En olis ikinä jääny himaan lasten kanssa jos olisin tienny miten hermoja raastavaa tää on!

Vierailija


Tuntuu, että on joidenki aivovammasten kanssa kotona joita saa kieltää

jatkuvasti. Mikään ei mene jakeluun. Ei hyvällä eikä pahalla!



Miten te jotkut osaatte iloita niistä pienistä hyvistä hetkistä? Miten am-

mennatte voimaa itsellenne? Mun pää hajoo enkä osaa nauttia lapsis-

tani enää ollenkaan.



T:Töihin ja äkkiä!

Kommentit (6)

Vierailija

Päivärytmin yritän pitää aina samana. Aamupala, leikkiä ,ulkoilua,

päiväunet, ruokailut ym. Joku tässä mättää ja pahasti. Mun hermot ei

vaan kestä enää yhtäkään raivokohtausta, kiukuttelua tai uhmaamista.



AP

Vierailija

mulla tosin vaan yks uhmaikänen ja vauva. Oikeasti olen aivan loppu. Mikään ei auta tuohon uhmaan. EI hyvä eikä paha. Käydään puistossa useamman kerran viikossa, tänään käytiin perhekerhossa, käydään kylässä, yritän keksiä sille tekemistä, piirretään yms. Mikään ei oo hyvä. Aina vain jatkuva raivoaminen ja kitinä. Itkee joka asiasta. En oikeasti enää tiedä mitä tehdä tuon lapsen kanssa. Ennen oli sosiaalinen ja leikki kavereiden kanssa paljon. Nyt ei halua koskaan mitään tai haluaa kaikkea mutta kaikki minkä saa ei kelpaa paitsi karkki ja purkka...



Uhkailu, kiristys ja lahjonta eivät auta ei myöskään lämpö ja rakkaus. Mitä tässä voi enää tehdä? Haluaisin lapsen johonkin kerhoon muttei pääse kun ei ole kolmea vuotta. Päiväkotiin ei oteta lapsia joiden äiti on kotona edes yhdeksi päiväksi viikossa. Ihan finaalissa. En jaksa enää tuota Pikku-Myytä. Olisko kellään hyviä ehdotuksia?

Vierailija

palata. senkun menee töihin. juu, juu, lapsille on parempi olla kotona, mutta jos äiti tuntee että sille olis parempi olla töissä, niin siitä sitten vaan. mä esim. en jaksais enää hetkeäkään olla kotona kuuntelemassa tuota jatkuvaa uhmaamista, mutta kun mulla ei oo sitä työpaikkaa mihin palata, niin mä saan sitten tän työpaikanhakustressin siinä vielä päälle. ja sitten kun tulee vaan niitä kiitos, mutta ei kiitos soittoja, niin mulla palaa käämi.

Vierailija

lastenkasvatusongelmia ratkaisee se että menee töihin. Ne lapset on hoitopäivän jälkeen aivan poikki ja ovat väsyneenä vähintään yhtä riiviöitä kun eivät ole koko päivänä saaneet olla vanhempiensa kanssa. Saattavat kokea että heidät on hylätty. (Ja tämä ei todellakaan ole työssäkäyvien syyllistämistä, kunhan totean mitä siellä lapsen päässä saattaa liikkua.) Eli se lasten kanssa oleminen on edelleen yhtä vääntöä, mutta siihen pariin tuntiin kasautuu vaan paljon enemmän paineita, että pitäis olla edes hetken mukavaa yhdessä, kun on koko päivän oltu erossa. Ja itse ei työpäivän jälkeen enää edes jaksa miettiä mikä voi olla pielessä.



Ehkä sun lapset puskee sua vasten nähdäkseen kestätkö heidän testinsä. Epäkiitollinen osa, mut palkinto näissä hommissahan tulee vasta vuosien päästä. Sisaruskateudesta kannattaa lukea Anna Wahlgrenin Lapsikirja. Voimia!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat