Vierailija

Sivut

Kommentit (104)

Minä tulen ei mistään maasta.

Kotini on pakattu vanhaan matkalaukkuun.

Muistojeni kukat ovat kuivuneet sen pohjalle.

Minä puhun ei mitään kieltä.

Ainoa kieleni on valheet, pettymys ja ikävä.



Sinulle lapseni etsin oman maan.

Sinun vuoksesi opettelen kielen, joka on tehty rakkaudesta.

Sinä pieni tyttäreni,

jonka Jumalat kantoivat syliini.

Etsin meille kodin, rakennan kaiken alusta.

Istutan valkoiset kukat verannalle.

Sinun vuoksesi opettelen kaiken kauniin.



Lupaan, että sinä saat kaiken sen, jota kaipasin kun olin pieni.

Sinä olet minun voimani, vereni, rakkauteni.



Vain sinun avulla löydän tien sinne missä kukat eivät ole kuolleet.



Mila

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Anna minun jäädä tähän, ollaan hetki hiljaa, paetaan kovaa maailmaa.

Sinun sylisi on taivas, jota odotin jokaisen yön.



Ennen sinua tein kyyneleistä tyynyni, ennen sinua olin pieni.



Anna minun jäädä tähän, sillä olen niin väsynyt jaksamaan.



Ole niin kiltti ja anna minun jäädä tähän.



Mila

Koti minussa



Kun saavuit

ilo leijui majassamme viikkoja

Koti onkin minussa!



kun katsot taaksesi, pieni tyttö

kuuletko sylini sisällä äitisi hiusten heilahtavan

tunnethan ääneni aikojen alusta?



niin kuin äitisi kuuli äitinsä kodissa

ja isoäitinsä omansa

miten äitien äitikin niitä kammalla kuritti

vallatonta tukkaa!



Sinä tulit kotiin ja koti tuli sinusta

Kuulitko pieni,

miten kovaa sinua huusimme?

miten kaipasi syli sinua juuri



sukupolvien takaa sinua kotiin

Kun tummien verhojen välistä yrittävät

hiipuvat tähdet työtyä sisään

sinun pienet sormesi silittävät poskeani

kuin sanoakseen " älä itke äiti"

ja minä pidän sinua sylissäni kuin lasia

etten rikkoisi sitä ainoata, joka on minulle annettu

Että kestäisin vielä huomiseen,

että jaksaisin vielä antaa sen mikä sinulle kuuluu.

kaikki nauroivat sinulle

niinkuin minäkin

sinä tämän paikan

kylähullu



kävelit kaduilla

pitelit kädessäsi

tuota vanhaa kulunutta

puunukkea



et puhunut paljon

et koskaan hymyillyt

ja kun joskus näin sinun puhuvan

kuiskailit tuon elottoman olion korvaan



oli ruma

olit kuin sen sadun kyttyräselkä

haiseva, outo

kukaan ei tahtonut olla kanssasi



punaisen ristin ovelta ovelle keräys

minulla päälläni punainen takki

ovesi oli auki, kävelin sisään

punaiseen pieneen tupaasi



käsi kädessä

sinä ja nukke, ainut ystäväsi

tajusin kuinka yksin olit ollut

nostin lakanan teidän kummankin kasvoille

Pelko menettämisestä

sai minut tajuamaan:

välitän vieläkin

vaikken sitä kerro.



Säikähdin ajatusta,

että sinua ei olisi.

Tajusin rakastavani sinua yhä,

mutta kiellän sen kaikilta.



DDD

Sinä liikutit sormia koskettimilla

ja vapautit kyyneleet nuotteihin

sait tunteet elämään.

Kuin kuolevan linnun valitus

huusi riitasointu tyhjässä huoneessa

etsien vastausta mahdottomaan

ja vaieten kuin lyötynä

peittyen hiljaisuuteen.



Oliko mahdollista sinua ymmärtää

kun silmissäsi asui maailmankaikkeus

sen ääretön voima liian valtava

yhdenkään saavuttaa.

Oliko mahdollista olla sinua rakastamatta

kun jokaisessa hymyssäsi asui

kaukainen melodia

jokaisessa lauseessasi pieni runo.

Maanantai-ilta.

Olet ostanut kaupasta makkaraa ja kaljaa

etkä mulle mitään.

Et edes suklaata.

Tuijotat tissejä telkkarista, minua paleltaa.

Välillämme noin tuhat kilometriä mustaa jäätä.



Sulkeudun vessaan ja vedän ranteet auki.



Mies



Minä rakastin kerran miestä

joka ei osannut keittää kattilassa vettä

mutta jolla oli niin jumalainen hymy

että se sai minut joskus itkemään.



Kun sitä kutitti kainalon alta

se naurahti ja sulki minut isoon syliinsä

kuin karhunpesään.



Aamuisin se seisoi parvekkeella

tupakka suussa ja sänki leuassa.

Tarkkailin sitä silloin unisin silmin

kuin kohtausta elokuvasta

jonka halusin nähdä

uudestaan ja uudestaan.



Minä rakastin kerran miestä

joka ei osannut kuoria perunoita

mutta joka piti minua niin hyvänä

että minä uskaltauduin maistelemaan

maailmaa kuin viiniä

hehkuvana, punaisin poskin.



Kun se tuli käymään ja katsoi kohti

Minusta tuli pikkutyttö joka

unohti iloisesti kaiken muun.

Otin sinulta suihin pankinkulmalla pakkasessa.

Minua et saanut ikinä

kun sinulla ei ollut ikinä kumia ja minä olin lukenut sinäminästä

että se oli oltava.

Kun tapasimme olin neitsyt mutta ehdin kyllä siinä ajassa

kun särjimme toisiamme

maata puolen kylän kanssa.

Nyt minua kaduttaa että olin niin kirjaimellinen,

olisin niin halunnut sellaisen muiston

että olen ollut ihan kokonaan omasi.

Anna anteeksi että vein kunniasi,

että poltin ihosi yksinäisyydellä.

En huomannut, minulla oli liian kiire.

Annathan anteeksi, että myin sielusi torilla halpaan hintaan.

Olin liian väsynyt ja kyllästynyt omaan elämääni.

Voi pieni rakkaani, sinä annat aina anteeksi minulle.

Mutta hymyilisit enemmän, pidän sinusta enemmän kun naurat.

Mihin katosi elämänilosi?

Miksi itket enää, miksi jatkat samaa, sinähän annoit kaiken anteeksi.

Pitääkö minun lyödä sinut uneen?

Mila

Huomasitko tänään

kuinka tuuli hyväili sinua

hellästi

miten aurinko lämmitti kasvojasi

ja linnut lauloivat kauniimmin kuin koskaan

Ja illalla

kun nukahdit

tähtien lauluun

kuu suojasi sinua pahoilta unilta

Se olin minä

Minä lähetin ne luoksesi

muistuttamaan

rakkaudestani>

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat