Kuinka moni tunnustaa, että kotona on helpompaa kuin töissä?

Vierailija

Elämässäni ei ole lapsuuden jälkeen ollut näin helppoa vaihetta. Helppo, rauhallinen lapsi, joka nukkuu päivisin tuntikaudet. Meillä on mieheni kanssa yhteinen tili, joten hän käytännössä elättää minut. Äitiyspäiväraha on alle puolet mieheni tuloista. Kotitöihin en millään saa kulumaan koko päivää, joten kahvilassa lörpöttelyyn on hyvin aikaa. Olisihan se kiva ottaa tästä marttyyrin kruunu ja korottaa itsensä toisten yläpuolelle.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Ei tarvitse huolehtia aikatauluista (en pidä ruuanlaiton, siivouksen ja lasten ulkoilun järjestämistä aikataulutuksena), ei tarvitse kirjoittaa miljoonia raportteja, ei tarvitse käsitellä hankalia työkavereita, esimiehiä tai asiakkaita, ei tarvitse nousta kukonlaulun aikaa ja ajaa paikkakunnalle x kokoukseen, ei tarvitse työstää ja omaksua uusia asioita kaiken aikaa siinä sivussa jne.



Mutta saa viettää mukavasti aikaa omien lastensa kanssa, omistaa aikansa perheelle ja kodille, laittaa ruokaa rauhassa, kyläillä isovanhemmille pidempiäkin aikoja (asuvat kaukana), ulkoilla keskellä päivää ja aina kun on kaunis ilma, tehdä asioita perheen aikataululla jne.



Mutta silti olen ihan tyytyväinen, että käyn nykyään töissä. Kaipaan myös aivojen stimulointia ammatillisessa mielessä :-)

Vierailija

Kun kolme pientä vaatii jotain jatkuvasti ja kotityöt pitää hoidella samalla, niin ei ollut helppoa. Kyllä monesti itkin illalla väsyneenä miehelle, että kohta kyllä lähden töihin, tulen hulluksi täällä kotona. Mutta nyt kun lapset ovat vähän kasvaneet, niin elämä on paljon helpompaa. Mulla jää kivasti aikaa itselle iltaisin ja päivällä ehdin tehdä kaikki kotityöt, joten illat on meidän perheessä todella rentoja, ei mitään kiirettä! Nautin tästä aivan valtavasti ja olen onnellinen, että jaksoin nuo kireät pari vuotta. Onneksi mies saa nykyään niin hyvää palkkaa, että pärjäämme ihan mukavasti pelkästään hänen tuloillaan. Mulla ei ole mitään suunnitelmia töihinpaluusta, olen sanonut itseni irti entisestä työpaikastani.

Vierailija

nyt kun on liikkumaan opetteleva ja leikki-ikäinen, sanon suoraan että töissä pääsis helpomalla... vessaan ees pääsisi silloin kun on hätä eikä 3 tuntia myöhemmin, kun se näille " työnantajille sopii" samoin konfliktit on kivampia henkilöiden kanssa jotka osaa puhua:)



Mutta tämäkin on hienoa aikaa ja päivääkään en vaihtasi pois, tän rupeaman jälkeen kerkii voelä tekemään 30 vuotta muita töitä.

Vierailija

ja kotona muuten kivaa, MUTTA töissä muut aikuiset ihmiset pitävät minua järkevänä, luotettavana ja pätevänä sekä hoitavat oman hommansa itsenäisesti ja kitisemättä.. KOtona taas mies ja anoppi ruikuttavat kilpaa kaikesta, mitään eivät ainakaan itse tee, mutta toisten tekemisiä voi jatkuvasti kommentoida ja arvostella..



EN jää kotiin enää

Vierailija

Minulla on aina ollut ongelmia työelämässä. Rakastan kotona olemista. Olen mukavuudenhaluinen ihminen, joka ei voi sietää " työyhteisöjä" ja tahtoo runsaasti aikaa omille puuhilleen kotona.



En kyllä tajua, miksi on olevinaan jotenkin

Lainaus:

huono

asia, että elämästään järjestää mahdollisimman helppoa. Ei kuolemanhetkellä vuoteen ääreen kukaan tule jakamaan mitaleja sen mukaan, kuinka vaikeaa teitkään elämästäsi, kuinka paljon raadoit ja kuinka paljon suoritit (ja jos tuleekin, niin hittoakos niillä mitaleilla tekee kuolleena?)

Vierailija

Menenkin töihin lepäämään, harmi vain ettei niitä ole koko aikaa vain pätkiä silloin tällöin.



Mutta minun lapsistan ei yksikään ole ollut ns. helppo lapsi. Erityisesti erityislapsi vie häslingillään kaikki mehut jo muutamassa tunnissa, silti olen ollut melkein 5 v kotona (mitä nyt pari kertaa välillä vähän töissä ja opiskellut).

Vierailija

t: yhden lapsen äiti, jolla ennen henkisesti tosi rankka työ. En edes väitä, että olisin kotona vain lapsen takia, mutta olen ehdottomnasti sitä mieltä, että on tämä lapsellekin parempi vaihtoehto. Siis vain mies kärsii ;-).

Vierailija

Kyllä töissä on kivaa - saa sentään syödä lounaansa rauhassa ja keskustella ikäistensä kanssa. Sitten jaksaa illalla olla taas lasten kanssa.

Vierailija

Minulla on erittäin aktiivinen ja seurankipeä lapsi. Kun hänen kanssaan touhuaa ja ulkoilee ja yrittää siinä sivussa tehdä kotityöt, on varmasti illalla fyysisesti naatti. Töissäolo on erilailla rasittavaa. Työni on siistiä sisätyötä, mutta henkisesti hyvin vaativaa. Jos saisin saman verran rahaa olemalla kotona, valitsisin ehdottomasti kotiäidin uran. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten jatkan henkisesti kuormittavassa työssä...

Vierailija

Töissä olokin voisi olla ihan ok, mutta kun ottaa huomioon pitkät työmatkat ja kiireiset aamut ym, kotona olo kaikkinensa on paljon helpompaa.

Vierailija

että kumpi on mielekkäämpää tai antoisampaa. Tottahan molemmissa on puolensa, mutta minusta tuo helppous tulee siitä, että kotona olo on niin valtavan paljon mielekkäämpää ja palkitsevampaa. Kotona koen myös olevani korvaamaton, työntekijänä täysin korvattavissa.



Ja kuten joku kirjoitti ettei ymmärrä miksi helppoutta halveksitaan, ajattelen, ettei oma viihtymiseni ole tosiaankaan lapselta pois!!!

Vierailija

Raskasta se voi silti olla, hermot menee lasten kanssa, aikuiskontaktit on vähäisiä, loputtomat kotityöt ja jatkuvasti tappelevat lapset ärsyttävät. Silti samat velvollisuudet ovat myös työssäkäyvillä. Ruokaa on oltava, pyykit on pestävä, koti on siivottava, lapset tappelevat kuitenkin. Töissä on kiire, joustoa ei ehkä tunneta. Kello sanelee rajat. Lapset sairastuvat yleensä juuri silloin kun se kaikkein vähiten sopisi.



Kotona elätään noin aikaa. Herätään aamulla noin seitsemältä, ulos mennään noin kymmeneltä, ruokaa noin puoliltapäivin. Mikään ei ole äärimmäisen tärkeää paitsi lasten kanssa oleminen. Jos lapsi on kipeä, kerhopäivän voi perua, jos lapset ovat hankalia, ei siivotakaan vaan luetaan vaikka kirjoja sohvalla koko päivän, syödäänkö ehkä pakastepinaattikeittoa tänään, kun ei viitsikään taiteilla maailman terveellisinta ja tasapainoisinta ruokaa juuri tänään. Asioissa voi joustaa useimmiten kotona, töissä paljon nihkeämmin.



Musta on ainakin oikein lepolomaa tämä viimeisin äitiysloma. Lapsia on neljä, kotona on ihanaa. Ahdistaa jo ajatus siitä päiväkotirumbasta ja korvakierteistä, työmatkoista ja ylipäänsä kaiken sompaamisesta kun sekä minulla että miehelläni on kummallakin tärkeä kokous tai matka ja tietysti päällekäin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat