on olemassa taas ikioma mummu isän puolelta???



Mielestäni emme (minäkin uusperheellinen) voi vaatia muita omaksumaan omia asenteitamme. Pääasia, ettei tölvi lasta ja käyttäydy huonosti. Onhan se realiteetti, ettei niitä " vieraita" rakasta kuin omiaan. Ainakaan isovanhempi, joka ei näe päivittäin. Ei kannata vaatia tai odottaa ihmeitä.

Vierailija

Koska poika ei ole verisukua anopille ei hän osaa sitä samalla lailla rakastaa kuin oman poikansa lapsia.Ymmärrän sinua, mutta ymmärrän myös tavallaan anoppiasi. Et oikein voi asialle mitään. Entä omat vanhempasi? Kuinka paljon he ovat yhteydessä poikaasi?

Voisit tietysti keskustella tästä anoppisi kanssa, mutta vaikeaa on pakottaa toista rakastamaan tai edes teeskentelemään moista. Sinun on vain pakko hyväksyä tilanne tuollaisena ja koittaa selittää pojalle tämä tilanne kun hän tuosta vähän vanhenee.

Silti on pakko myös sanoa,ettei anoppisikaan ole kyllä kovin viisas kun käyttäytyy noin, pystyyhän ihmiset kiintymään myös ihan vieraisiinkin lapsiin kun on näitä varamummoja yms. Mutta se verisukulaisuus merkkaa joidenkin kohdalla kaikkea eikä kaikille ole jaettu tuota sydämen sivistystä- valitettavasti.

Vierailija

ihan kuin se biologisuus olisi se maailman tärkein asia. Sano suoraan tälle mummolle että lopettaa syrjimisen heti!!

Mulla itsellä oli mummo, joka ei ollut siis biologinen vaan äitini äitipuoli mutta silti maailman ihanin mummo. Ihanat muistot jäi hänestä enkä koskaan edes ajatellut ettei hän olisi ollut minun " oikea" mummoni. Joten kyllä se ihmisestä kiinni miten suhtautuu lapseen.

Vierailija

näkyy. Mulla on taas ihan päinvastainen tilanne. Mun anoppi huomio myös minun poikani ja ottaa häntä lomalle ja ostelee lahjoja ja ompelee aivain ihania vaatteita. Kun meille syntyi yhteinen mieheni kanssa se ei muuttunut mihinkään vaan tilanne on yhtä hyvä. Olen onnellinen lapseni puolesta joka sai toisen mummun joka häneltä puuttui.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat