Synnytystarinani, näin Nuppu syntyi..

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Synnytystarinani



Kaikesta on pian kulunut 7kk aikaa, mutta miten vaan on niin saamaton ettei ole aikaiseksi saanut kirjoitettua.. =)



Aikaisemmin meillä 2½-vuotias tytär joka syntyi sectiolla.



13.3.2005 Puuhommat kovassa vauhdissa appivanhemoieni luona. Viikkoja 40+6 ja viskelen halkoja sillä puhdilla että jos jotain edes alkais tapahtua.. Ei mitään, välillä hieman supisteluja muttei missään nimessä kivuliaita. Välillä kovin kyykkiessä tai aivastaessa jotain lirahtaa housuun. En pidä sitä minään, mutta ajattelen kuitenkin soittaa synnärille tarkistaakseni asian. Klo 16 paikkeilla kätilö puhelimessa pyytää varmuuden vuoksi näytille ja että tarkistetaan tikkutestillä onko kyseessä lapsivesi. Tuleva isosisko viedään äitini luokse hoitoon ja me mieheni kanssa mennään käymään sairaalassa. Tikkutesti otetaan kohdunsuulta ja noustessa pritsiltä lirahtaa pöydälle taas ¿jotain¿. Kätilö sanoo ilman mitään tikkutestien tuloksiakaan että lapsivettä on ja se näyttää hieman vihertävältä !! Paniikki, mitä se tarkoittaa ! Olen vain kuullut että raskausmyrkytys liittyy vihreään lapsiveteen. Kätilö antaa sairaalavaatteet käteen ja sanoo että nyt täytyy jäädä sisään osastolle. Mitä !! Me tulimme vain käymään, eihän se vauva vielä ole syntymässä ! Iskee totaalinen masennus, jäädä nyt päiviksi osastolle makaamaan ja vain odottelemaan että synnytys lähtisi käyntii. Ei minulla ole aikaa maata sairaalassa kun kotona odottaa esikoinen ! Kätilö ilmoittaa että kyllä vain nyt täytyy jäädä, on tulehdusvaara ym. kun kerran lapsivettä tihkuu niin se kertoo että siellä on reikä kalvoissa jossain. Ja sinne minä sitten jäin masennuksissani.



Koitan hieman lueskella yksinäisessä huoneessani kun ei tule uni silmään. Hieman ennen 23 kätilö tulee sanomaan että koittaisin nukkua hieman, ikään kuin se synnytys nyt muka lähtisi käyntiin..



Klo 23 laitan sitten pään tyynyyn ja samassa tunnen pienen ¿kuukautiskivun¿ alavatsassa. En sitä mitenkään noteeraa vaan jatkan uneen pääsyä. Havahdun 23.10 samanmoiseen tunteeseen ja taas 23.20¿. ja siitä eteenpäin sitä jatkuukin koko yön 10min. välein. Kipu muuttuu joka kerta vain voimakkaammaksi ja pitää siis hereillä koko yön. Lasken minuutteja ja tunteja kun aika menee niin hitaasti siellä yksinäisessä huoneessa. Kätilö ottaa sydänkäyrää parin tunnin välein ja laitehan ei supistuksia rekisteröi¿ Ei mitään ole vielä tapahtumassa vaikka kätilö sanookin että kyllä se synnytys tässä voi pian käynnistyä.

04 aikoihin kokeilen ammetta. Lillun siellä ja saan hieman torkuttua, mitään supistuksia se amme ei lieventänyt kyllä yhtään. Paniikki vain iskee joka kerta kun supistaa eikä pääse liikkumaan kapeassa ammeessa. Tunnin loikoilun jälkeen vesikin tuntuu jo kylmältä ja päätän lopettaa sen ammeilun hyödyttömänä. Sängyssä kääntyilen vain ¿ei-synnytys-supistelujeni¿-kanssa ja tuijotan kelloa. 05 kätilö tuo lämmitetyn kauratyynyn, joka lentää samantien nurkkaan, sekin hyödyttömänä, ja oksettavan hajuisena. Kamala haju lämpimästä kaurasta. Supistuksia tulee 5 minuutin välein. Mutta eipä edistystä kohdun suulla.



Aamulla 14.3. klo 9.30 mieheni ja esikoiseni tulevat katsomaan minua, mutta supistukset alkavat olla niin ilkeitä etten voi keskittyä MIHINKÄÄN, joten mieheni vie tyttäremme hoitoon ja tulee itse takaisin. Pääsemme synnytyssaliin (olen ihan ihmeissäni että nyt jo synnytyssaliin kun eihän synnytetä edes vielä) ja siellä kahdestaan mieheni kanssa kulutamme taas aikaa jutustellen minkä supisteluiltani pystyn. Saan ilokaasua kokeillakseni. Huh huh, mikä tunne ! Ei olekaan humalassa ollut piiitkään aikaan =) Päähän humahti ja korvissa soi heti ekalla sisäänhengityksellä. Ja ääni kuin Aku Ankalla..



Otan ilokaasua supistuksiin, mutta huomaan miten teho laantu kerta kerran jälkeen. Nyt saa kiskoa monen monta henkosta ennen kuin alkaa vaikuttaa. 12 paikkeilla sovitaan että laitetaan epiduraali. Kätilö valmistelee pöydän ja menee kutsumaan anestesialääkärin paikalle.

Hetken päästä kätilö palaa mukanaan viesti ettei anestesialääkäri ehdi koska leikkaussalissa on ruuhkaa. Ei ole todellista !!! Miten niin ei ehdi. Mutta en sitä sitten sen enempää mieti vaan unohdetaan koko juttu.. Hetken kuluttua synnytysosaston lääkäri saapuu käynnille ja hän suosittelee vaihtoehdoksi kohdunkaulanpuudutusta. Vedän ilokaasua naamariin minkä kerkeän kun lääkäri laittaa puudutusta. On ihan hirveää maata selällään , kipu tuntuu kaamealta. Samalla kerralla saadaan myös anturi laitettua vauvan päähän, koska kohdun suu on sen verran auki jo. Siltikään en usko että mitään vauvaa vielä syntyisi.. Nyt ei sitten enää tarvitse olla sydänkäyräremmi vatsanympärillä kun sydänäänet saadaan suoraan vauvasta. Puudutus auttaa hetken, koska olo tuntuu niin raukealta ja hyvältä. Hetken loikoan sängyllä kunnes saan käskyn nousta ylös jaloittelemaan, jotta saadaan vauvaan vähän vauhtia, kohdunsuu kun ei aukene ihan odotettua vauhtia. Alkaa taas supistukset tuntumaan ihan kunnolla, se siitä puudutuksesta sitten.



Hieman ennen klo 15 tuntuu kuin olisi vessahätä, isohätä tulossa. Painaa alapäähän. Sitä kutsutaan ponnistuttamiseksi. Vai niin, oli uusi asia tämäkin. Kätilö kysyy että missä olen ajatellut ponnistella.. Mitä miten niin ponnistella ? Eikö siitä tämän kummempaa oloa tule. Vähän kuin pitäisi väkisin lähteä isoa hätää toimittamaan vaikkei niin hätäkään ole. Pikkuiselle jakkaralle itseni kampean mieheni jalkojen tukemana. Ja sitten ponnistellaa sanoo kätilö, kun supistus tulee niin ponnista ! 20 minuuttia ponnistan, aina supistuksen tullessa ja olo tuntuu raukealta. En enää jaksa, on hyvä vain olla, ja vaikka supistaa niin istun vaan, olo on turta, en viitsi ponnistaa¿ Kumma tunne se. Mutta sitten kätilön kehoituksesta päätän jaksaa ja hammasta purren ponnistan ja ponnistan ja¿. 15.23 syntyy kinainen vauva jalkojeni juureen kätilön saattelemana. Tarkistan haaruksista että poika tuli ja kerron sen myös miehelleni takanani. Kätilö hieman puhdistaa vauvaa ja kertoo, että kuule, kyllä se on TYTTÖ ! Häpyhuulet vain niin turvoksissa ja kinassa että erehdyn luulemaan pojaksi =) Saimme toisen tytön, 3900g ja 52cm, ja pian soittamaan isolle siskolle.



Kokonaissaldo synnytyksestä 7h+23min. Eli synnytys katsottiin alkaneeksi 8 aikaa aamulla, ja 9 tuntia niitä synnytystä edeltäviä supistuksia kukaan ei laske¿ =)



Tuli todella pitkä sepustus, mutta kiitos sinulle joka tänne saakka jaksoit lukea. Sitä vaan alkaa niin elämään ja herkistelemään uudestaan siinä hetkessä... =)

Kommentit (1)

Vierailija

Onnea todella paljon prinsessan johdosta. Minusta tuntui ihan samalta kun jouduin jäämään sairaalaan, oli todella alakuloinen olo. Olen joutunut olemaan kaikista kolmesta lapsestani osastolla n. puoli vuorokautta ennen lapsien syntymää. On myös tihkunut lapsivettä. Viimeisimmästä synnytyksestä on nyt 2.5kk. Hyvää jatkoa teille! Olikohan tarpeeksi sekava teksti?!? :)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat