Kuulumisia!

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei! Ehkäpä minut joku vielä muistaakin...:)

Taustaa: 2 x IVF ja 2 PASsia takana viime vuonna,miiiiiinusta kaikista, ikää ihan tarpeeksi ja nyt olemme päättäneet uhmata kaikenlaisia tilastoja ja yrittää vielä kolmannen kerran IVF:llä saada lapsukaista aikaiseksi.

Hoito olisi tarkoitus aloittaa ns.marraskuun kierrosta eli jarrupiikki joulukuun puolivälissä, puregonit alkaisivat sitten jouluntietämillä, arvioitu punktio viikolla 2 vuonna 2006 ja laskettu aika sitten syksyllä :)heh!

Terkuin uhmakas pulloposti

Kommentit (9)

Vierailija

Ihanan positiivista luettavaa! :) Jaksatte vielä hoitoja vaikka noin paljon rankkoja hoitoja takana. Se on hienoa! Ei pidä lannistua, ja varmasti positiivinen asenne auttaa asiaa!



Ei olla sun kanssa piinakavereita tai muutenkaan ennen " keskusteltu" . Mun oli vaan ihan pakko vastata ja toivottaa teille tsemppiä oikein paljon. Niin ihanalta toi sun viesti kuulosti. Eli tsemppiä ja PALJON!!!! :)



Me ollaan vasta aloitettu rankemmat hoidot ja ekan negan jälkeen tuntuu ettei jaksais enään yhtään. Mutta kaippa sitä saa kerättyä jostain voimia uutta kohti.

Meijän taustaa: -03 aloitettiin hoidot ja vuos niissä rampattiin. Silloin oli Clomit ja 3xIUI. 2 vuotta pidettiin taukoa ja nyt syksyllä aloitettiin rumba taas uusiks. Just eilen testasin ekan IVM hoidon päätteeksi negaa. :( Mutta tästä tilanteesta ei voi kuin jatkaa ylöspäin! :)



Onnea sinulle jatkoon oikein paljon! Ja tulehan kertomaan kuulumisia.

Vierailija

Kirjoitanpa muutaman rivin, kun törmäsin pitkästä aikaa tutunkuuloisiin nikkeihin...



Meillä rankemmat hoidot alkavat olla jo historiaa, niihin 1,5 vuoteen mahtui kaikkiaan 4 ICSIä ja 4 PASia. Nostan hattua teille, jotka jaksatte jatkaa hoitoja vielä kolmen tai neljänkin IVF/ICSI-yrityksen jälkeen! Itse olin jo 38 v kun aloitimme hoidot sekundäärisen lapsettomuuden vuoksi (meillä on yksi biolapsi, nyt 4 v.). Olin jo alunperinkin päättänyt, että neljä-viisi ICSIä on meille ehdoton maksimi, ja aloin etsiä aktiivisesti tietoa kv-adoptiosta jo toisen epäonnistuneen ICSIn jälkeen. Kun sitten 40-vuotissyntymäpäiväni alkoi häämöttää neljännen epäonnistuneen ICSIn jälkeen, lopettamispäätös oli helppo tehdä. Jos olisimme jatkaneet vielä hoitoja, olisimme samalla sanoneet hyvästit adoptiovaihtoehdolle, koska yläikärajat sen suhteen ovat jo niin lähellä. Ja realiteettihan on se, että adoption kautta saamme lapsen varmasti - hoitojen onnistumisesta ei voi koskaan olla varma, vaikka tilastoja yrittäisi tulkita miten optimistisesti tahansa. On aivan ihana ajatella, että vuonna 2008 meillä todella on kaksi lasta!! Tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa, että mieheni pohtii, aloitammeko adoptioneuvonnan nyt vai yritämmekö vielä sitä ennen pari-kolme kertaa inseminaatiota luovuttajan siittiöillä. Olen todella tyytyväinen, että jaksoimme noinkin monta ICSI-hoitoa - eipähän sitten tarvitse vanhana jossitella, että miksemme edes kokeilleet. Nyt päällimmäisenä on valtava helpotus siitä, että rankat hoidot ovat lopullisesti ohi.



Toivon sydämestäni, että saatte toivomanne lapset, tavalla tai toisella!

Vanhemmuus on niin upea asia, että sitä ei kannata jättää yhden kortin eli hoitojen varaan - on myös muita vaihtoehtoja.

Vierailija

kaikki rakkaat piiniskaverini!

Joo, kiva olla täällä ja kiva, kun tekin olette täällä. vaikka tietty toivoisin, että olisitte tuolla plussanneiden puolella. Täälläpäässä ei netti toimi kunnolla, siksi näin pitkä viive tuosta avauksesta!

Pumpukka, olen pahoillani negasta. On se nii p...stä ja uskon, että takki tuntuu tyhjältä...lämpimät lohtuhalit...usko vaan, kyllä teillä on vielä toivoa ja kyllä se sieltä nappaa!!! Jaksa uskoa!!!

Kerron tapauksen lähipiiristä: ystäväpariskuntamme oli 7 vuotta yrittänyt lasta. Vuosiin mahtui niin luomuilua, inssejä, 3 ivf:ää omilla soluilla ja 2 alkionluovutushoitoa. Muutoin kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta alkiot jakaantuvat liian nopeasti eli siittiö ja munasolu eivät ns. sovi yhteen. He lopettivat yrityksen tuohon viimeiseen lahja-alkiohoitoon, koska sekään ei onnistunut. Lääkärit eivät suositelleet enää yrittämistä omilla soluilla, tosin olisivathan he voineet yrittää vielä luovutetuilla siittiöillä, mutta eivät siihen vielä ainakaan ryhtyneet. KOSKA raskausviikkoja on takana 8; ihan ns. luomusti oli sitten oikeat parit kohdanneet tällä kertaa...selittämättömiä asioita siis tapahtuu. Tinkasin häneltä, että oliko muuttanut elämäntapojaan tai tehnyt jotakin toisin, syönnyt vitamiineja tms. Ei kuulemma, vain stressi oli poistunut, kun olivat alkaneet tyytyä ajatukseen ettei heille lasta tule kuin adoptiolla.



Piparjuuri, perkules olet taas " hommissa" . No, ei päästä piinailemaan yhdessä, mutta tsemppaan sua kovasti!!!! ja tulen sitten perässä!!!!Olen elänyt tosi matalapaineessa pitkän aikaa, piehtaroinnut itsesäälissä ja välillä ollut pirun vihainen kaikelle ja siis ystäväpiiriimme kuuluu ihan älyttömästi vauvauutisia. Ihan kuin " joku" haluaisi oikein kiusata minua/meitä.Ne satuttaa (vaikkei ne ole multa pois) joka kerta ja muistuttaa omista pettymyksistä ja kaikesta skeidasta. ESIM. mun sisko on 3 kuukauden ikäisen pojan äiti ja meillä olisi olut samoihin aikoihin lasketut ajat, JOS viimeisin passi olisi onnistunut. JA nyt mun toinen sisko on raskaana (40 vee). et sillee. MUTTA olen nyt saanut kummasti uutta puhtia, kun tajusimme, että voimme elää ihan hyvää elämää vaikkemme saisikaan lasta. JA siksi voin nyt jotenkin käsittämättömästi levollisemmin lähteä tähän viimeiseen hoitoon...Jaahas, ovikello soi...

Vierailija

ihan perjantai-iltapäivä fiiliksissä tässä pinoja selailen... mutta kylläpä Piparjuuri tilastosi piristivät kummasti! Meillä on takana 4x IUI ja edessä ensimmäinen IVF (yksityisellä, odotellaan tässä naikkarin jonossa) ja olen miettinyt tuota että montakohan sitä jaksaa ja haluaa. Jo neljä insseihin meni usko jo kolmannesta, joten pitää varmaan vain pitää mielessä että sitkeys palkitaan... Ensi viikolla lääkäri ja sitten katsotaan miten edetään, tavoitteena kuitenkin tehdä IVF vielä tämän vuoden puolella.



Kiitos ja kumarrus ja onnea matkaan omissa hoidossanne!

Vierailija

Eipä olekaan täällä enää monia vanhoista piiniskavereista näkynyt... Todella hienoa, että olette päättäneet yrittää vielä kerran, jos se sieltä sitten vaikka plussakin pamahtais!



Meilläkin takana jo 4 ICSIä ja 1 pas (ja 3 yritystä, joista ei oo päästy siirtoihin). Toissa päivänä juuri 4. ICSI päättyi vuodon alkamiseen ja negaan :o( ja pakkanenkin on tyhjä... Tuntuu ettei enää jaksa - en tarkoita hoitoja: pistäisin itseäni vaikka koko loppuelämäni, jos siitä olisi apua. Mutta nuo ainaiset pettymykset alkaa käymään kestämättömiksi... Meillä miehellä on todella vähän siittiöitä eikä nekään kovin hyviä ja jo heti tutkimusten tulosten selvittyä meille toiseksi vaihtoehdoksi ehdotettiin luovutettuja siittiöitä. Haluttiin kuitenkin kokeilla myös omilla soluilla, mutta nyt alkaa tuntumaan, että eiköhän nämä kokeilut riitä. Päätettiinkin sitten siirtyä seuraavaksi noihin luovutettuihin siittiöihin ja nyt sitten vain pari viikkoa odotellaan keskussairaalan pätöstä, voidaanko jatkaa hoitoja heillä, kun kolme hoitoa on jo takana julkisella. Mutta, mutta... nyt tuo Piparjuuren teksti tarpeeksi monista hoidoista alkoi kuitenkin mietittyttää - pitäisikö kuitenkin vielä kokeilla yksi ICSI yksityisellä, kuten oltiin alunperinkin ajateltu... No tarvii varmaan miettiä asiaa vielä - eihän meidän tarvii tehdä mitään päätöstä, ennenkuin sieltä keskusairaalalta tulee päätös!



Mutta siis kiva kuulla sinusta Pulloposti ja kaikkea positiivista tulevaan hoitoonne!!!

Vierailija

... ja muutkin kirjoittajat... Olipa tosiaan lohdullista viestiä... viimeksi kun kysyin mieheltäni, että pitäisikös sanoa lääkärille, että tämä on meidän viimeinen hoitomme, niin hän melkein ihan suuttui... eli sen perusteella en mene vielä kirkossa kuuluttamaan, että 4. ICSI:mme olisi todella se viimeinen hoito... tuloksista tosin pitää sitten jälkikäteen päätellä, että oliko se viimeinen, vai annammeko vielä tilaisuuden...



Eemeli, 41 v.



(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä loppuvuodesta olevaan hoitoon: Menopur / Menogon, Pregnyl, Orgalutran... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)

Vierailija

Olipa kiva kuulla sinusta! :-) Hyvä etteivät lääkärit saaneet teitä masennettua. Ei muuta kuin taas ankaraa yritystä... :-) Mites sinulla on mennyt tämä kesä ja alkusyksy?



Täällä sumutellaan jo 5. IVF:ää varten - myöskään me emme vaan suostu hyväksymään näitä epäonnistumisia ja kun lääkärikin on sitä mieltä että ei hemmetti, kyllä tämän on pakko onnistua - teillä on ollut vaan hemmetin huonoa tuuria niin pakkohan se on jatkaa.



Joten tsemppiä kaikkeen tulevaisuuden yritykseen! Ja muuten kiinnostava pointti - lääkärini (Koskimies) sanoi viimeksi kun kävin vastaanotolla että se prosenttiosuus joita ei hoidoilla voida auttaa on oikeasti paljon pienempi kuin 20% tai edes 10%. On vaan niin monia pariskuntia jotka ovat tehneet etukäteen niin definitiivisen päätöksen siitä että:



1) ei tehdä raskaita hoitoja ollenkaan

tai

2) tehdään vain tietty määrä (2 tai 3) raskasta hoitoa olivat mahdollisuudet lääkärin mielestä kuinka hyvät tahansa jatkolle



että tämän vuoksi nuo prosentit ovat noinkin isoja. Moni sellainen joka on valmis menemään vain insseihin jne. onnistuisi hyvin IVF:llä ja moni sellainen joka on valmis tekemään vain vaikkapa 2 IVF:ää onnistuisi kyllä kolmannella, neljännellä tai viidennellä... Ja silti nämä kaikki jäävät nyt siihen " hoidot eivät auttaneet" ryhmään. Sitä kuulemma sanotaankin ihan väärin (lääkärien puolelta) että esim. " pystymme auttamaan hoidoilla 80-90% pariskunnista" kun pitäisi sanoa " tilastollisesti olemme historiassa pystyneet auttamaan 80-90% pariskunnista" . Kyseessähän on nimittäin ihan eri juttu kun tuossa jälkimmäisessä otetaan huomioon sekin että on voinut olla pariskunnan oma ratkaisu (lääkärin mielipiteestä huolimatta) lopettaa hoidot. Ensimmäinen fraasi taas antaa sen kuvan että " no can do - emme voi auttaa jopa 20% pariskunnista vaikka kuinka haluaisimme" . Tietenkin on itsestään selvää että joissain tilanteissa ei mikään auta vaikka kuinka haluaisi. Ymmärrän sen enemmän kuin hyvin. Mutta silti tuo ajatus lohdutti minua aika paljon ja antoi uutta tsemppiä! :-)

Vierailija

...että omaan kaveripiiriinikin kuului (huom. kuului!) tällainen 20% joukkoon kuuluva.



Ystäväni oli miehensä kanssa toivonut lasta jo 8 vuotta joista 4 oli mennyt hoidoissa (eli ensin 2v ilman hoitoja, sitten 4v hoidoissa ja sitten hoitojen lopettamisen jälkeen 2v passiivista toivetta). Ystäväni oli tasan tarkkaan varma että he kuuluvat tähän 20% " hoidot eivät auta" porukkaan ja senpä vuoksi he olivat lopettaneet 4v hoidoissakäynnin jälkeen kaikki hoidot. Takana oli 6 x IUI, 3 x IVF, 6 x PAS. Kaikki puhdasta negaa.



No, minä sain heidät vielä yrittämään kertaalleen. " Koittakaa nyt vielä kerran ennen kuin täytät 44v" . Ja mitäs kävikään - 4. IVF tuotti plussatuloksen! 8v yrityksen jälkeen! Nyt heillä on menossa rv8+ jotain ja ultrassa sykki vahva sydän. :-)



Joten... ;-)

Vierailija


Omaa taustaa. Omaa yritystä oli takana jo 4 vuotta ennen kuin sain miehen houkuteltua hoitoihin (hänellä yksi lapsi aikaisemmesta avioliitosta). Ensimmäisessä ultrassa löytyi kaksi n. 10 cm:n endometrioosikystaa, jotka jouduttiin leikkaamaan avoleikkauksella pois eli hoitojen aloitus siirtyi eteenpäin. Hoitoihin päästiin sitten n. vuoden päästä (jonotus, jne.) Kolme inssiä, kolme miinusta. Sitten kaksi IVF:ää ja kaksi PAS:sia, kolmannesta IVF:stä plussa! ja keskenmeno heti alkuvaiheessa.



Tässä vaiheessa tehtiin päätös hoitojen lopettamisesta, siis me teimme ei Naistenklinikka. Meille annettiin klinikan puolelta neljäs mahdollisuus, koska kolmannesta oli kuitenkin tullut plussa. Ikääkin alkoi olla jo riittävästi. Noin puolen vuoden päästä keskenmenosta päätimme vielä yrittää sen yhden kerran. Kahdeksan vuoden yrityksen jälkeen tuloksena aivan ihana, nyt 2 v tyttö. Kannatti jatkaa!



Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat