Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tyttären 4.v syntymäpäivät lähestyvät ja tytön kummeina on aika hyvä lapsuudenystäväni sekä hänen miehensä.

He eivät osoita mitenkään lapselle olevansa kummeja, siis eivät pidä yhteyttä tai soita.

Minä olen se joka soittaa yms. He eivät ole kiireisiä,eli aikaa olisi.

Olen pahoittanut pari viime synttärikertana mieleni aika pahasti, kun kummisetä on irvinyt lastamme, siis huomautellut jotain epäolennaista ulkonäöstä (Tyttömme on sievä, niinkuin kaikki pikkutytöt ovat).

Ei tekisi mieli kutsua ollenkaan!

Nytkin puoleen vuoteen ei olla pidetty yhteyttä, olen kyllästynyt olemaan aina yhteydenpitäjä ja viimeksi päätin, että ottakoon itse yhteyttä kun haluavat.

Eivät käy kylässä tms.joulunakin käyvät vain ovelta nakkaamassa lahjan, lapsi ei välttämättä edes ymmärrä heidän olevan kummeja.

Tekisi mieli sanoa, että lopettakaa se pakkolahjan antaminen, ei haluta vastaan, koska lapsikaan ei tajua keiltä se oikein on.

Mitä tekisitte?

Kutsuisinko synttäreille ja olisin " paniikissa" kokoajan, milloin kummisetä päästää suustaan sammakoita, vai ilmoittaisin ettei synttäreitä nyt pidetä?

Kommentit (22)

En minä omista kummeistani muista muuta kuin joulu- ja syntymäpäivälahjoja. Taitaa olla kumminvelvoitteista tullut samanlainen riesa kuin kaasontehtävistä häissä!



Jokainen olkoon kummi omalla tavallaan!

...ja ne eivät ole " huonoja" ,kuten yksi kirjoituksessaan epäili!

1 niistä on paras kaverini edelleen, ei hänkään ymmärrä tilannetta.

Harmittaa niin kovasti, että ylipäätään pyysimme heidät kummeiksi!

Kun ei tätä peruakaan voi.

Olenkin ajatellut, että miksi ristiäiset on niin pian (2kk) synnytyksestä, kun äiti pyörii raskaushormooneissaan, eikä tervettä harkintakykyä esiinny. Olisi esim. vuoden päästä synnytyksestä, niin kerkeisi hormoonit haihtua ja näkisi ketkä oikeasti ovat lapsesta kiinnostuneita!

AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

siinähän se sitten selviää. Jos unohtavat, niin jos teitä ei kiinnosta itsekään olla niitten kans tekemisisää, niin antta koko yhteydenpidon olla. Ikävää joka tapauksessa.

jos toi on sun " aika hyvä" ystävä, niin millaisiahan ne vähän huonommat on??



mutta... tosi inhottava juttu. En itse jaksaisi aina olla se aloitteentekijä. Harmi vaan lapselle!

Kummi nähnyt viimeksi lasta viime jouluna. Maaliskuussa soitin kun kummilla synttärit ja lupasi tulla huhtikuussa käymään. Ei koskaan tullut eikä ole kertaakaan soittanut. Lapsella ensi kuussa synttärit ja miettinyt myös, viitsinkö kutsua. Jos itse soittaa ennen synttäreitä kutsun tietenkin.

en ehkä kutsuisi moisia kummeja. Miettiköön sitten keskenään miksei mitään kuulu, ehkä parantavat tapansa kun huomaavat että sinä et jaksa olla koko ajan se aktiivinen osapuoli. Mulla on vähän samanlaista kokemusta oman lapseni kummista, olen myös aika yksipuolisesti häneen yhteydessä, mutta teen sen lapseni takia. Silti ärsyttävää..

Sinuna en kutsuisi heitä ollenkaan, jos soittavat ja onnittelevat niin voit sanoa että illalla meillä on kakkukahvit tarjolla. Muussa tapauksessa unohda tuollaiset. Millä oikeudella kummi (tai kukaan) haukkuu tyttäresi ulkonäköä?? Vaikka ei olisikaan nätti oikeasti niin mikä oikeus on käyttäytyä tuolla tavalla? Hän vaikuttaa kahelilta eli en tiedä onko tuollainen kummi hyvää seuraa lapsellesi?

Ehkä ruova-kummille voisi vaivihkaa sanoa, että et tykkää miehensä puheista. Jospa sitten eivät vaikkapa tulisikaan ja pääsisit heistä kätevästi eroon.



Tsemppiä teille ja pitäkää kivat pippalot!

Ehkä teen tosiaan niin, että jos ottavat yhteyttä ennen synttäreitä, kutsun, mutta jos eivät, kutsu jää tulematta.

PS: Nämä lapsemme kummit ihmettelevät, kun yksi heidän kummilapsen perhe on laittanut välit poikki heihin, eivät tiedä heidän nykyistä asuinpaikkaansakaan, he kun ovat lapsen kummeja niin miten joku voi tehdä näin ? (!)

Väärää tietoa!

Mun lasta ei ole kastettu eikä hänellä ole kummeja. Kummius on kristillinen perinne (joskin ihan alkujaan pakanaperinne).

Erottiin lapsen isän kanssa pari vuotta sit, lapsi on nyt 3½v. Kummit ilmoittivat etteivät halua enää olla lapsen kummeja kun yhteydenpito on MUN takia mahdotonta... Eikä edes ole varsinaisesti heidän kanssaan ollut mitään riitaa. Tää tuo oikeesti paineita itselle kun ei voi tilanteelle mitään. Itse olen sitä mieltä että parempi laiha sopu kun lihava riita joten sinuna kyllä kutsuisin ne kummit synttäreille ja muistaisin koko ajan mainita et kummitäti sitä ja kummisetä tätä... Jossain vaiheessa lapses kuitenkin kyselee et ketä hänen kumminsa on kun kuitenkin tulee kavereiden tms kanssa puhetta asiasta. Itselle nämä kysymykset on aika hankalia... Mun lapsi siis kyselee kummeistaan aina toisinaan kun sisarusten kummit käy kylässä jne. Vaikka sua ärsyttääkin tilanne niin mieti tää oikeesti lapsen kannalta...

jos ei kasta lastaan ikuna, niin ei silloin ole kummeja. Paitsi monihan otttaa sellaset epäviralliset kummit, jotka ei siis ole oikeita kummeja, eikä niitä näy missääsn kirjoissa eikä kansissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat