Pöytälaatikkorunoilijoita? Kirjoita tänne oma runosi :)

Vierailija

Sivut

Kommentit (104)

Vierailija

Minä tulen ei mistään maasta.

Kotini on pakattu vanhaan matkalaukkuun.

Muistojeni kukat ovat kuivuneet sen pohjalle.

Minä puhun ei mitään kieltä.

Ainoa kieleni on valheet, pettymys ja ikävä.



Sinulle lapseni etsin oman maan.

Sinun vuoksesi opettelen kielen, joka on tehty rakkaudesta.

Sinä pieni tyttäreni,

jonka Jumalat kantoivat syliini.

Etsin meille kodin, rakennan kaiken alusta.

Istutan valkoiset kukat verannalle.

Sinun vuoksesi opettelen kaiken kauniin.



Lupaan, että sinä saat kaiken sen, jota kaipasin kun olin pieni.

Sinä olet minun voimani, vereni, rakkauteni.



Vain sinun avulla löydän tien sinne missä kukat eivät ole kuolleet.



Mila

Vierailija


Anna minun jäädä tähän, ollaan hetki hiljaa, paetaan kovaa maailmaa.

Sinun sylisi on taivas, jota odotin jokaisen yön.



Ennen sinua tein kyyneleistä tyynyni, ennen sinua olin pieni.



Anna minun jäädä tähän, sillä olen niin väsynyt jaksamaan.



Ole niin kiltti ja anna minun jäädä tähän.



Mila

Vierailija

Koti minussa



Kun saavuit

ilo leijui majassamme viikkoja

Koti onkin minussa!



kun katsot taaksesi, pieni tyttö

kuuletko sylini sisällä äitisi hiusten heilahtavan

tunnethan ääneni aikojen alusta?



niin kuin äitisi kuuli äitinsä kodissa

ja isoäitinsä omansa

miten äitien äitikin niitä kammalla kuritti

vallatonta tukkaa!



Sinä tulit kotiin ja koti tuli sinusta

Kuulitko pieni,

miten kovaa sinua huusimme?

miten kaipasi syli sinua juuri



sukupolvien takaa sinua kotiin

Vierailija

Kun tummien verhojen välistä yrittävät

hiipuvat tähdet työtyä sisään

sinun pienet sormesi silittävät poskeani

kuin sanoakseen " älä itke äiti"

ja minä pidän sinua sylissäni kuin lasia

etten rikkoisi sitä ainoata, joka on minulle annettu

Että kestäisin vielä huomiseen,

että jaksaisin vielä antaa sen mikä sinulle kuuluu.

Vierailija

kaikki nauroivat sinulle

niinkuin minäkin

sinä tämän paikan

kylähullu



kävelit kaduilla

pitelit kädessäsi

tuota vanhaa kulunutta

puunukkea



et puhunut paljon

et koskaan hymyillyt

ja kun joskus näin sinun puhuvan

kuiskailit tuon elottoman olion korvaan



oli ruma

olit kuin sen sadun kyttyräselkä

haiseva, outo

kukaan ei tahtonut olla kanssasi



punaisen ristin ovelta ovelle keräys

minulla päälläni punainen takki

ovesi oli auki, kävelin sisään

punaiseen pieneen tupaasi



käsi kädessä

sinä ja nukke, ainut ystäväsi

tajusin kuinka yksin olit ollut

nostin lakanan teidän kummankin kasvoille

Vierailija

Pelko menettämisestä

sai minut tajuamaan:

välitän vieläkin

vaikken sitä kerro.



Säikähdin ajatusta,

että sinua ei olisi.

Tajusin rakastavani sinua yhä,

mutta kiellän sen kaikilta.



DDD

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat